Varhaisin lapsuusmuistosi? MInkä ikäinen olit?
Ihan se ja sama vaikka joku nyt tulisikin sanomaan, että noin pieni ei voi muistaa, mutta kertokaa mitä itse koette muistavanne!!
Minulla: rinnalla oleva vauva. Muistan olleeni valkoisessa liinassa tiukkana pakettina ja äiti käänsi minut toiselle kyljelle heidän sängyllään imettääkseen. Muistan puisen lampun, jonka valon näin seinässä ja hyvän olon.
Meri, laituri ja lokit, valkoinen hiekka. Istuin rattaissa, jotka oli käännetty merelle päin. Kävimme silloin Tanskassa ja olin 2-vuotias. Kaksivuotiaasta muistan paljon asioita muutenkin.
Kommentit (29)
herään oudossa paikaas, häkkisängyn vieressä on valkoinen rapattu seinä. Nousen istumaan ja nään viereisellä sängyllä mustia vaatteita kasan.
Myöhemmin selviää, kun puhun muistostani, että on siis mummoni hautajaiset, ja olen maatilamme yläkerrassa siskoni huoneessa, johon naiset on tuoneet takkejaan. Muistan että joku tuntematon mustapukuinen tuli huoneeseen ja sitten tuli mun isosisko.
Muistan naapurissa asuneet pojat, vaaleatukkaiset veljekset, minua muutaman vuoden vanhemmat. Heillä oli jousipyssy jolla ammutiin imukuppipäisiä nuolia. Muistan miten pojat ampuivat jousipyssyllä seinään kiinnitettyyn maalitauluun.
Saman taloyhtiön pihalta muistan tytön ja pienen koiran. Olin 2 v kun muutimme pois niistä taloista.
sairaalan lastenosastolla nielurisaleikkauksen jälkeen. Istun pienellä puisella tuolilla pienen pöydän ääressä.
Vanhempani erosivat kun olin kaksi vuotias, isäni alkoholismin takia, elämä oli usein helvettiä.
Mutta se muisto joka minulla on jäänyt mieleen on seesteinen ja onnellinen olo, ollaan yhdessä isän ja äidin kanssa jossain veden rannalla, aurinko kultaa veden pinnan ihan kultaiseksi, ja isällä on virveli, jota näyttää kuinka käytetään ja saan kokeilla veivata kahvasta.
Aina ennen luulin että ei tuo muisto voi pitää paikkaansa, kun äiti ei ollut koskaan puhunut mitään että isällä olisi ollut virveli tai että oltaisiin missään käyty yhdessä virvelöimässä.
Aikuisena sitten äidille mainitsin muistostani, ja hämmästyksekseni äiti sanoi että on oikeasti ollut sellainen tilanne kun he olivat vielä yhdessä, ja että olin tosi pieni.
Ja ihan varmat muistot myös ennen syntymää, kun kuulin ääniä mahaan ja olin kummissani. Ja muistan myös lähteneeni matkaan, mut en muista varsinaista ulostuloa. Ihan varmoja muistoja. Luulin pienenä, et kaikki muistaa tollasia.
On muistoja, ainakin siksi, et mua hävetti. Hävetti, kun leviteltiin jalkoja, ja laitettiin niveaa peltipurkista, ja ties mitä. Jääny kyl trauma tai jotain.
Vanhemmat tappeli ja aika usein. Noin vuosi-kaks sen jälkeen kyllä erosivatkin.
Kun sain lahjaksi ilmalla täytettävän delfiinin kummiperheeltäni. Luulin aina, että muisto on myöhemmältä ajalta, mutta valokuva-albumista löytyi kuva, jossa pidän delfiiniä kädessä 1 vee synttäreilläni kummitätini edessä. Ihana muisto! :D
Taisin ainakin äidin kertoman mukaan olla noin parivuotias kun meinasin tukehtua hedelmämerkkareihin. Muista katselleeni merkkareita pöydällä ja sitten maailma kääntyikin ympäri. Äiti oli napannut minut jaloista ylösalaisin, jotta merkkari saataisiin irtoamaan kurkusta.
Samoihin aikoihin muistan toisenkin hetken. Konttailen pöydän alla useamman jalkaparin seassa. Etsin isän jalkoja ja nousen jalkoja pitkin ylös. Vaan eivät olleet isäni jalat vaan minulle melko tuntemattoman isoisäni jalat. Isoisä räjähti jotenkin minusta kovin pelottavaan, kovaääniseen nauruun ja puhui vielä ruotsia, jota meillä ei kotona puhuttu.
Ikää mulla tais olla kolme tai neljä.
valitettavasti en muista, mitkä muistot ovat aitoja.
siellä oli tylsää, ahdasta, ei leluja, eikä koskaan päässyt ulos. Tai ehkä pääsikin, mutta minulle on sellainen muistikuva, ettei päässyt. Mihinkään ei saanut koskea.
Olin vähän reilu 2-vuotias ja oltiin isän kanssa sairaalassa katsomassa äitiä ja uutta pikkuveljeä. En aivan ymmärtänyt tilannetta, koska minua kiinnosti eniten äidin käsilaukku, jota tongin lattialla. Löysin sieltä suklaalevyn, jota aloin salaa syömään. Olin ihmeissäni, kun minua ei toruttu suklaan syömisestä ja sitten tuli voimakas häpeän tunne, koska olin tehnyt jotakin kiellettyä. Kukaan ei vaan huomioinut minua.
Äiti ja isä olleet tietysti niin haltioissaan vauvasta, mutta enhän minä sitä käsittänyt. Oisinko jopa huomionhakuisuuttani kähveltänyt sen suklaalevyn. :)
ja luukusta näkyy sininen taivas ja puun oksia. Olen syntynyt alkuvuodesta joten muiston täytyy olla alle puolivuotiaan.
Toinen muisto on epämääräinen: makaan pinnasängyssä ja yläpuolella on värikkäitä kuvia, joita katselen aina kunnes välillä nukahdan taas. Tämänkin täytyy olla alle puolivuotiaan muisto, sillä opin puhumaan 7 kk vanhana, ja noita kortteja käytettiin juuri siihen. Ensimmäinen sanani oli kortissa ollut kukka.
Muistan, miltä leluni ja jotkin kodin tavarat tuntuivat ja näyttivät. Muistan tunnelman. Muistan ilon siitä, että äiti tuli. Muistan olleeni isän sylissä.
Muistan kun pikkusisko tuli taloon, ikäeroa meillä 1v 9kk.
Noin 4- 5 vuotias ja tultiin maalaiskunnasta äidin kanssa bussilla Helsinkiin sairaalaan pieneen leikkaukseen. Olin innoissani koska paikan nimi minne mentiin oli linna. Muistan kun äiti matkalla kertoi että ottavat multa ihoa takapuolesta ja siirtävät sen toiseen paikkaan, mutta se ei satu koska nukun silloin. Muistan auringon paisteen ja kävelyn kuumalla asfaltilla viimeiseltä bussipysäkiltä sairaalaan. Kotona päin ei ollut asfalttiteitä :-)
Itse sairaalassa oloajasta en muista muuta kuin että siellä sai askarrella värikkäitä papukaijoja.
Oltiin perheen kanssa Rhodoksella. Muistan hotellin parvekkeen, lämpimän lattian, tuoksut ja pistaasijäätelön maun. Samalta reissulta muistan myös katuja ja maisemia, joita myöhemmin huomasin tunnistavani, kun samaisella saarella käytiin.
Vedän peittoa korviini ja kuuntelen kun isä hakkaa äitiä.