Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Outo näkemys vauvanhoidosta

Vierailija
13.09.2012 |

Ihmettelen, että miksi eräs henkilö sitten mielellään haluaisi Downin oireyhtymää sairastavan antaa hoitaa vauvoja, tosiaan niin, että ensin yhdessä vauvan oman äidin kanssa ja sitten yksin jos hyvin sujuu? Ja jo vastasyntynyttä pikkuvauvaa ihan yksin vaikkei edes down-ihmisen oma vauvakaan olisi kyseessä. Tuo on aika nurinkurista kun minulla on Aspergerin oireyhtymä ja kuitenkin as-äitejä on vaikka kuinka paljon ja as-naisia jotka hoitaneet omia pikkusisaruksiaan ja sukulaistensa lapsia, mutta Down-äitejä on vähemmän ja usein tyypillisesti downin annetaan korkeintaan pitää vauvaa sylissä mutta ei uskalleta antaa hoitaa ja pelätään ettei hoida huolellisesti. Merkillistä, kun minä en ole läheskään niin pahasti sairas kuin Down, mutta minulle sanottiin että pitää muistaa ettei vauva saa bakteereita ja oman äidin on hoidettava kun omassa perheessä omat bakteerit. Eikö sitten Downistakin muka voi bakteereita saada? Heillähän on usein infektioita hengitysteissä ja jotkut ei muista pestä käsiään jos ei käske pestä. Asperger sentään joko normaaliälyinen tai jos onkin pieni kehitysvamma, niin se on aspergerilla lievä, ei esim keskivaikea. Mielestäni olisi ollut järkeenkäyvää sanoa siitä downista että jos down meinaa hoitaa niin vauvalla oltava turvallinen olo eikä saa tulla bakteereita, mutta aspergerista että saa hoitaa esim ystävän tai sukulaisen vauvaa ensin yhdessä vauvan äidin kanssa ja jos sujuu niin yksin. minusta on erittäin arveluttavaa jättää Downin vastuulle vastasyntynyttä lasta kun ottaa huomioon että downeilla hypotoniaa käsissä ja esim sydänvika tai epilepsia on monella ja kuka ottaa vastuun jos Down-henkilö saa sydänkohtauksen tai epilepsiakohtauksen ja vauva jää yksin ilman hoitoa? ja kun ottaa huomioon että yhdessä hoidettaessa Asperger-henkilö usein tunnollisesti noudattaa vauvan oman äidin antamia ohjeita, mutta Down voi olla jukurapää ja itsepäinen ja oman päänsä mukaan toimia ja olla noudattamatta ohjeita? Kyseinen henkilö joka noin sanoi, vieläpä opiskelee sosionomiksi. Ja puhui kehitysvammaisten oikeudesta äitiyteen. Minusta silloin on kehitysvammaisellakin oikeus äitiyteen jos kyseessä joku esim dysfaatikko, aspergeri, ADHD jne tai oppimisvaikeuksia omaava jolla lisänä pieni kehitysvamma mutta muuten normaalin toimintakyvyn omaava. Vai johtuneeko tuo että mieluummin antaisi downille siitä, kun down osaa paremmin tulkita toisen henkilön ilmeitä ja eleitä ja kommunikoida nonverbaalisesti? Asperger-henkilökin oppii myös esim vauvan viestejä tulkitsemaan jos joku vaan opettaa ja hoitotoimetkin voivat sujua hyvin. Kyseinen henkilö on tehnyt työtä kehitysvammaisten parissa ja asperger-aikuisista hän ei oikeastaan ole aiemmin tiennyt mutta down-aikuisista hän kyllä tietää ja hänellä niistä kokemusta. Minua hirvittää ajatus jättää Down-henkilö tai muu vaikeammin kehitysvammainen yksin vauvan kanssa, mutta yhdessä vauvan oman äidin kanssa saa hoitaa niin down kuin asperger-henkilökin. Kummallisia mielipiteitä ihmisillä! ja tiedän ja olen tiennyt koko ikäni että käsihygieniasta on huolehdittava vauvaa hoidettaessa ja pienen vauvan päätä pitää tukea kun ei osaa vielä päätään kannatella ja olen hoitanut jo 8v iässä 3kk ikäistä vauvaa ja olen pidellyt sylissäkin jo ihan vastasyntynyttä mutta itse en uskaltaisi ihan vastasyntynyttä hoitaa ellei ole oma, mutta 3kk alkaen uskaltaisin kyllä hoitaakin tai viimeistään puolivuotiasta nyt ainakin. Ja vaikka minä olen kertonut osaavani ja olleeni kokenut niin ei meinata uskoa minun osaavan mutta sen sijaan down jolla on huonompi muisti kuin minulla ja tarvitsee enemmän ohjausta, neuvoja ja apua kuin minä, saa yksinkin tehdä jotain mitä minä en saa aina edes ohjatusti tehdä niin sitä ihmettelen.

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

pisteiden ja pilkkujen käyttö. Tuollaista tekstiä on erittäin vaikea ja raskas lukea.

Vierailija
2/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuntuu että vastasyntyneen vauvan paras hoitaja on lapsen oma vanhempi noin yleensä. Poikkeuksiakin tietysti on. Samoin lievästi vammaisen henkilön oikeutta hoitaa vauvaa pitäisi mielestäni arvioida tapauskohtaisesti eikä diagnoosin perusteella. Luulisin että vauvan vanhempi osaa arvioida kuka on pätevä hänen lastaan hoitamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en millään jaksanut lukea tuollaista tekstiä...

Vierailija
4/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta en millään jaksanut lukea tuollaista tekstiä...


Törppö.

Vierailija
5/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lähipiirissä on kaksi hoitajaehdokasta, joista toinen on pikkuisen pätevämpi mutta vieraampi äidille ja vauvalle, ja se toinen vähemmän pätevä on tuttu, kallistuu vaaka helposti sen tutumman puolelle.

Vierailija
6/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että kyseinen henkilö on ollut päivittäin tekemisissä suunnilleen ikäiseni Down-naisen kanssa ja muutenkin Down-asiat hänelle tutumpia kuin Asperger-asiat, joten siksi vaaka kallistuu hieman enempi downin puolelle jos diagnooseista puhe :) Varsinkin kun kyseinen henkilö omaa nimenomaan kehitysvamma-alan töistä laajan työkokemuksen, mutta Asperger-kokemukset ovat minua lukuun ottamatta rajoittuneet lähinnä hyvin pieniin as-lapsiin, jotka ovat olleet vieläpä ylivilkkaita. Uskotteko, että noin se varmaan on, että se Down-nainen jonka hän tuntee on hänen mielestä luotettavampi siksi, kun on tutumpi hänelle vaikka onkin epäpätevämpi ja minua heikommin esim arjessa pärjäävä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskotteko, että noin se varmaan on, että se Down-nainen jonka hän tuntee on hänen mielestä luotettavampi siksi, kun on tutumpi hänelle vaikka onkin epäpätevämpi ja minua heikommin esim arjessa pärjäävä?


Jos lapsen äiti kuitenkin uskoo, että down-henkilö pärjää vauvan kanssa riittävän hyvin.

6

Vierailija
8/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kommwntoin vain että ei tuollaista tekstiä jaksa lukea.

Opettele ap jakaamaan tekstiä lyhyempiin pätkiin ja tee uusi aloitus niin katsotaan sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

teksti on niin sekava että vaikuttaa että sen kirjoittajalla on vähän vakavammankin tasoisia vaikeuksia älyllisissä toiminnoissa...

Vierailija
10/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olen ensimmäinen hänen kohtaamansa aikuinen asperger-nainen ja edelliset kohtaamansa as-henkilöt on olleet ylivilkkaita päiväkotilapsia, lähinnä poikia. Niin helposti sitä on sitten ennakkoluuloja kun ei silloin tiennyt eikä erottanut kaikkea niitten poikien juttuja että onko ne normaaleja nimenomaan pienten poikien juttuja vai kuuluuko aspergeriin ja oletti sen perusteella että down on ehkä luotettavampi ja järkevämpi ja sen ymmärtää tosiaan siltä pohjalta että ainoat as-henkilöt joita on kohdannut on olleet villejä pikkupoikia ja on suuri ero siinä miten aikuinen nainen toimii verrattuna alle kouluikäisen pojan tapaa toimia... ja siitä voi ihan hyvin seurata jopa se että kun ei ole kokemusta aspergerista aiemmin, ei osaa as-henkilöön luottaa, ja varsinkin kun Aspergeriin liittyy monesti myös mielenterveyden ongelmia. Down-henkilöillä mt-ongelmia esiintyy vähemmän ja yleensäkin pikkupoikia ei päästetä auttamaan vauvanhoidossa siksi kun pikkupoika voi olla raju tai villi ja vauva voi pelästyä ja pikkupoika on voinut esim jättää kädet pesemättä tai on voinut kaivaa pihalla maasta ötököitä jne ja siksi ikävä kyllä kanta siihen että minä hoitaisin vauvaa, on sama kanta kuin hänen kantansa pikkupoikaan hoitamassa vauvoja, vaikka aikuinen nainen ja pikkupoika on kaksi toistensa vastakohtaa. Tuollaiset ennakkoluulot kuitenkin tavallisia jos ainoat kohtaamansa as-henkilöt on olleet pieniä poikia. Ei osata sitten aikuiseen naiseen suhtautua eikä kunnioittaa aikuista naista aikuisena naisena :( mutta tuon henkilön takia en vauvanhoitoa lopeta vaan autan vauvanhoidossa tuttuja joilla on vauva, ihan kuin aina ennenkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos olen ensimmäinen hänen kohtaamansa aikuinen asperger-nainen ja edelliset kohtaamansa as-henkilöt on olleet ylivilkkaita päiväkotilapsia, lähinnä poikia. Niin helposti sitä on sitten ennakkoluuloja kun ei silloin tiennyt eikä erottanut kaikkea niitten poikien juttuja että onko ne normaaleja nimenomaan pienten poikien juttuja vai kuuluuko aspergeriin ja oletti sen perusteella että down on ehkä luotettavampi ja järkevämpi ja sen ymmärtää tosiaan siltä pohjalta että ainoat as-henkilöt joita on kohdannut on olleet villejä pikkupoikia ja on suuri ero siinä miten aikuinen nainen toimii verrattuna alle kouluikäisen pojan tapaa toimia... ja siitä voi ihan hyvin seurata jopa se että kun ei ole kokemusta aspergerista aiemmin, ei osaa as-henkilöön luottaa, ja varsinkin kun Aspergeriin liittyy monesti myös mielenterveyden ongelmia. Down-henkilöillä mt-ongelmia esiintyy vähemmän ja yleensäkin pikkupoikia ei päästetä auttamaan vauvanhoidossa siksi kun pikkupoika voi olla raju tai villi ja vauva voi pelästyä ja pikkupoika on voinut esim jättää kädet pesemättä tai on voinut kaivaa pihalla maasta ötököitä jne ja siksi ikävä kyllä kanta siihen että minä hoitaisin vauvaa, on sama kanta kuin hänen kantansa pikkupoikaan hoitamassa vauvoja, vaikka aikuinen nainen ja pikkupoika on kaksi toistensa vastakohtaa. Tuollaiset ennakkoluulot kuitenkin tavallisia jos ainoat kohtaamansa as-henkilöt on olleet pieniä poikia. Ei osata sitten aikuiseen naiseen suhtautua eikä kunnioittaa aikuista naista aikuisena naisena :( mutta tuon henkilön takia en vauvanhoitoa lopeta vaan autan vauvanhoidossa tuttuja joilla on vauva, ihan kuin aina ennenkin.

Vierailija
12/30 |
11.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun ei pitäs jakaa mitään omaa mielenkiinnonkohdettani kenenkään kanssa, kun aina kun minä oon sanonu jostakin asiasta tykkääväni ja sitä haluavani tehdä, niin se on yritetty kieltää ja estää. mutta jos olen pitäny tykkäämisistäni matalaa profiilia, niin sillon oon sillä keinolla saanut tehdä mitä haluan.

 

 

ei ihme että jotkut as-henkilöt eivät jaa mielenkiinnonkohteitaan muitten kanssa: jos jakavat niin ne heiltä kielletään. parempi on oikeastaan as-henkilönä hoitaa vaan perusasiat ja puhua vain perusasioista ja pitää kaikesta profiili matalana. jos sitä jaksaa riittävän kauan niin aikanaan saa sitten tehä niitäkin asioita mistä tykkään, liittyipä tää sitten vauvoihin, eläimiin, ruokiin, tv-ohjelmiin tai mihin vaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tottunut kirjoittamaan kaverien, ystävien ja kirjeenvaihtokaverien kanssa yhteen pötkyyn ja heitä se ei haittaa vaan he tykkäävät ja itsekin tykkään lukea sellaista jossa joku on kirjoittanut yhteen pötkyyn. Ehkä se ei täällä onnistu. Yritin kirjoittaa nyt niin lyhyitä ettei tartte kappalejakoa. mutta en osaa hahmottaa enkä arvioida että minkä kokoisia ne kappaleet on oltava. montako lausetta noin tarkalleen ottaen ja montako senttimetriä on oltava kappaleen koko pystysuunnassa?







Olisin kiinnittänyt huomiota siihen mitä sanoitte jos olisitte sanoneet ystävällisesti. Jos sanotte adiat tylysti ja rumasti, niin ei eroita onko kyseessä oikeasti vaikeus lukea pitkää tekstiä vai jonkun ihmisen taholta tuleva tahallinen piruilu ja kiusanteko.





Ja minä olen juuri tuo henkilö ja tilanne on se mikä ylläolevassa viestissäni selitän tilanteen olevan. Olen hoitanut sukulaisten ja ystävien vauvoja sukulaisen tai ystävän kanssa yksin mutta en uskalla kauaksi aikaa jäädä yksin. olin yksin 7kk ikäisen vauvan kanssa sen aikaa kun äitinsä oli lähikaupassa käymässä ja vastasyntyneen kanssa olen ollut yksin sen aikaa kun äitinsä kävi vessassa. ja 6kk ikäisen kanssa sen aikaa kun äitinsä tiskasi astioitaan. mutta hoitotoimia olen tehnyt yhdessä vauvan oman äidin kanssa.







En uskalla yöksi ottaa luokseni vauvaa jota en tunne enkä uskaltas antaa todellakaan Down-ihmiselle omaa vastasyntynyttä lastani yksin hoidettavaksi hetkeksikään. Pelkään että Down-henkilö saa sydärin tai epilepsiakohtauksen tai katsoo telkkaria eikä jaksa hoitaa.







Kenen minä omaani antasin hoitaa ovat yhden käden sormilla laskettavissa eli 1. vauvan isä 2. oma äitini ja 3. sairaanhoitaja johon erityisesti luotan.





Noitten pitäs riittää ja käsitykseni mukaan Down-henkilöt tekevät lähinnä taloustöitä ohjattuna ja siivoustöitä ja joku voi osata ulkoiluttaa koiran ja sylissä kyllä vauvoja pitävät tai hoitavat kuten minäkin eli vauvan äidin kanssa yhdessä. Mutta ei yksin. Down on niin vaikeasti sairas että ei saa hoitaa yksin. Ja jos rehellisiä ollaan niin en antas edes as-henkilönkään hoitaa vauvaani yksin vaan aina minun kanssa yhdessä. sama pätee myös mielenterveyspotilaisiin ja cp-vammaisiin ja sydänvikaisiin vanhuksiin. ei yksin vaan valvotusti.

Vierailija
14/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikki tutut on sanoneet minua hyväksi saisin lastenhoitajaksi ja minulle on sanottu että voimaa saisin käyttää enemmän ja kuria pitää lapsille enemmän jos niitten perään katon ja minun on sanottu olevan arka ja liiankin kiltti enkä osaa pitää aina puoliani ja säikyn yllättäviä tilanteita, en pidä muutoksista ja olen jatkuvasti pelokas tai masentunut. kovakouraisuudesta ei ole kohdallani puhuttu ikinä. olen omistanut kissoja ja kaneja joiden hoidossa olen pärjännyt täysin itse ja myös hamstereita ja muita ihan pikku eläimiäkin olen hoitanut ja sylissä pitänyt ihan pieniä vauvoja.







minusta on myös sanottu että olen hidasliikkeinen, puhun liian hiljaisella äänellä, olen ujo ja myös säikky ja liiankin tarkka mutta joskus saatan unohtaa esim siivota. eli ihan erilainen kuin jonkun täällä kommentoineen ihmisen pieni as-poika. en halua että minä vertaillaan pikkupoikiin vaan haluan tulla aikuisiin naisiin verratuksi. olen nainen enkä mikään poika. ja aikuinen enkä mikään lapsi.







teki mieli kirjoittaa teille rumasti ja hävyttömästi tuosta asiasta. ja ihmettelen kun kukaan ei näytä pelkäävän downia hoitamassa vastasyntynyttä. minä pelkäisin sydän kurkussa jokaista vauvaani lähestyvääkin downia ja säikkysin niin pahoin että voisin ottaa mettästä kepin ja säikähdyksissäni lyödä downia kepillä että häipyisi vauvani läheltä.







nyt kun tekin luottasitte hypotoniseen ja epileptiseen keskitasoisesti kehitydvammaiseen downiin hoitamassa alle puolivuotiasta lasta yksin niin minulle tuli sellainen olo että maailma on paha kun noin sairaisiin luotetaan ja tuo oli ihan kauhu juttu kun se tuttu ihminen sanoi antavansa downin hoitaa vastasyntynyttä ja itkin sen jälkeen kun se oli lähtenyt minun kotoa omaan kotiinsa. kun ite en antas omaani muiden kuin terveiden ihmisten käsiin vain ja ainoastaa terve ihminen saa hoitaa sitä yksin jos oman saan joskus ja mieluiten joko minun äitini tai sitten se sairaanhoitaja jonka mainitsinkin mutta jos heillä ei ole mahdollisuutta niin joku sellainen joka on koulutukseltaan lastenhoitaja ja iältään sellainen noin 45-65v ikäinen jolla on ollut omiakin lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ok kiitos näkemyksistänne. olipa hyvä tietää millaisia ennakkoluuloja ihmisillä onkaan ja tuo kun toitte esiin tämmöistä niin se vaan tukee minun näkemystäni siitä, että jatkossa tun tutustun uusiin ihmisiin, en sano diagnoosini nimeä. en kerro olevani asperger.





mutta sen sijaan kuitenkin tiedän että olen poikkeava ja omalla kohdallani olen aspergerin sijasta puhunut esim oppimisvaikeuksista, hahmottamishäiriöstä, mielenterveyden ongelmista ja lievästä kehitysvammasta. Diagnoosia en ole sanonut.







Tuo että jostakin noista tiloista esim vaikka oppimishäiriöstä tai mt-ongelmasta kun kerron on minun kokemukseni mukaan johtanut siihen että minua tuetaan, autetaan ja kannustetaan ja minuun suhtaudutaan myönteisesti ja ystävällisesti ja opetetaan minulle uusia taitoja. Mutta jos kerron aspergerista niin heti on ihmisillä vaikeutta osata suhtautua.







Parempi puhua vain hahmotushäiriöstä tai mielenterveysongelmasta, niin mukaan porukkaan pääseminen ja ystävien saaminen helpottuu. Olen ollut useita vuosia ryhmissä joissa minun ei tiedetä olevan asperger ja joissa diagnoosini nimeä ei tiedetä mutta joissa minä itse olen kertonut omaavani mielenterveyden ja hahmotamisen ongelmia. ja ystäviä on löytynyt ja tukea ja välittämistä ja minuun on ajan kuluessa myös alettu luottamaan.





kehoitan muitakin as-henkilöitä puhumaan vain hahmotushäiriöstä tai oppimisvaikeudesta tai jos olet lievästi kehitysvammainen niin sano vain yksinkertaisesti olevasi kehitysvammainen. Silloin kun noista tiloista puhut muttat sano diagnoosin nimeä, suhtautuminen on parempaa ja sinut otetaan mukaan helpommin ja annetaan osallistua enemmän ja sinuun luotetaan enemmän.





Suosittelen ja kiitos kun noilla näkemyksillä osoititte että se kannattaa!

Vierailija
16/30 |
13.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin mukava kun jaoit kappaleiksi. Suuri osa ihmisistä lukee mieluummin noin kuin teit. Ja kappaleiden pituus oli oikein hyvä.



Omia vastauksiani en sanonut ilkeästi, vaikka niin ne ilmeisesti olet lukenut. En verrannut sinua pikkupoikaan, vaan poika oli esimerkki siitä, millaisia ongelmia aspergerilla _voi_ olla. Yritin vain esimerkin avulla miettiä, mikä voisi olla se syy siihen, miksi se henkilö oli sinulle vastannut niin kuin oli vastannut. Luulin koko ajan, että henkilöllä, josta puhut on vauva, ja tätä vauvaa hän ei anna sinun hetkeäkään hoitaa. Ja yritin miettiä, millainen asia tähän voisi vaikuttaa.



Myös as-naisilla voi olla sensorisen tiedon prosessointiongelmia, jolloin hän on liian kovaotteinen tai helläotteinen. Tämä ei ole vain poikien/miesten ongelma. Nyt kun kerroit, että olet helläotteinen, niin asia selvä. Ei sinun olisi tarvinnut suuttua, en sanonut asiaa henkilökohtaisesti, vaan mietin asiota, mitä tiedän as-ihmisistä yleensä, niin naisista kuin miehistä, lapsista kuin aikuisista.



Oletko itse ennakkoluuloinen pieniä as-poikia kohtaan? Omani on ihana as-poika, joka ei ollenkaan ole ilkeä eikä vilkas, mutta halaa liian kovaa, koska hellä kosketus tuntuu hänestä pahalta mutta rutishali hyvältä. Kaikki lapseni hyvin tuntevat ihmiset pitävät häntä ihanana eikä ollenkaan kamalana. En tiedä, millaisia as-poikia olet itse tavannut, kun noin pahasti kiihdyit aiheesta.



Minulla ei ole mitään syytä olla ennakkoluuloinen as-ihmisiä kohtaan, koska kotonani on yksi kappale diagnosoituja asseja. Sen sijaan tiedän hyvin, että ihmisillä voi olla vääriä käsityksiä as-ihmisistä ja monet vanhemmat eivät halua lastensa luokalle "vaarallista vammaista" vaikka yhtään vaaratilannetta lapsi ei ole koskaan aiheuttanut. Useimmat assit kun eivät ole mitenkään vaaraksi muille, mutta ihmisillä on kummallisia luuloja asseista, koska he vain eivät tiedä asseista mitään.



Palatakseni alkuperäiseen kysymykseen.

Se, että joku on sinulle sanonut niin kuin on sanonut voi johtua monesta syystä. Minulla tulee muutama vaihtoehto mieleen.



1) Henkilö on ilkeä.

2) Henkilö on tietämätön. Hänellä ei ole mitään kunnollista käsitystä siitä millaisia down-ihmiset ovat ja millaisia as-ihmiset ovat.

3) Henkilö tuntee jonkun downin, jonka voi antaa hoitaa pientä lasta ja arvelee, että tämä down on parempi kuin sinä vauvan hoitajana.



Mikä sinusta on paras vastaus? Sillä sinähän sen naisen ja itsesi parhaiten tunnet.

Vierailija
17/30 |
14.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

väistyn tästä taka-vasemmalle ja minun osuuteni keskustelusta on ohi. Kaikkea hyvää teille ja kiitos keskusteluista. antoi uutta näkökulmaa. Hyvää jatkoa teille ja siunausta. Tässä osoite blogiini jota olette tervetulleet seuraamaan ja uutta juttua sinne ilmestyy päivittäin ja kerron siellä kuulumisiani ja kerron myös, millaista on elää Suomessa työkyvyttömyyseläkeläisenä ihmisenä jolla on Aspergerin oireyhtymä. Blogi löytyy sivuilta http://esirukouksia.blogspot.fi/





t. ap

Vierailija
18/30 |
22.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ärsyttääkö teitä kun vieraat ihmiset neuvovat teitä esim eläinten, lasten jne hoidossa vaikka ette heiltä edes kysy neuvoa ja vaikka teillä on omat tuttunne ja läheisenne ja sukulaiset, ystävät jne jotka neuvovat teitä jo ihan tarpeeksi? minua on alkanut jurppia tuo asia. kauan sain olla erossa tuosta ongelmasta, peräti 6 vuotta, mutta nyt eilen alkoi joku jota en oo ees nähny ikinä, neuvomaan minua. En tiedä onko tuttu, mutta jos on, niin saisi neuvoa reilusti omalla nimellään ja kertoa olevansa minun tuttuni.





Ei se, että minulla, tai kenellä tahansa muulla on joku sairaus, tee ihmisestä kaikille vapaata riistaa olla neuvonnan, ohjauksen ja holhouksen jne kohde. Miksi ei voi vaan antaa ihmisen kirjoittaa mitä kirjoittaa ja luottaa siihen että jos neuvoja kaivataan niin hänellä on lähelläkin ihmisiä jotka varmasti neuvoo? Sairauteni rajat tulee vastaan tuossa kyllä, että on hankalaa ottaa vastaan ohjeita ihmiseltä johon ei ole päässyt muodostumaan läheistä ihmissuhdetta tai jonka kanssa noin muuten ei käy henkilökemiat yksiin.







ilmeisesti joittenkin, huomattavasti minua sosiaalisempien on helpompi luottaa kaikkiin mahdollisiin ihmisiin ja uskoa mitä vieraat ihmiset sanoo. Mutta kaikki ei kykene tuohon. Jos nimeltä mainiten kykenee joku tuttu ihminen vaikka netissä neuvomaan ja jos on minulle läheinen ja tuttu, niin saa neuvoa, jos ei ole niin ei saa.





Tässä ei auta selittelyt, että "sitä ja tätä sairautta sairastava ei ole hyvä tulkitsemaan toimintaansa realistisesti" tai valitus että "uskoisit mitä muutkin sinulle sanoo." minä en luota ihmiseen jota en tunne ja pitää syntyä ensin luottamuksellinen suhde johonkin ihmiseen ennen kuin tulee oikeus neuvoa ja ohjata. kaikiin ihmisiin ei voi luottaa vaikka neuvo olisi hyväkin. Itse katson henkilöä ja hänen persoonaa ja henkilökemioita suhteessa minuun ennen kuin voin päättää annanko hänen neuvoa vaiko ei. Jos on hyvä tyyppi, niin teen tasan kaiken just niinkuin hän ohjaa jos asia ja tilanne joskus niin vaatii. Mutta en voi hypätä tuntemattomaan enkä ottaa sikaa säkissä.





tietyt, määritellyt henkilöt jotka neuvoo, on hyvä olla olemassa ja tästä johtuen minulla on esim tukihenkilö ja muitakin henkilöitä joihin luotan.

Vierailija
19/30 |
22.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ärsyttääkö teitä kun vieraat ihmiset neuvovat teitä esim eläinten, lasten jne hoidossa vaikka ette heiltä edes kysy neuvoa ja vaikka teillä on omat tuttunne ja läheisenne ja sukulaiset, ystävät jne jotka neuvovat teitä jo ihan tarpeeksi? minua on alkanut jurppia tuo asia. kauan sain olla erossa tuosta ongelmasta, peräti 6 vuotta, mutta nyt eilen alkoi joku jota en oo ees nähny ikinä, neuvomaan minua. En tiedä onko tuttu, mutta jos on, niin saisi neuvoa reilusti omalla nimellään ja kertoa olevansa minun tuttuni.





Ei se, että minulla, tai kenellä tahansa muulla on joku sairaus, tee ihmisestä kaikille vapaata riistaa olla neuvonnan, ohjauksen ja holhouksen jne kohde. Miksi ei voi vaan antaa ihmisen kirjoittaa mitä kirjoittaa ja luottaa siihen että jos neuvoja kaivataan niin hänellä on lähelläkin ihmisiä jotka varmasti neuvoo? Sairauteni rajat tulee vastaan tuossa kyllä, että on hankalaa ottaa vastaan ohjeita ihmiseltä johon ei ole päässyt muodostumaan läheistä ihmissuhdetta tai jonka kanssa noin muuten ei käy henkilökemiat yksiin.







ilmeisesti joittenkin, huomattavasti minua sosiaalisempien on helpompi luottaa kaikkiin mahdollisiin ihmisiin ja uskoa mitä vieraat ihmiset sanoo. Mutta kaikki ei kykene tuohon. Jos nimeltä mainiten kykenee joku tuttu ihminen vaikka netissä neuvomaan ja jos on minulle läheinen ja tuttu, niin saa neuvoa, jos ei ole niin ei saa.





Tässä ei auta selittelyt, että "sitä ja tätä sairautta sairastava ei ole hyvä tulkitsemaan toimintaansa realistisesti" tai valitus että "uskoisit mitä muutkin sinulle sanoo." minä en luota ihmiseen jota en tunne ja pitää syntyä ensin luottamuksellinen suhde johonkin ihmiseen ennen kuin tulee oikeus neuvoa ja ohjata. kaikiin ihmisiin ei voi luottaa vaikka neuvo olisi hyväkin. Itse katson henkilöä ja hänen persoonaa ja henkilökemioita suhteessa minuun ennen kuin voin päättää annanko hänen neuvoa vaiko ei. Jos on hyvä tyyppi, niin teen tasan kaiken just niinkuin hän ohjaa jos asia ja tilanne joskus niin vaatii. Mutta en voi hypätä tuntemattomaan enkä ottaa sikaa säkissä.





tietyt, määritellyt henkilöt jotka neuvoo, on hyvä olla olemassa ja tästä johtuen minulla on esim tukihenkilö ja muitakin henkilöitä joihin luotan.

Vierailija
20/30 |
03.04.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.09.2012 klo 13:34"]



Ehkäpä tällä as-naisella on jotain sellaisia tapoja toimia pienten lasten kanssa, että se herättää epäluottamusta? Yksi esimerkki tulee mieleen, että käyttää liikaa voimaa lapsen käsittelyssä. (Oma poikani on joskus kovakourainen, koska aistihäiriöiden takia ei osaa arvioda omaa voimankäyttöään oikein ja tulee liian voimakkaita puristuksia ja kosketuksia. Tämä tapahtuu täysin tahattomasti ja vahingossa. Aistihäirit ovat as-ihmisillä myös yleisiä. Liittyy jotenkin kehosta tulevien viestien prosessointiin aivoissa.)

[/quote]

 

Henkilö joka sanoi ettei saisi hoitaa vauvaa, ellei oo tuttu vauva kyseessä, ei ole nähnyt minua koskaan vauvan tai minkään muunkaan ikäisen lapsen seurassa, ainoastaan kahden kesken hänen kanssaan jolloin en oikein osannut vaihdella äänensävyjäni ja minulla oli tapana luennoida hälle yksitoikkoiseen sävyyn kiinnostuksenkohteistani kun en kyennyt säätelemään äänensävyäni mitenkään. Toinen tilanne missä hän minut näki, oli tilanne uimahallissa vieraan ihmisen kanssa, säikähdin uima-altaaseen/porealtaaseen tullutta vierasta miestä ja koin vaikeaksi huomata, huomioida ja kommunikoida vieraitten ihmisten kanssa esim uimahallissa. väistin vieraita ihmisiä toki ja olin asiallisesti mutta jotenkin keskityin vaan uimiseen, en ihmisiin eikä minulla ollut sellaista taipumusta herkästi "liittyä muihin ihmisiin" kuten downeilla on.

 

 

Kertooko tuo teidän mielestänne sen, että tuolla tavalla käyttäytyvä ihminen, eli pelokas, arka, säikky ihminen joka ei huomioi eikä oo erityisemmin kiinnostunut ihmisistä ympärillään ja jonka äänensävyt ei vaihtele ja joka luennoi kiinnostuksenkohteistaan, niin kertooko tuo siitä, että jos noin toimii aikuisten kanssa, ei ehkä osaa hoitaa vauvaakaan?

 

tuleeko teille mieleen että tuollainen voi korreloida esim uhkaa vauvalle ja vauvaa voi tuollainen pelottaa?

 

Minulla tosiaan tuota käytöstä esiintyy vieraampien ihmisten kanssa mutta tutumpien kanssa olen avoimempi ja välittömämpi ja uskallan esim tunteeni näyttää tutummille paremmin.

 

miten tuo teidän mielestänne korreloi vauvan seurassa oloa? pitääkö vauvan kanssa olla sitten jotenkin intuitiivisesti spontaanimpi ja toiseen ihmiseen liittyvämpi? minä en osaa tuosta vaan heti alkaa esim lässyttämään imelällä äänensävyllä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi yhdeksän