Outo näkemys vauvanhoidosta
Ihmettelen, että miksi eräs henkilö sitten mielellään haluaisi Downin oireyhtymää sairastavan antaa hoitaa vauvoja, tosiaan niin, että ensin yhdessä vauvan oman äidin kanssa ja sitten yksin jos hyvin sujuu? Ja jo vastasyntynyttä pikkuvauvaa ihan yksin vaikkei edes down-ihmisen oma vauvakaan olisi kyseessä. Tuo on aika nurinkurista kun minulla on Aspergerin oireyhtymä ja kuitenkin as-äitejä on vaikka kuinka paljon ja as-naisia jotka hoitaneet omia pikkusisaruksiaan ja sukulaistensa lapsia, mutta Down-äitejä on vähemmän ja usein tyypillisesti downin annetaan korkeintaan pitää vauvaa sylissä mutta ei uskalleta antaa hoitaa ja pelätään ettei hoida huolellisesti. Merkillistä, kun minä en ole läheskään niin pahasti sairas kuin Down, mutta minulle sanottiin että pitää muistaa ettei vauva saa bakteereita ja oman äidin on hoidettava kun omassa perheessä omat bakteerit. Eikö sitten Downistakin muka voi bakteereita saada? Heillähän on usein infektioita hengitysteissä ja jotkut ei muista pestä käsiään jos ei käske pestä. Asperger sentään joko normaaliälyinen tai jos onkin pieni kehitysvamma, niin se on aspergerilla lievä, ei esim keskivaikea. Mielestäni olisi ollut järkeenkäyvää sanoa siitä downista että jos down meinaa hoitaa niin vauvalla oltava turvallinen olo eikä saa tulla bakteereita, mutta aspergerista että saa hoitaa esim ystävän tai sukulaisen vauvaa ensin yhdessä vauvan äidin kanssa ja jos sujuu niin yksin. minusta on erittäin arveluttavaa jättää Downin vastuulle vastasyntynyttä lasta kun ottaa huomioon että downeilla hypotoniaa käsissä ja esim sydänvika tai epilepsia on monella ja kuka ottaa vastuun jos Down-henkilö saa sydänkohtauksen tai epilepsiakohtauksen ja vauva jää yksin ilman hoitoa? ja kun ottaa huomioon että yhdessä hoidettaessa Asperger-henkilö usein tunnollisesti noudattaa vauvan oman äidin antamia ohjeita, mutta Down voi olla jukurapää ja itsepäinen ja oman päänsä mukaan toimia ja olla noudattamatta ohjeita? Kyseinen henkilö joka noin sanoi, vieläpä opiskelee sosionomiksi. Ja puhui kehitysvammaisten oikeudesta äitiyteen. Minusta silloin on kehitysvammaisellakin oikeus äitiyteen jos kyseessä joku esim dysfaatikko, aspergeri, ADHD jne tai oppimisvaikeuksia omaava jolla lisänä pieni kehitysvamma mutta muuten normaalin toimintakyvyn omaava. Vai johtuneeko tuo että mieluummin antaisi downille siitä, kun down osaa paremmin tulkita toisen henkilön ilmeitä ja eleitä ja kommunikoida nonverbaalisesti? Asperger-henkilökin oppii myös esim vauvan viestejä tulkitsemaan jos joku vaan opettaa ja hoitotoimetkin voivat sujua hyvin. Kyseinen henkilö on tehnyt työtä kehitysvammaisten parissa ja asperger-aikuisista hän ei oikeastaan ole aiemmin tiennyt mutta down-aikuisista hän kyllä tietää ja hänellä niistä kokemusta. Minua hirvittää ajatus jättää Down-henkilö tai muu vaikeammin kehitysvammainen yksin vauvan kanssa, mutta yhdessä vauvan oman äidin kanssa saa hoitaa niin down kuin asperger-henkilökin. Kummallisia mielipiteitä ihmisillä! ja tiedän ja olen tiennyt koko ikäni että käsihygieniasta on huolehdittava vauvaa hoidettaessa ja pienen vauvan päätä pitää tukea kun ei osaa vielä päätään kannatella ja olen hoitanut jo 8v iässä 3kk ikäistä vauvaa ja olen pidellyt sylissäkin jo ihan vastasyntynyttä mutta itse en uskaltaisi ihan vastasyntynyttä hoitaa ellei ole oma, mutta 3kk alkaen uskaltaisin kyllä hoitaakin tai viimeistään puolivuotiasta nyt ainakin. Ja vaikka minä olen kertonut osaavani ja olleeni kokenut niin ei meinata uskoa minun osaavan mutta sen sijaan down jolla on huonompi muisti kuin minulla ja tarvitsee enemmän ohjausta, neuvoja ja apua kuin minä, saa yksinkin tehdä jotain mitä minä en saa aina edes ohjatusti tehdä niin sitä ihmettelen.
Kommentit (30)
Ei se niin ehdotonta ole. Aina voi tehdä kompromisseja tuossakin asiassa. Esim jos Asperger-tai Down-hwnkilö jonka et antaisi ottaa isoa vastuuta vauvasta hoitamalla vauvaa yksin, niin voit kuitenkin aina antaa molempien ihmisten tehdä hoitotoimia vauvalle sinun ollessa läsnä ja myös sylissä pitää ja helliä ja hoivata. Helliminen, sylittely, hoitamisessa auttaminen ja vauvan kanssa leikkiminen vastuullisen aikuisen, esim vauvan oman äidin ollessa läsnä ei ole kiellettyä aspergerilta eikä downiltakaan vaan se voi olla parhaimmillaan mukava yhteinen hetki jossa vajaakuntoinenkin voi kokea olevansa tarpeellinen saadessaan auttaa ja saadessaan helliä ja hoivata pientä. Vauvan äidin ja muiden tilanteessa läsnä olevien on kyettävä kuitenkin olemaan hienovaraisia ja kyetä olemaan näyttämättä sitä mahdollista epäluottamusta ja on annettava henkilön itsensä, siis sen vajaakuntoisen käyttää omaa järkeään ja omia vähäisiäkin taitoja ja hyväksyvän ja ymmärtäväisen aikuisen ollessa läsnä. Minusta noin on parasta menetellä. Ja on pyrittävä luomaan tilanne jossa niin vauvalla kuin sillä vajaakuntoisellakin henkilöllä on turvallinen olo ja että se vajaakuntoinen ihminen ei pahastu. Nuo tilanteet onnistuu parhaiten omien tuttujen ja sukulaisten tai ystävän tai kaverin kanssa. Itse en antas isoa vastuuta vauvasta kenellekään vajaakuntoiselle, en mielenterveyspotilaalle, en kehitysvammaiselle, autistille enkä aspergerille enkä fyysisestikään vammaiselle mutta tuo mainitsemani yhdessä hoivaaminen tulisi kyseeseen jos tuttavapiirissäni on poikkeavia henkilöitä. yksin vauvaa hoitaisi minun lisäkseni vauvan isä ja minun oma äitini ja kolmas joka saisi yksin hoitaa ehkä päivän ajan tai kahden päivän ajan tarvittaessa olisi sairaanhoitaja Aulikki Sihvonen. Häneen luotan ja häntä arvostan niin paljon.
Ei se siitä diagnoosista yksinään ole kiinni, vaan siitä mikä se kokonaisuus on. Asperger voi olla vajaaälyinen, normaaliälyinen tai tavanomaista fiksumpi. Normaaliälyiset ovat suurin enemmistö, vaikka as-aikuiset itse mielellään hehkuttavat tuota positiivista ääripäätä. Minulla as-poika ja olen lukenut paljon kirjallisuutta ja as-ihmisten keskustelupalstoja, miksi tiedän jotain aiheesta.
Jos henkilöllä on sekä as että älyllistä heikkoutta, niin hänen vanhemmuutensa taatusti tarvitsee enemmän tukea kuin jos on kyse normaaliälyisestä tai fiksummasta aspergerista.
Ja hei, kiinnitä huomiota oikeasti, mitä sinulle yritetään sanoa. Yhteen pötköön kirjoitettua tekstiä on hyvin vaikea lukea. Kannattaa jakaa teksti muutamaan kappaleeseen. Saat enemmän vastauksia, koska ihmiset jaksavat tarkemmin lukea tekstisi.
Oletko kysynyt siltä äidiltä, miksi juuri tähän as-naiseen hän ei luota vauvan hoitajana?
As-ihmiset eivät ole erityisen hyviä arvioimaan omia taitojaan. He arvioivat itseään vääristyneesti joko paremmaksi tai huonommaksi kuin ovatkaan, koska aspergeriin liittyy vaikeus tarkkailla ja tulkita omaa toimintaansa realistisesti. Tämän takia as-ihmisten olisi hyvä myös kuunnella, miten muut heidät näkevät ja kokevat. Tämä taitaa tosin olla useimmille as-ihmisille myös vaikeaa.
Ehkäpä tällä as-naisella on jotain sellaisia tapoja toimia pienten lasten kanssa, että se herättää epäluottamusta? Yksi esimerkki tulee mieleen, että käyttää liikaa voimaa lapsen käsittelyssä. (Oma poikani on joskus kovakourainen, koska aistihäiriöiden takia ei osaa arvioda omaa voimankäyttöään oikein ja tulee liian voimakkaita puristuksia ja kosketuksia. Tämä tapahtuu täysin tahattomasti ja vahingossa. Aistihäirit ovat as-ihmisillä myös yleisiä. Liittyy jotenkin kehosta tulevien viestien prosessointiin aivoissa.)
Sinä haluaisit hoitaa vaivaa, mutta äiti ei anna. Sen sijaan antaa down-ihmisen hoitaa.
Menikö oikein?
Miksi äiti tarvitsee ulkopuolista hoitajaa pienelle vauvalle? Ehkä hän haluaa jollakin tavalla auttaa sitä tuttua down-ihmistä.
Henkilö, joka antas mieluummin downin kuin aspergerin hoitaa, on itse sellainen lapseton nainen jolla ei ole omaa vauvaa. ja as-henkilö jonka hän on nähnyt, ei ole hänen nähden ikinä ollut lasten kanssa tekemisissä. hän ei ole kyseistä henkilöä koskaan nähnyt lapsen kanssa, mutta as-ihmisen läheiset on nähneet sen as-naisen hoitamassa tutun ihmisen vauvaa ja hyvin on mennyt ja as-nainen saanut siitä myönteistä palautetta ja vieläpä sukulaiseltaan joka on lastenhoidon ammattilainen. ja samoin as-naisen terapeutti ja oma äiti ovat arvioineet kyseisen naisen hyväksi lastenhoitajaksi. Liian kovakourainen tuo nainen ei ole, vaan pikemminkin hyvin varovainen ja helläkätinen. hän on myös arka ja pelokas. sai noin kuukausi sitten pitää sylissä naapurin vastasyntynyttä vauvaa ja hyvin meni ilman mitään erityistä neuvomistakaan. Kyseisellä naisella on ongelmana nimenomaan liiallinen arkuus, varovaisuus, herkkyys ja pelokkuus. hän on herkkä ja hellä ja ystävällinen ihminen, mutta säikkyy vieraita ihmisiä, säpsähtelee kovia ääniä, hänelle on sanottu, että hän ei osaa tarpeeksi napakasti pitää kuria esim koululaisille tai leikki-ikäisille. on myös hidasliikkeinen. häneen luotetaan esim tarkkuutta vaativissa tehtävissä ja hän on tarkka, tietää paljon ja osaa hyvin ulkoa asioita ja muistaa hyvin. Mutta ujous ja arkuus ja pelokkuus lienee asioita, joissa hänellä suorastaan ongelmia. Mutta pahaa hän ei tahdo ja on kiltti ja hellä. Mitä mieltä olette siitä, jos tuollainen herkkä ja liiankin varovainen ja yliharkkä as-nainen sylissä pitää ja osoittaa hellyyttä vauvalle ja auttaa hoitotoimissa mutta ei hoida yksin? hän ei suostuisikaan hoitamaan vauvaa yksin vaan vaatii aina juuri erään tietyn luotettavan henkilön mukaan tilanteeseen ja on miettinyt lastenhoitokurssiakin mutta se on tyssännyt siihen kun ihmisellä johon hän luottaa, ei ole ollut aikaa lähteä kurssille ja yksin ei uskalla eikä ole halunnutkaan hoitaa vauvaa yksin vaan olla apna hoitamisessa ja helliä ja pidellä sylissä kun on niin innokas hellimään ja halimaan ja itkee kun joku ei anna helliä eikä hoivata pientä vauvaa.
Kyseessä ei ole tässä tapauksessa se, että olisi ollut kukaan huomannut ongelmia pienten lasten seurassa vaan ihmiset jotka sanoivat, että en voi hoitaa vauvaa, niin he huomasivat minulla olevan vaikeuksia aikuistenkin ihmisten kanssa, olivat nähneet minua lähinnä vain aikuisten seurassa ja siinä huomanneet minulla ongelmia. Ei lasten seurassa, kun eivät olleet nähneet minua lapsen kanssa koskaan. Ilmeisesti jo se kun aikuisenkin kanssa on suuria vaikeuksia kommunikoida, herättää sellaisen ajatuksen että jos noin vaikeaa aikuistenkin kanssa niin ei uskalla kuvitellakaan millaista se olisi alaikäisen kanssa, saati sitten pienen vauvan kanssa.
Ongelma on tämä:
ylenpalttinen pidättyväisyys
omista mielenkiinnon kohteista luennoiminen yksitoikkoisella äänensävyllä
vaikeus ilmaista tunteita
näitä siinä määrin että läheisiä ystäviä ei juurikaan ole ja monet aikuisetkin kokevat olonsa hyvin ahdistuneeksi, turvattomaksi ja kiusaantuneeksi minun seurassani.
nosto
p.s Henkilö joka mulle noin sanoi, ei oo äiti eikä oo muutenkaan nähny minua lasten seurassa, aikuisten seurassa ainoastaan on nähny minua esim julkisilla paikoilla ja siellä olin arka ja pelkäsin vieraita ihmisiä. myös ääniyliherkkyyttä on. esim säikähdin uimahallissa erästä takaapäin lähestyvää ukkoa joka oli tulossa samaan porealtaaseen. muutenkin oon omissa maailmoissani, ei-tilanteen-tasalla ja jotkut on luullu minua sen takia psykoottiseksi. minun on vaikeaa aikuistenkin kanssa käyttäytyä tavalla joka herättäisi luottamusta. en vain yksinkertaisesti osaa. tunnetasolla en saa minkäänlaista kontaktia muihin kuin ehkä muutamaan ihmiseen vaan jos koen että on "minun ihmiseni" mutta ne minun ihmiseni ovat harvassa. osaan puhua asiaa ja olla aikuismaisella tavalla asiallinen mut toisiin ihmisiin liittyminen ja kyky olla kaikille ystävällinen, puuttuu minulta. minä en vaan tunne semmosia tunteita kaikkia ihmisiä kohtaan kuin mitä esim downit tuntee. minulla on olemassa ne tunteet mutta vain tiettyjä ihmisiä kohtaan joista pidän ja ne on harvassa ja on käynyt niin että niihin harvoihin joita kohtaan kykenen tuntemaan kiintymystä tai yleensäkään yhtään mitään, niin niihin oon sitten liikaakin kiintyny ja takertunu. Minä en ole kaikkien ystävä enkä myöskään kaikkien vihollinen vaan jotenkin älyllisellä ja neutraalilla pohjalla olen suhteessa muihin ihmisiin. lisäksi vuosina 2011-2012 olin myös epävarma, arka ja herkkänahkainen enkä luottanut keneenkään enkä pitänyt kenestäkään kuin muutamista vain. toisaalta en usko että näihin minun ongelmiin syynä edes olisi se että en ihmisistä tykkää. syynä on aistiyliherkkyydet ja vaikeus ymmärtää muita ja se että sosiaaliset suhteet nyt vaan eivät ole minun elämäni perusta vaan minun elämän perusta on muissa asioissa kuin niissä ja mulle sosiaalisuus ei ole kaikki kaikessa vaan yksi elämän osa-alue vain.
Henkilö joka mulle asiasta sanoi, ei ollu sillon äiti eikä ollu nähny minua lapsen seurassa koskaan mutta epäilen että hän sen takia sanoi sen mitä sanoi, kun yritti päätellä ja järkeillä ihan maalaisjärjellä sitä, että jos toimin aikuistenkin kanssa tavalla joka herättää epäluottamusta ja ilmeistä turvattomuuden tunnetta aikuisissakin ihmisissä, niin toki lapsiakin kohtaan olisin semmoinen. Vaan eipä tainnu tietää tyttö sitä, että minun kohdalla oikeastaan mitään ei voi tuolla tavalla päätellä, olen niin erikoinen ja jopa monen psykiatrinkin ymmärryskyvyn ulottuvilla, minua ei vaan voi ymmärtää. olen niin erilainen eri tilanteissa ei vaan tule ymmärrystä minulle ketään kohtaan eikä kenelläkään minua kohtaan ellei kyseessä ole joku todella todella "minun ihmiseni" josta tykkään todella paljon.
Se Down jonka hän tuntee, on työhön ja itsenäiseen elämään valmentavan koulutuksen käynyt harjaantumistasoinen tyttö ja minä olin nuorena käynyt lukiotakin ja pärjännyt siinä muuten paitsi että matematiikkaa oli vaikee oppia ja sen takia sen lopetin, mutta ammattikoulun kävin ja oon työksenikin muun muassa autellut myös vauvojen hoidossa. tuo tyttö mikä olis parempi vauvanhoitaja, on jotakin 18-vuotias, harjaantumiskoulun käynyt ja vanhempiensa luona asuva tytöntallukka. näin linja-autossakin sen koulun oppilaita ja yksi heistä oli just semmonen lapsen näköinen ja oloinen pieni tytöntallukka, jota tuo nainen kovasti kehui kaikkien ystäväksi ja sydämelliseksi. minä oon jo 30 ja kokenu ja nähny elämää enemmän, myös hoitanu vauvoja enemmän kuin se Down-lapsi jonka hän tunsi, sanon, että LAPSI ja minusta paras vaihtoehto vastaukseksi on se, että nainen oli ilkeä kun väitti että semmoinen olis parempi hoitamaan kuin minä. se tyttö ei osaa huolehtia edes itsestään ja on vain pieni tytöntallukka joka muuttaa ehkä palvelutaloon sitten kun vanhemmistaan aika jättää.