Kissani kuoli.

On ihan luonnollista surra lemmikin kuolemaa. Omituisempaa olisi, jos et surisi.

Olen kyllä itkenyt monta päivää kooomean norjalaisen metsäkissan perään :(

Olen niin pahoillani :'(
Ymmärrän täysin tuskasi.
Itkisin itsekin todella pitkään kun kissani kuolee.
Voimia sinulle!

Kissani kuolemaa voisin itkeäkin kun on vielä niin nuori, innokas, suloinen ja leikkisä.

Tuttava OIKEASTI ITKI hiirensä kuolemaa ja se tuntui vähän oudolta.

Otan osaa. Itse surisin varmaan kolme vuotta, jos kissani kuolisi...:-(

Minunkin kissani kuoli viime vuonna kunnioitettavassa 18 vuoden iässä. Sain kissan murkkuikäisenä. Kyllä siinä tuli muutama kyynel tirautettua, ja koti oli "tyhjän" oloinen monta viikkoa.

Meillä oli kissa talvella huonossa kunnossa. Ja sain eläinlääkäri ajan seuraavalle päivälle. Sinä eläinlääkäriaamuna itkin aamupala pöydässä kun ajattelin että se ehkä joudutaan lopettamaan. Se on ollut minulla 14-vuotta ja vaikka se onkin "vain" eläin, niin tosi rakas silti minulle.

Onneksi apu kuitenkin löytyi, ja kissa sai jatkoajan. Mutta usein on mielessä että milloin on viimeiset hetket ja päätöksen aika. Vaikka kissa nyt voikin ulkoisesti hyvin, näkee samalla, että kaikki ei ole kunnossa.

Eli kyllä on ihan normaalia itkeä rakkaan lemmikin perään.

Ikävä kuulla. Anoppi puhuu tyhmiä. Kun on kiintynyt johonkin ja se kuolee, totta kai sitä suree. Ei eläimen lajilla siinä ole merkitystä.

Yhen tyypin marsu kuoli 7 vuotta sitten ja se itkee sitä vieläkin jos asia oikein kunnolla muistuu mieleen :O

Lemmikki on usein rakas! Anoppikin. ♡

Miksi ei saisi itkeä kun lemmikki kuolee? Se on rakas ja sen menettäminen sattuu sydämeen :( Kai niillä, jotka sanoo että "se oli vain eläin", ei ole sydäntä

ja kasi lisää vielä, että kyllä nuita kaipaa kovasti poissaollessa. Opiskellessa olin usein parikin viikkoa poissa kotoa ja siellä majapaikassa näin muka kissani usein istumassa jossain ovenpielessä. Se oli sellaista alitajuista kaipaamista.

Minulla kissa tosiaan on ollut 14 vuotta ja koira 13 vuotta. Nyt olen ajatellut että ei pitäisi ikinä ottaa eläimiä noin peräjälkeen, kun sitten ne voi menettääkin yhtä aikaa.

8

:(

No ehkä se jouti kuolla?

Sekä minä että mies itkettiin ainakin viikko kun rakas elämänkumppani-kisu jouduttiin lopettamaan 18 vuoden iässä. En ollut aiemmin nähnyt koskaan mieheni itkevän, vaikka olimme kokeneet sekä hänen äitinsä että isänsä kuoleman ja muitakin suruja. Vieläkin, kolmen vuoden jälkeen on ikävä.

Itkin rakkaan, hyvin vanhana kuolleen kissamme kuolemaa monta kertaa jo ennen sitä ja hyvin pitkään sen jälkeen, se oli todella iso menetys minulle ja miehelleni. Tyyppihän oli perheenjäsen ja hyvinkin monen ison itkun arvoinen!

Ymmärrän niin sinua. Omani kuoli kolme vuotta sitten ja vieläkin on ikävä. Toinen, nuorempi (nyt jo kahdeksan  sekin), ei voi ikinä viedää sitä paikkaa sydämessäni. Hänellä on omansa.

Mutta muista aina niitä ihania hetkiä, joita saitte viettää. Jos rakastit kissaasi, se varmasti rakasti myös sinua. Et voi parempaa toivoa.

Meidän orava kuoli kun olin 5v ja suren vieläkin se meni niin et se kiipeili häkis ja sen niskat meni rikki ja kissa jäi auton alle kun olin 4-5 en muista oikeen kuin vanha kissa oli mut aika nuori alle 4 tai 3 mut tosi nuori ja sen ois pitäny saada elää kauemmi :-(

[quote author="Vierailija" time="10.10.2014 klo 22:34"]

Kissani kuolemaa voisin itkeäkin kun on vielä niin nuori, innokas, suloinen ja leikkisä.

Tuttava OIKEASTI ITKI hiirensä kuolemaa ja se tuntui vähän oudolta.

[/quote]

Ei sillä ole väliä, mikä se lemmikki on. Omistajalleen rakas kuitenkin. Itkin minäkin silloin, kun mun gerbiili kuoli. Isäni totesi, että parilla kympillä saa uusia... Ehkä se ei ollut se pointti. Tsemppiä ap:lle!

Olen itkenyt kissan kuolemaa, myös silloin kun kyseinen kissa on asunut toisessa osoitteessa jo vuosia, tai kissa on kuulunut omaiselleni ja ollut jo hyvin iäkäs. Varmaan siksi, että on vähän ihmissuhteita, lemmikit ovat tulleet sitä tärkeämmiksi ja ovat perheenjäseniä. Sanoisin kuitenkin, että eläimen kohdalla suru helpottaa kun hankkii uuden lemmikin, vaikkei lopukkaan. Juuri siihen tyhjään asuntoon. Lisäksi kissan tai koiran rajalliset elinvuodet tiedostaa.