Olen yh ja ahdistunut lapseni isän vuoksi.
Lapsellani ei ole lainkaan isää, koska ko. mies katosi ja hylkäsi meidät totaalisesti vauvan synnyttyä. Periaatteessa hyvä, koska hän paljastui jo raskausaikana kaksoiselämää eläväksi huijariksi, jolle väkivalta ei ole lainkaan vieras asia. Tämä asia on kuitenkin jäänyt ahdistamaan minua monelta kannalta. Pahinta on se, etten voi puhua asiasta kenenkään kanssa. Siksi kirjoitan tämän nyt tänne.
Pelkään, että jonain päivänä lapseni isä ilmestyisi ovellemme. Toisaalta olen ahdistunut, kun en tiedä missä hän on tai onko edes elossa enää. En myöskään yhtään tiedä, mitä kerron lapselleni, kun hän jossain vaiheessa kysyy isästään. Olen välillä aivan rikki, kun mietin näitä asioita - lähinnä öisin lapseni nukkuessa.
Olen todella onnellinen rakkaasta pienokaisestani, enkä koe arjesta selviämistä yksinhuoltajana mitenkään ylivoimaiseksi. En siis vaihtaisi elämästämme mitään muuta kuin tämän henkisen jatkuvan ahdistuksen pois. Toki taloudellisestikin on tiukkaa, mutta raha ei ole minulle tärkeintä elämässä.
Kommentit (11)
missä asutte? Yritä selvittää, missä mies nykyään liikkuu, asuinpaikka tai jotain. Oliko mies väkivaltainen sinua kohtaan?
Kai lapsella on sinun sukunimesi, eikä isyyttä ole tunnustettu?
Lapselle riittää hyvin yksi kyllin hyvä vanhempi. Mutta, jos sillä yhdelläkin traumoja jostakin, jota ei edes ole olemassa, kannattaa hakea apua.
Lapsi tarvitsee tietoutta toisesta vanhemmastaan ja juuristaan. Entä isän vanhemmat olisiko heitä apua.
Isä-asia pitää käsitellä lapsen kanssa, vaikka lapsi ei kysyisikään isästään. Lapsella on oikeus kuljettaa poissa olevaa isää mukana elämässään. Äitinä voisit tuoda esiin neutraaleja asioita, silmien tai hiusten väristä jne.
Mutta ensin sinun kyllä pitää saada oma pääsi kuntoon, hae apua neuvolasta tai seurakunnalta. Ei ole tervettä nähdä peikkoja.
Halusin saada tämän asian sydämeltäni, vaikkakin vain anonyymisti av:lla.
Totuushan on, ettemme varmastikaan tule miestä ikinä enää tapaamaan. Tuskin hän ilmestyy ovelle. Pelkoni on luultavasti täysin aiheetonta ja johtuu vain tästä epätietoisuudesta. Tahtoisinkin vain uskaltaa relata. :)
Hän valitettavasti tietää missä asumme. Minä taas en tiedä missä hän nykyään asuu, enkä ole onnistunut selvittämään asiaa. Mies ei suoranaisesti ollut väkivaltainen minua kohtaan, tai siis ei pahoinpidellyt, mutta oli todella kovakourainen. Hän myös puhui uhkaavasti ja teki selväksi, että pystyy olemaan väkivaltainen.
Tiedän kyllä kokemuksesta, että ahdistavat asiat väistyvät, kun ne saa käsiteltyä. Siksi haluaisinkin pystyä puhumaan asiasta.
En pysty tarjoamaan lapselle minkäänlaista tietoutta isän puolen juurista. Hän valehteli kaikesta. Enkä haluaisi kertoa sitäkään totuutta, että isänsä ei halunnut tavata häntä.
Pystyn olemaan lapselleni hyvä äiti tästä "traumasta" huolimatta
-ap-
Halusin saada tämän asian sydämeltäni, vaikkakin vain anonyymisti av:lla. Totuushan on, ettemme varmastikaan tule miestä ikinä enää tapaamaan. Tuskin hän ilmestyy ovelle. Pelkoni on luultavasti täysin aiheetonta ja johtuu vain tästä epätietoisuudesta. Tahtoisinkin vain uskaltaa relata. :) Hän valitettavasti tietää missä asumme. Minä taas en tiedä missä hän nykyään asuu, enkä ole onnistunut selvittämään asiaa. Mies ei suoranaisesti ollut väkivaltainen minua kohtaan, tai siis ei pahoinpidellyt, mutta oli todella kovakourainen. Hän myös puhui uhkaavasti ja teki selväksi, että pystyy olemaan väkivaltainen. Tiedän kyllä kokemuksesta, että ahdistavat asiat väistyvät, kun ne saa käsiteltyä. Siksi haluaisinkin pystyä puhumaan asiasta. En pysty tarjoamaan lapselle minkäänlaista tietoutta isän puolen juurista. Hän valehteli kaikesta. Enkä haluaisi kertoa sitäkään totuutta, että isänsä ei halunnut tavata häntä. Pystyn olemaan lapselleni hyvä äiti tästä "traumasta" huolimatta -ap-
Kerro lapselle siitä sitten kun se alkaa kyselemään. Ja tietenkin kannattaa katsella uutta, kivaa miestä :)
Kuullostat ylimieliseltä. No, elämää opettaa, myös nöyryyttä!
Kuullostat ylimieliseltä. No, elämää opettaa, myös nöyryyttä!
ap ylimielinen ??. Ei minusta.
Kuullostat ylimieliseltä. No, elämää opettaa, myös nöyryyttä!
Nyt varmaan kuulostan taas ylimieliseltä, kun totean elämän opettaneen jo yhtä sun toista... myös nöyryyttä. :)
-ap-
Meillä vähän samanlainen tilanne. Olin vihainen vuoden, pari. Nyt lapsi on 10, EVVK! Eikä lasta edes vielä asia mietitytä.
Meillä vähän samanlainen tilanne. Olin vihainen vuoden, pari. Nyt lapsi on 10, EVVK! Eikä lasta edes vielä asia mietitytä.
En tiedä voiko sanoa, että "ihana kuulla", koska olen tottakai pahoillani, että teilläkin on ollut tämäntyyppinen tilanne, mutta se siis on ihana kuulla, että olet päässyt sinuiksi asian kanssa. Samaa toivon itsekin, että menisi ohi ja huomaisin jonain kauniina päivänä, ettei mitään hätää olekaan.
Ihanaa syksyä sinulle ja lapsellesi! :)
-ap-
miksi pelkäät miehesi paluuta? yleensä miehet ei tule, ellei ole syytä ( perinnönjako lapselle, suvun ainoa poikalapsi jne..)---relaa ap