Huomenna pitäisi soittaa yhden pojan vanhemmalle :/
Olen vastavalmistunut ope ja nyt yks poika on häirinnyt oppitunteja niin, että ois koulun jälkeisen kasvatuskeskustelun paikka.
Pitäis soittaa huomenna vanhemmille asiasta, wilmaa ei ole.
Jännittää ihan kauheesti, tää on eka kerta ja olen liian kiltti tällaiseen. Taidan vaihtaa alaa, musta tuntuu että en ole tarpeeksi kova tähän hommaan. Miten minä, 26-vuotias voi soittaa joillekin nelikymppisille ja valittaa heidän jälkikasvustaan?? Hui.
Kommentit (10)
Kerrot vanhemmille kaunistelematta esimerkkien kautta millaista pojan käytös on ja miksi niin ei saisi käyttäytyä. Sitten kerrot mitä toivot vanhempien asialle tekevän. Haluatko kertoa nämä asiat vain, jotta vanhemmat tietävät vai pitäisikö vanhempien keskustella asiasta pojan kanssa.
Hyvin se menee. Tiesitkö, että on olemassa HuPU eli huoli puheeksi -koulutusta. Kysäisepä jos kunnassasi olis sellaista.
huono sanavalinta, ANTEEKSI!! Oikeastaanhan se on ilmoitusasia.
ap
koulutuksesta.
Niin, tällä kertaa tämä on ilmoitusasia vanhemmille/vanhemmalle. Laitan myös perinteisen lapun, mutta tässä tapauksessa en usko, että oppilas toimittaa sitä perille asti. Olen nimittäin vain vähän pidempi aikainen sijainen.
Ehkä tää helpottuu ajan mittaan ja tästäkin tulee rutiinia. Minä siis pidän kasvatuskeskustelun pojalle (se ei ole ongelma), mutta tuo vanhemmille ilmoittaminen jänskättää.
ap
sulla on ammattitaito,ja velvollisuus huomauttaa häiriökäyttäytymisestä!!
noloa se on vanhemmille,jos eivät ota sinua tosissaan! eivät he ottaisi varmasti minkään ikäistä opettajaa,jos eivät sinuakaan.
itse olen 34 ja 14 vuotias tytär mulla,ja opettajana vasta valmistunut ope,ja tasan tarkkaan otan hänet tosissaan! ei se iästä ole kiinni,vaan ammattitaidosta.
tsemiä!
olen 25v ja valmistunut just puheterapeutiksi. On ihan kamalaa sanoa vanhemmille, että mun mielestä teidän lapsi ei ymmärrä puhetta. Tai että sillä on autistisia piirteitä :/ Ja ne tilanteet varsinkin on kamalia, missä vanhempien toiminta, kasvatus jne. on selvästi aiheuttanut ainakin osittain ne lapsen ongelmat, mutta ne vanhemmat ei ite tajua sitä.
päästä tunnu enää samalta.
Pitäis olla asialllinen, mutta pelkään, että sorrun selittelemään anteeksipyytelevästi tai sitten olen liian tyly yrittäessäni olla asiallinen.
Ääh...
ap
Kerro käytöksestä, mutta älä syyttävästi. Ota sellainen näkökulma, että mitä me teemme (älä niin, että tehkää jotain). Kerro lapsesta myös, mikä menee hyvin. Puhu siihen sävyyn, että olet lapsen koulunkäynnistä huolestunut.
Noin 95 prosenttia vanhemmista suhtautuu opettajan viestiin asiallisessti ja noin puolessa tapauksista vanhempi alkaa kertoa, että myös kotona on hankalaa.
Puhelu lähtee rullaamaan omalla painollaan. Turha sitä on murehtia.
Jos epäröit, aloita puhelu näin:
Olen muutaman viikon ollut huolissani Villen käytöksestä.....
nim. vanhempien kanssa hyvin toimeentuleva ope
Jännittävä tilanne varmasti,kun ei ole aiempaa kokemusta vastaavasta tilanteesta eikä voi tietää etukäteen tietää, miten vanhemmat reagoi. Mutta huomenna taas osaat ja tiedät enemmän.
Mä olen vaan jostain syystä vähän huolissani siitä, onko mulla tarpeeksi aihetta jättää koulun jälkeen puhutteluun, vaikka järki sanoo, että on. Poika (yläkouluikäinen) kiroili tunneilla, vaikka tiesi, että ne tarkoittavat tuntihäirintämerkintää. Lisäksi huutelee yms.
Olen jostain syystä vielä sen verran arka, että pelkään seistä sanojeni takana. Siis jos sanon oppilaille, että tunneillani EI kiroilla eikä häiritä ja jos niin tekee, niin siitä tulee seuraamuksia, niin oikeasti vähän pelkään seistä sanojeni takana. Huh, kirjoitinpas sekavasti.
Toisaalta, meillä open opinnoissa oli harjoituskoululla vieläkin tiukempia opeja, ja sanoivat, että tällainen tyyli kannattaa... Joten miksen siis minäkin...?
ap
ottaa valittamisen sijasta ratkaisua etsivä asenne.