Olen lapseton 30+ nainen ja järkytyn perheenäitikavereideni FB-kuvista!
Viimeksi tänään lävähti new feediini kuva ikäisestäni kaverista, jolla on kaksi kouluikäistä lasta. Kuvassa perhe patsasteli urheilusandaalit jalassa jotain Teneriffan nähtävyyttä. Tämä äiti näytti valehtelematta nelikymppiseltä tantalta kynittyine hiuksineen ja tulvapuntteineen. Oikein sellainen stereotyyppinen trikooasuinen nanso-mamma.
Kuvaa katsoessani kauhistuin siitä, että olemme saman ikäisiä! Itse olen koen olevani elämäni parhaassa vireessä, kroppa on parempi kuin parikymppisillä, huolehdin ulkonäöstäni ja katson, että vaatteeni ovat tyylikkäät ja seuraavat aikaansa. Kukaan ei varmasti uskoisi, että olemme ikätovereita tämän äitylin kanssa.
Mikä siinä äitiydessä oikein vanhentaa?
Kommentit (179)
Kyllä minä ainakin ajattelen, että ihana kuva, enkä tuijota, että hyi minkä näköinen. En tiennyt että niitä kuvia ei voi laittaa, jos ei ole viimeisen päälle nuorekas ja timmi. Kaikki ei ajattele ulkonäköään
Kiitos ap:lle tuosta "pilatestreeneistä olohuoneen lattialla". Hyvät naurut irtosi :))
Ehkä ap joskus tajuaa miksi, jos hänellä on kaksi eläväistä pientä lasta ;)
Asiasta toiseen: Pitääkö ap:n mielestä naisen käyttää meikkiä, ollakseen sen näköinen että pitää itsestään huolta? Itse ainakin tunnen monta itsestään huolta pitävää naista, joita ei meikkaaminen voisi vähempää kiinostaa. Ja - ihme ja kumma - ilman BB-voidetta, nude-luomiväriä ja puuterin tupsautusta nenänpäähänkin he ovat oikein kauniita. Heillä kun on, niin kornilta kun se kuulostaakin, sitä kuuluisaa sisäistä kauneutta ;)
kaikki ei-äidit olisivat huipputimmejä hottiksia, pitkine hohtavine kutreineen ja muodikkaine vaatteineen ;-)
Omassa ystäväpiirissä on kaikenlaisia ja kaikennäköisiä äitejä, ja kaikenlaisia ja kaikennäköisiä lapsettomia naisia.
Jotkut lapsettomat panostavat ulkonäköönsä, toiset eivät. Jotkut äidit panostavat ulkonäköönsä, toiset eivät.
Joillain on aikaa, toisilla ei. Joillain on halua, toisilla ei.
Meitä on erilaisia. Se mitä toinen pitää tärkeänä, on toiselle toisarvoista. Ei siinä sen kummempaa ap.
Että elämässäni oli neljän vuoden mittainen aika, jolloin en jaksanut välittää miltä näytin. Sen aikana sain 3 lasta, kestin kaksi vaikeaa itkuntäyteistä raskautta ja paljon valvottuja öitä. Nyt kun nuorin on hieman reilu 1v ja yöherämiset on tipahtaneet neljään, pystyn keskittymään taas enemmän ulkonäkööni ja hankkimaan vaatteita.
Jos ap ei ole tullut ajatelleeksi, esimerkiksi vaatteiden hankkiminen ei ole mikään helppo tehtävä kun lapsi lähes vuoden ikäiseen asti kieltäytyy ruuasta ja syö ainoastaan rintaa eikä pullo kelpaa. Ja kyllä vauvan kanssa voi tehdä ostoksia, mutta mielellään en sitä tehnyt enää vauvan ja vilkkaan taaperon kanssa.
Minulle vaikeinta on olleet raskaudet. Varsinkin kaksi kolmesta raskaudesta on oleet niin vaikeita ja kipeitä, että elämä keskittyi lähinnä selviämiseen hengissä ja organisoimaan miten selvitä mahdollisimman vähillä askelilla. Siinä ei ulkonäkö paljoa paina.
se on vaatekauppa, jossa on pakko shoppailla ikuisesti vaatteita vauvan ja taaperon kanssa :D.
caprihousut tulvapuntit? Sitten mulla on sellaiset! Ja kananpersetukka!
t. wt 40v. :D
Miksi joku näyttää erilaiselta kuin toinen?
Miksi joku ei jaksa jotain ja toinen jaksaa?
Miksi jotain nyt ei kiinnosta joku asia mutta toista kiinnostaa.
Henkilökohtaisesti MINUA ei kiinnosta miltä muut ihmiset näyttävät.
Paitsi jos ovat erityisen silmäänpistävän kauniita,silloin saatan ihailla heidän ulkonäköään.
Minä olen nuori yhden lapsen äiti, en teiniäiti kuitenkaan.
Palauduin synnytyksestä hyvin ja pääsin samoihin mittoihin muutama viikko synnytyksen jälkeen.
Ei tarvinnut yksinkertaisesti laittaa tikkua ristiin.
Mutta arvaatko mitä?
Ensi kerralla kun saan lapsen(jos saan)
en varmasti palaudu samalla tavalla.
Koska aion syödä paremmin ja ravinteikkaammin ja pitää itsestäni parempaa huolta, jotta jaksan paremmin hoitaa itseäni,perhettäni ja uutta vauvaa.
En varmasti keskity meikkaamiseen syömisen sijaan.
Silloin kun 5 vuotias lapseni oli pieni, meikkaaminen meni syömiseni edelle.
Lapsi kasvattaa aikuista kamalan paljon. Ilman lasta,et ikinä löydä itsestäsi ulottuvuuksia joita löydät lapsen saatuasi.
Tällä hetkellä meikkaan hieman töihin, mutta vapaalla en oikeastaan ollenkaan.
Joskus laitan kestoväriä kulmiin ja ripsiin että näyttäisin vapaalla paremmalta.
Ei ole kysymys siitä etten jaksaisi meikata, se ei vaan ole kiinnostavaa, oikeastaan kiinnostavampaa on olla ilman meikkiä ihanan mukavissa colitsivaatteissa kotona ja pihalla.
Mutta sitten kun laittaudun, olen varma että näytän ihan tasan yhtä hyvältä ellen paremmalta kuin moni 25 vuotias.
niin näyttää hirveeltä jos ripsivärit leviää..
Muutenkin monesti olen huomannut että työkaverit joilla meikit tuppaa levitä ja tuhruuntua työpäivän aikana..he näyttävät paremmalta ilman meikkiä
enemmän se, ettet kohta enää ehdi saada lapsia, jos vielä pitkään odottelet. :)
Vielä se sulle selviää. Ja jos kuvittelet, että kaikki äidit näyttävät samanlaisilta, niin voit tulla tänne pk-seudulle katselemaan ihmisiä.
Meillä on kaksi lasta, 5 v ja 7 v.
Aamulla herään klo 6.15 mennäkseni suihkuun, pesen hiukset. Meikkaan ja puen ja keitän kahvit ja syön aamupalan. Tarkistan omat työkamppeeni ym valmiiksi.
Herätän lapset klo 7. Kumpikaan ei aamulla huolehdi omia asioitaan tarvittavalla ripeydellä...
Eli 5 v pitää pyytää riisumaan yöpuku, pukemaan päivävaatteet, menemään vessaan, pesemään hampaat (ja mieluummin autan siinä, että hampaat olisi jatkossakin olemassa), seuraavaksi laitan aamupalaa ja sitä syödään, harjataan hiukset, otetaan aamulääkkeet ja lopulta pitää vielä pukea ulkovaatteet.
Illalla olen jo katsonut valmiiksi sään mukaiset vaatteet valmiiksi pinoon + varavaatteita reppuun tarhaan.
7 v tarvitsee samoissa asioissa perään katsomista vaikka tietysti on omatoimisempi jo. Vaatteet kuitenkin valitaan yhdessä ja tarkistetaan reppu jne.
Tarhalle lähdetään 7.45 ja ekaluokkalainen lähtee samalla kouluun.
Olen töissä 8.30-16.00 tai 16.30.
Siellä kaksi taukoa 20+10 minuuttia.
Töistä kotiin matka kestää tunnin.
Sen jälkeen pakkaan harrastuskamppeita lapselle.
Teen pikana ruokaa tai vain lämmitän edellisen päivän ruokaa lapsille. Mies tuo pienemmän tarhasta.
Klo 18 alkaa molemmilla lapsilla harrastus ja isommalla se kestää kaksi tuntia, pienemmällä tunnin. Klo 20 lähdetään kotiin, jossa lapset laitetaan suihkuun, vaihdetaan yöpuvut, tehdään läksyt ja syödään iltapalaa.
Järjestetään seuraavan päivän vaatteita, harrastuskamppeita, mahdollisia eväitä, tehdään ruokaa jne.
Klo 21 lapset nukkumaan ja jutellaan vielä vähän päivästä ja kuulumisia jne.
Klo 21.30 alkaa kotityöt. Jossain välissä olen heittänyt pyykit koneeseen, nyt niitä kuivumaan, tiskejä koneesta ja likaisia sinne, imuroin ainakin keittiön ja eteisen jne.
Molemmat olemme töissä keskimäärin 8 tuntia + matkat päälle. Lisäksi työaikani vaihtelee, välillä olen iltavuorossa. Mies opiskelee töiden lisäksi. Yritämme molemmat löytää aikaa urheilla jossain välissä.
Toisella lapsella on 6 tuntia treenejä viikossa, toisella vain pari.
Verrattuna siihen, että huolehtisin vain itsestäni ja kävisin 8 tuntia töissä tämä nykyinen ralli on aika paljon haastavampaa.
Kaiken toki ehtii ja huolehdin itsestäni, mutta haluaisin nähdä jonkun äitejä arvostelevan pyörittämässä parikin päivää tätä rumbaa. Harjoitus tosin tekee mestarin.
Ja kyllä meillä on siistiä, ostan itselleni vaatteita, käyn kampaajalla, meikkaan, urheilen jne.
Enpä lähtisi arvostelemaan ennen kuin olisin itse kokeillut.
Ja lisäksi meillä on sairasteltu urakalla. Itse sairastan, ja toinen lapsista on sairastanut vauvasta asti eri tavoin. Olen selvinnyt ja jaksan vain koska olen superenerginen ihminen. Pärjään lyhyillä ja katkonaisilla unillakin.
Vanhentunut olen varmasti monella vuodella valvottuani, sairastellessa, lapsista huolehtiessa jne.
Myöskään yhden lapsen äiti ei voi tietää millaista elämä on useamman lapsen kanssa eikä rauhallisten lasten äiti tiedä millaista elämä on vilkkaampien lasten kanssa. Itse esimerkiksi olen tehnyt kymmenkertaisen työn kasvattaessani esikoista kuin keskimmäistä lastani. Lapset on siis hyvin, hyvin erilaisia ja vaativan voimia aivan eri tavalla.
Siksi uskon, että jokainen jaksaa huolehtia ulkonäöstään omien voimiensa mukaisesti. Joskus ei jaksa ja joskus jaksaa. Elämä ei ole mikään suora putki, jossa voimia on koko ajan saman verran. Jos ap ei vielä ole sitä oppinut niin nyt on korkea aika.
mutta omalla kohdallani äitiys ei mitenkään ole muuttanut ulkonäöstä huolehtimista. Miksi olisi muuttanutkaan? Ei siihen aikaa mene paljonkaan ja minä esimerkiksi pesen hampaanikin edelleen, vaikka olen äiti, samoin harjaan hiukseni. Meikkaaminen ja hiusten laitto on aamutoimi siinä missä hampaidenpesu ja hiustenharjauskin. Ei myöskään vie yhtään enempää aikaa ostaa kivat ja muodikkaat vaatteet kuin jotkin muunlaiset.
Urheilua ehtii harrastaa vaikkapa sen sijasta, että lojuisi sohvalla katsomassa Salkkareita tai roikkuisi av:lla.
Mikä muuten on tulvapuntti?
Toisella lapsella on 6 tuntia treenejä viikossa, toisella vain pari.
7-vuotiaallekin riittää hyvin jokin 1 krt/vk harrastus.
Minä sain kolme lasta pienillä ikäeroilla. Kaksi nuorimmaista sattuivat olemaan vatsavaivaista huonosti nukkuvaa sorttia. Muutaman vuoden ajan tunsin miten vaan rutistun ja rapistun. Yritin vain selvitä päivistä ja sitten öistä ja sitten taas päivistä. Oli ylimääräisiä kiloja ja hyvänä päivänä jaksoin ehkä ripsaria laittaa ja hiukseni harjata. Sitten pikkuhiljaa alkoi yöunet parantua, lapset kasvaa, omaa aikaa löytyä ja niin vaan minäkin jaksoin kiinnittää enemmän huomiota itseeni. Nyt olen paremmassa kunnossa fyysisesti kuin ennen lapsia. Meikkaan ja laitan hiukseni joka aamu ennen töihin lähtöä ja pukeudun nätisti. Mutta nyt jaksan, muutama vuosi sitten en olisi jaksanut. Ja tekisi mieli huitasta lättyyn ihmistä joka tulee arvostelemaan toisia tilanteessa jossa ei itse ole koskaan ollut. Mä ennemmin eläisin loppuikäni siinä väsyneessä ylipainoisessa tilassani lasteni kanssa kuin näpsäkkänä, aina huoliteltuna ilman rakkaitani.
miettineet sitä, miten paljon monipuolisemman elämän perheelliset elää? Teillä tuntuu aloituksista päätellen elämä olevan aina sitä samaa iänikuista liikuntaa ja meikkaamista ja muiden läskien ja vaatteiden kyttäämistä. Eikö siihen ikinä kyllästy? Edes vuosikymmenten jälkeen? Perheellisten ihmisten elämässä on kausia, jolloin tehdään hyvin erilaisia asioita, jo lasten iästä riippuen. Joku päivä lapset alkavat itsenäistyä ja sitten on taas itsen puleeraamisen ja kyllddyyrin harrastamisen kausi. Mikä on lapsettoman elinkaari? Meikit vaatteet liikunta meikit vaatteet liikkunta?
Eihän sulle voi kuin nauraa :)
kun täällä porukka näin kilahti. Mä en ymmärrä miksi vetää kauheita pultteja jostain provosta. Mulle on yksi lysti mitä lapseton tai lapsellinen musta ajattelee; itse tiedän kuitenkin parhaiten miten asiat ovat eikä mun tartte selitellä tai puolustella tekojani kenellekään.
Näköjään nämä ainaiset lapsettomat vastaan lapselliset keskustelut tuppaa herättämään aikamoisia tunteita; valitettavasti osalle vastauksia ei voi kuin nauraa (sori vaan), ja osalle ei voi muuta kuin hymähdellä. Uskomatonta touhua aikuisilta ihmisiltä.
aloitukset aika usein liikkuu akselilla läskit mammat vs. ihana timmi lapseton. Ei pidä peiliä syyttää jos naama on vino.
harrastaa? Energiaa riittää vaikka useammalle jakaa. Tykkää urheilusta. Koulussa ei ole haastetta, koska on osannut jo monta vuotta lukea ja laskea. On siis nyt aloittanut ekan luokan. Läksyt tekee minuuteissa, maks 5 min menee.
Pitäisikö kieltää liikkumasta siis? Istuttaa tv:n eteen? Pari tunnin harrastusta oli jo 2-vuotiaana.
Mä ennemmin eläisin loppuikäni siinä väsyneessä ylipainoisessa tilassani lasteni kanssa kuin näpsäkkänä, aina huoliteltuna ilman rakkaitani.
En ole se kenelle viestisi osoitit, ja olen itse asiassa meikkaava ja urheileva äiti, mutta mutta... Istun joka ilta lasten vieressä katsomassa että läksyt on tehty, neuvomassa vaikeissa kohdissa ja kuuntelemassa lukuläksyt. Lapset ja opettaja sitä nimenomaan haluavat. Seison kentän vierellä fudismatsit, koska lapset sitä haluavat. Sitähän se äitiys koululaisten kanssa nimenomaan on.