Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te, keillä kokemuksia molemmista: alatie vai sektio mieluummin?

Vierailija
24.11.2005 |


Ja perustelut että miksi..

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siitä toipuu paljon nopeammin. Kokemusta on molemmista.

Vierailija
2/6 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

9-vuotias esikoiseni syntyi sektiolla ja arven alue (n. puolen kämmenen kokoinen) on edelleen arka toisesta päästä. Nuoremmilta alateitse syntyneiltä ei ole jäänyt mitään vaurioita.



Sektion jälkeen liikkuminen oli todella vaikeaa aluksi, jalan siirtäminenkin sattui vatsaa tosi paljon. Moelmpien alatiesynnysten jälkeen liikkuminen sujui ongelmitta vaikka muutama tikki jouduttiinkin laittamaan.



Inhottavimpia sektioon liittyviä asioita oli pahoinvointi, oksensin varmaan puolet siihen kuluneesta ajasta, ei mitenkään mukavaa selällään maaten.



Ja onhan se nyt paljon mukavampaa saada uusi perheenjäsen heti hoiviinsa ja mennä samaa matkaa osastolle. Sektion jälkeen näin vauvan vilaukselta ja seuraavat kaksi tuntia olin yksinäni heräämössä ihmettelemässä että nyt mulla on sitten lapsi - jossain tuolla. (Onneksi isän kanssa.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

varmasti alatiesynnytyksestä toipuu nopeammin - jos se alatiesynnytys on normaali.



Minulla ei ollut normaali, palautuminen vei todella kauan ja sektioäidit pääsivät nopeammin kotiin kuin minä.

Toista kertaa en ota tuota riskiä.

Vierailija
4/6 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmat kokeneena valitsisin ehdottomasti sektion. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla 17 tunnin synnytyssupistusten jälkeen (pitkä tarina), ei helppoa eikä mukavaa, mutta satakertaa helpompaa kuin kakkosen alatiesynnytys ja paraneminenkin oli nopeampaa.

Vierailija
5/6 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja onneksi sen saankin.

Vierailija
6/6 |
24.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain kunnon kivunlievityksen (anestesialääkäri oli paikalla muutamassa minuutissa sen jälkeen, kun pyysin epiduraalia) ja sen jälkeen en tuntenutkaan juuri mitään ennen kuin piti ponnistaa. Toivuin tosi hyvin (pari päivää istuminen oli tietysti vaikeaa).



Nuoremman kanssa tehtiin suunniteltu sektio (lapsi iso ja perätilassa). Itse toimenpide sujui mukavasti, mutta sen jälkeen olinkin koko illan enemmän tai vähemmän poissa kuvioista. Heräämössä palelin kuin jääkaapissa ja en pystynyt edes nukkumaan, kun verenpainemittari surahti käyntiin herättäen säännöllisin väliajoin. Jalkoihin palautui tunto ja liikuntakyky vasta monen tunnin jälkeen (jumppari kehotti aloittamaan nilkkojen jumppauksen jo heräämössä, mutta siinä vaiheessa eivät edes varpaat liikkuneet) ja kun nukkumaan mennessäni yritin päästä hoitsun kanssa vessaan, menivät jalat vielä alta. Onneksi katetria ei oltu otettu vielä pois. Vauvaa en tuossa kunnossa pystynyt nostelemaan lainkaan ja jouduinkin soittelemaan hoitajaa apuun joka syötön yhteydessä. Kotiin päästyä tikit kiristivät julmetusti ja vasta tikkien poiston jälkeen alkoi olo helpottaa.



Oli myös hankalaa, kun sektion jälkeen mitään ei saanut nostaa ja kuitenkin isoveli oli vielä vaippaikäinen. Pakkohan sitä oli tietysti jonkin verran nostella, mutta ei se todellakaan kivalta tuntunut.



Tällä kokemuksella siis valitsisin alatiesynnytyksen, mutta jos oma tai vauvan tilanne sitä vaatii, niin tietysti suostuisin sektioon sen kummemmin miettimättä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä kuusi