Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuvailkaa synnytyksen ponnistamisen tarve

Vierailija
24.09.2012 |

Itsellä takana kaksi synnytystä ja vieläkään en tiedä, miltä se ponnistamisen tarve tuntuu. Eka synnytykseni käynnistettiin tipalla ja tuskat olivat järkyttävät. Jossain vaiheessa ennen epiduraalia tuntui aivan järkyttävä kipu, joka tuntui siltä kuin lantio olisi halkeamassa kahtia. Oliko tuo juuri se ponnistamisen tarve sitten? Sain epiduraalin kun olin melkein auki ja sen jälkeen ei mitään ponnistamisen tarvetta tuntunut vaan väkisin piti yrittää ponnistaa sen mukaan miten supistukset näkyivät piirturilla. Toisessakaan synnytyksessä ei tullut mitään ponnistamisen tarvetta, taas puskettiin ihan umpimähkään. Voiko olla niin, että kaikilla tuota ei tule ollenkaan?

Kommentit (22)

Vierailija
1/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ponnistamisen tarve ei ollut kipua (avautuminen sensijaan oli).



Vähän niinkuin (älkääkä nyt kivittäkö vertaukseni vuoksi) kakalla: joskus vaan on pakko ponnistaa. Toisinaan pystyy pakolla punnertamaan, mutta tulos ei ole yhtä hyvä kun odottaessa kunnon ponnistustarvetta.

Vierailija
2/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei paljon ponnistuttanut muakaan.



Supistukset sattuivat vaan saatanasti kun piti maata käyrällä eikä saanut nousta pystyyn.



Ponnistin sitten kun käskettiin, imukupilla tuli ipana ulos lopulta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla edes tarvittavia lihaksia, kun kakka on aina löysää enkä ole ikinä joutunut sitä ponnistamaan?



t. tuleva ensisynnyttäjä

Vierailija
4/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Haitanneeko tuo?

Vierailija
5/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kummassakaan synnytyksessä. Aloin ponnistaa kun kätilö käski. Ekassa ponnistin melkein puolitoista tuntia sitten. Olen kyllä miettinyt, olisiko vain kannattanut odottaa kun vauvalla kaikki oli tiettävästi hyvin, ja olisiko se tarve sitten tullut pian. Oli nimittäin ihan kamalaa "ponnistaa", kun ei ollut mitään tarvetta eikä aavistusta, miten se pitäisi tehdä.



Tokassa synnytyksessä tuli ennen ponnistamisen aloittamista olo, että olis pian tulossa jalkapallo peräsuolesta. Silloin ponnistaminen onnistui paremmin (30min) ja tuntui, että osasin jotenkin sitä tehdäkin. Mutta mikään sisäinen pakko minun ei silloinkaan ollut aloittaa ponnistamista, vaan aloitin kun kätilö käski.

Vierailija
6/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tullut mitään tarvetta ponnistaa, epiduraali lamaannutti täysin. Tunnin ponnistin ku käskettiin ja ei siitä tullu lasta eikä paskaa, imukuppisynnytys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellakin, kuin olisi p*skalla ollut (ja vatsa erittäin erittäin kovalla)! Puskea sai otsa hiessä.

Onneksi kovan pökäleen sijaan, syntyikin ihastuttavin olento mitä maa päällään kantaa (minun silmissäni tietenkin). =)

Vierailija
8/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolme synnytystä takana, ja joka kerta on kyllä alkanut yhtäkkiä ponnistuttaa ja perkeleesti. Eka kerralla varmaan vaistomaisesti pistin vastaan, kun jotenkin oikein murisin ja pidätin. Kätilö onneksi hoksasi kysyä ponnistuttaako, ja sanoin etten tiedä.



Mutta mulla ponnistuksen tarve tarkoittaa kai lähinnä sitä, että alapäässä on hirveä paine, enkä pystyisi pidätellä vauvan tuloa vaikka haluaisinkin. Joka kerta olisin halunnut! ;)



Mulla ponnistusvaiheet kestäneet ekan 6 minuutista kolmannen minuuttiin, joten voisiko tällä olla joku yhteys? Kun todella todella ponnistuttaa ja kunnolla, niin vauvat syntyvät vauhdilla. Kätilö on kyllä kaksi kertaa sanonut, että "sulla täytyy olla tosi hyvät ponnistussupistukset". Kai sitten niin.



Mun on pakko vielä antaa yksi tosi typerän kuuloinen vertaus tuosta ponnistamisen tarpeesta. Vähän niinkuin oksennustaudissa se tunne hetki ennen oksentamista (etkä yhtään tykkää oksentamisesta tietenkään), mutta tämä tunne on alapäässä :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itsellä takana kaksi synnytystä ja vieläkään en tiedä, miltä se ponnistamisen tarve tuntuu. Eka synnytykseni käynnistettiin tipalla ja tuskat olivat järkyttävät. Jossain vaiheessa ennen epiduraalia tuntui aivan järkyttävä kipu, joka tuntui siltä kuin lantio olisi halkeamassa kahtia. Oliko tuo juuri se ponnistamisen tarve sitten? Sain epiduraalin kun olin melkein auki ja sen jälkeen ei mitään ponnistamisen tarvetta tuntunut vaan väkisin piti yrittää ponnistaa sen mukaan miten supistukset näkyivät piirturilla. Toisessakaan synnytyksessä ei tullut mitään ponnistamisen tarvetta, taas puskettiin ihan umpimähkään. Voiko olla niin, että kaikilla tuota ei tule ollenkaan?

Mulla ekassa synnytyksessä ei epiduraalin takia tuntunut ponnaustarvetta, en osannu tehdä mitään, ähkin ilman tulosta, piti vetää imukupilla.

Tokassa sama juttu, muutakin ongelmaa matkassa, sektioon.

Kolmannessa päätin että nyt taistelen ilman puudutetta. Niin tein, ja tuli todella kova ponnistustarve eli tuntui valtavalta megaluokan kakkahädältä. Tiesin myös mitä pitää tehdä, eli ponnistaa meloninkokoinen jättikakka samoilla kakanponnistuslihaksilla kuin pienempikin tavara. Ja vauva syntyi vartissa, kerrankin tiesin mitä tehdä kun tunto oli päällä.

Jos olisin tiennyt ennen että puudute vie ponnistustarpeen, en olisi ottanut puudutetta!!!! Olisin säilynyt imukupin aiheuttamalta kolmannen asteen peräsuolirepeämiseltä sekä sektiolta. Sen tuskan kyllä kestää ilman puudutettakin, kun päättää tehdä niin.

Vierailija
10/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

koskaan ollut ponnistamisen tarvetta.



Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin.

Toinen synnytys meni luomuna.



Kummallakin kerralla ponnistin kätilön ohjeiden mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolme synnytystä takana, ja joka kerta on kyllä alkanut yhtäkkiä ponnistuttaa ja perkeleesti. Eka kerralla varmaan vaistomaisesti pistin vastaan, kun jotenkin oikein murisin ja pidätin. Kätilö onneksi hoksasi kysyä ponnistuttaako, ja sanoin etten tiedä.

Mutta mulla ponnistuksen tarve tarkoittaa kai lähinnä sitä, että alapäässä on hirveä paine, enkä pystyisi pidätellä vauvan tuloa vaikka haluaisinkin. Joka kerta olisin halunnut! ;)

Mulla ponnistusvaiheet kestäneet ekan 6 minuutista kolmannen minuuttiin, joten voisiko tällä olla joku yhteys? Kun todella todella ponnistuttaa ja kunnolla, niin vauvat syntyvät vauhdilla. Kätilö on kyllä kaksi kertaa sanonut, että "sulla täytyy olla tosi hyvät ponnistussupistukset". Kai sitten niin.

Mun on pakko vielä antaa yksi tosi typerän kuuloinen vertaus tuosta ponnistamisen tarpeesta. Vähän niinkuin oksennustaudissa se tunne hetki ennen oksentamista (etkä yhtään tykkää oksentamisesta tietenkään), mutta tämä tunne on alapäässä :D

että ei ole ollut kertaakaan epiduraaleja, spinaaleja tms. puudutteita. Pelkkä ilokaasu. Ehkä siksikin ponnistuksen tarve on ollut niin valtavan voimakas? Tuli vaan mieleen, kun tuo edellinen niin arveli. Olen kyllä joskus miettinyt riittäisikö vähempikin tunne ponnistamiseen, mutta kun en uskalla puudutteita ottaa, niin en tiedä.

Vierailija
12/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolme synnytystä takana, ja joka kerta on kyllä alkanut yhtäkkiä ponnistuttaa ja perkeleesti. Eka kerralla varmaan vaistomaisesti pistin vastaan, kun jotenkin oikein murisin ja pidätin. Kätilö onneksi hoksasi kysyä ponnistuttaako, ja sanoin etten tiedä.

Mutta mulla ponnistuksen tarve tarkoittaa kai lähinnä sitä, että alapäässä on hirveä paine, enkä pystyisi pidätellä vauvan tuloa vaikka haluaisinkin. Joka kerta olisin halunnut! ;)

Mulla ponnistusvaiheet kestäneet ekan 6 minuutista kolmannen minuuttiin, joten voisiko tällä olla joku yhteys? Kun todella todella ponnistuttaa ja kunnolla, niin vauvat syntyvät vauhdilla. Kätilö on kyllä kaksi kertaa sanonut, että "sulla täytyy olla tosi hyvät ponnistussupistukset". Kai sitten niin.

Mun on pakko vielä antaa yksi tosi typerän kuuloinen vertaus tuosta ponnistamisen tarpeesta. Vähän niinkuin oksennustaudissa se tunne hetki ennen oksentamista (etkä yhtään tykkää oksentamisesta tietenkään), mutta tämä tunne on alapäässä :D

että ei ole ollut kertaakaan epiduraaleja, spinaaleja tms. puudutteita. Pelkkä ilokaasu. Ehkä siksikin ponnistuksen tarve on ollut niin valtavan voimakas? Tuli vaan mieleen, kun tuo edellinen niin arveli. Olen kyllä joskus miettinyt riittäisikö vähempikin tunne ponnistamiseen, mutta kun en uskalla puudutteita ottaa, niin en tiedä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ponnistin kun käskettiin.

Vierailija
14/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

T:2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuvailit hyvin ponnistusvaiheen, jonka minä tunsin kyllä ja saman verran kestikin kuin sinulla sen 6min. Ja minulle laitettiin epiduraali. Ja ilokaasua otin myös.

Vierailija
16/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunsin kovaa painetta ja tuntui kuin keilapallo pyrkisi ulos just nyt.

Laitoinkin melkein jalat ristiin ja sanoin, etten uskalla punnata koska vauva oli arvioitu 4200g.

Mutta ihan oli pakko punnata...oma keho melkein työnsi sen vauvan ulos vaikka en olisi halunnut. Onneksi oli vain 4kg ;)

Vierailija
17/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tarve jo ennen kuin olen ollut tarpeeksi auki... siis ihan kamala ja olen anellut kätilöltä, että anna mun ponnistaa tai mä kuolen



ja heti kun lupa tuli, niin olen tiristänyt mukelot pihalle



liittyy kai johontenkin siihen, että ovat laskeutuneet niin alat tai sit mun anatomia vaan on sellanen

Vierailija
18/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmat lapset olen synnyttänyt pelkän ilokaasun voimin eikä mitään ponnistamisen tarvetta ole ollut. Nopeasti silti syntyivät kätilön ohjeiden mukaan ponnistaen.

Vierailija
19/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen luomu ja toinen puudutettu, kummassakaan ei tullut varsinaista ponnistamisen tarvetta mutta molemmista tunsin kyllä ilman kätilön tutkimuksiakin koska olin täysin auki, vauvan pää alkoi siinä vaiheessa painaa ja pakottaa samaan tapaan kun kakkahätä tuntuu siellä kakkosessa. Mitään ponnistuksen tarvetta en tuntenut kummassakaan mutta tuntui luontevalta ponnistaa kun siihen luvan sain ja nopeasti vauvat tulivatkin, varsinkin kakkonen kun uskalsin puudutettuna ponnistaa tomerammin.

Vierailija
20/22 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaksi synnytystä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Molemmissa alkoi paineentunne tuntua jo kotona, ja tuli kiire sairaalaan. Onneksi matkaa vain 20min. Kun paineentunne lisääntyi, olisi tehnyt mieli jo ponnistaa että pääsis paineesta eroon. Esikoisen kans ponnistin kun käskettiin, kuopuksen kanssa eka ponnistus vaan tapahtui, eikä mulla olllu siihen mitään sanomista. Mieletön voima joka vaan jyräsi mut alleen. Piti mun ponnistaa vielä kerran, että sain pään ulos ja kolmannen kerran että vartalokin tuli. Ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe 20 min, tokassa 3min! Nopeeta ja ehkä jopa helppoa oli.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän seitsemän