Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmuus hukassa
10.07.2012 |
Onko minun äitini ainoa lajissaan? Hän ei juuri ollenkaan auta minua lasten kanssa. Minulla on vaikea elämäntilanne takana ja nyt yh;na yritän sinnitellä. Oma äitini sai paljon apua omilta vanhemmiltaan kun minä olin pieni. Vietin kesät mummolassa. Nyt en osaisi kuvitellakkaan, että lapseni viettäisivät koko kesän mummon hoidossa. Kun menemme kylään, joudumme viemään omat eväät, koska ei hänellä ole mitään varattuna syötäväksi. Ei siis edes näkkileipää.
Tuli mieleen kun sumplin kesän lastenhoitoa, että olispa ihanaa jos lapset voisivat viettää lyhennettyä hoitopäivää ja aloittaa aamu ja iltapäivä mummon hoiteissa. En siis ajatellut että olisivat kokopäiväisesti mummon kanssa.
Ei se minusta mitään kivaa lapsillekkaan jos pelaisivat ja katsoisivat telkkaa kokopäivän. Eihän hyvän hoidon peruste ole se, että Lapset pysyvät elossa. Vaan että olisivat ja puuhastelisivat yhdessä, mutta jotenkin tuntuu että se on liikaa pyydetty.
Vai olenko minä liian vaatelias?
Kommentit (70)
Jos isovanhempien pitää hoitaa lapsianne, muistakaa kysyä heidän kantaansa sopiviin ikäeroihin tai siihen, laitetaanko lasta alulle lainkaan. Isäehdokas pitää tietysti hyväksyttää lapsen muilla hoitajilla.
Isovanhemmalla tulee olla oikeus osallistua kasvatukseen tasavertaisena, säännöistä ja periaatteista on sovittava yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun appivanhemmilla on kaksi lastenlasta, meidän yksi ja yksi miehen siskon lapsi. Aina paapatetaan, että tuokaa hoitoon, mutta ikinä ei ota vaikka anelis pariks tuntia töiden takia ottamaan hoitoon, myös miehen sisko on asiasta sanonut...
Eikä kyllä munkaan vanhemmat ota lasta hoitoon, tai eivät voi ottaa...heillä kun on itsellä monta pientä lasta enkä edes kehtaa heiltä pyytää usein hoitoapua, aina ovat kyllä ottaneet, kun ovat pystyneet, esim. mun töitten takia.
Suoraan sanottuna vituttaa, ettei mun alle 50-vuotiaat appivanhemmat, jotka asuvat kaksin, voi edes kerran kuukaudessa parissa ottaa hoitoon muutamaksi tunniksi...
Mutta no, sitten kun alkaa kunnon palkka juoksemaan, palkkaan itselleni lastenhoitajan kerran pari kuussa vaikka MLL:n kautta. Rahalla saa, kun ei sukulaiset(kaan) auta.
Meillä isovanhemmat auttavat ihan riittävästi. Toki itse olin lapsena paljon enemmän isovanhempien ja naapureidenkin hoidossa. Ei sitä silloin kyselty jaksavatko ja haluavatko, vaan oletko kotona, nyt me tullaan. Vähintään yhtä hyvää hoitoa sain kuin kotona. Tämä suurten ikäluokkien sukupolvi on kyllä aika uskomatonta. Huikea elintason nousu keskimäärin, lapset hoidatettiin muilla kun tienasivat 70-80-luvuilla ja inflaatio siinä sivussa lyhensi asuntolainat. Eli kunhan ei 90-luvun laman aikana käynyt kovin huonosti, niin nyt on millä mällätä. Me maksamme kokoajan kovempia eläkemaksuja, odottelemme, että eläkkeellejääviltä vapautuisi virkoja, joita sitten yhdistetään useita, ennen kuin palkataan ketään uutta. Eli ei ole työtahti kyllä päätä tainnut huimata pitkään aikaan. Sitten sitä onkin kiva kauhistella, miten lapset odottaa kohtuuttomia, kun heidän pitäisi viimein saada nauttia elämästä. Ja ei, eipä taida meistäkään kukaan lapsia juuri hoitaa. Mahtaako sitä jaksaa, kun töissä on kuitenkin käytävä yli 70-vuotiaaksi, eikä ole mitään turvallista eläkevirkaa vaan joutuu tosissaan pysyttelemään nuorempien tahdissa.
et taida muistaa, että suuret ikäluokat hoitivat aikoinaan omat vanhempansa. Kävivät joskus kahdestikin päivässä varmistamassa, että vanhalla äidillä ovat asiat hyvin, ettei tämä joutuisi laitokseen. Toista on nykyisten noin 30v ikäpolven laita, harva heistä hoitaa muistisairaan isänsä kotona vaan lykkää mieluummin yhteiskunnan kontolle.
Lasten päivähoito muuten maksoi 70-luvulla hyvinkin saman verran kuin työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen palkka oli toisin kuin nyt, kun kotiäitikin saa lapsensa ilmaiseksi päivähoitoon.
mummo ei ole mummoiässä eli eläkkeellä niin silloin en vaatisi mummolta mitään. Minun äitini on eläkkeellä ja hyvässä kunnossa niin hän hoitaa lastani ihan miellellään.
Jos isovanhempien pitää hoitaa lapsianne, muistakaa kysyä heidän kantaansa sopiviin ikäeroihin tai siihen, laitetaanko lasta alulle lainkaan. Isäehdokas pitää tietysti hyväksyttää lapsen muilla hoitajilla. Isovanhemmalla tulee olla oikeus osallistua kasvatukseen tasavertaisena, säännöistä ja periaatteista on sovittava yhdessä.
Minusta "isovanhemmilla on velvollisuus hoitaa" tuo mukanaan myös oikeuksia. Isovanhemmilla on oltava oikeus olla päättämässä siitä, montako lasta perheeseen hakitaan ja etenkin siitä, onko tarpeen perustaa uusperhettä. Moni isoäiti nääntyy, kun 6-lapsinen uusperhe lomailee eli lapset mummolaan ja vanhemmat parisuhdetta hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustele kantasi että isovanhempien ei tarvitse osallistua lastenhoitoon. Minusta tuo niin kylmä ja tunnevammainen elämänasenne. Ap
mä perustelen sulle vaikka ton näin:
neljä lasta kasvatettu maailmalle, yksi vielä kotona,
ELi ku n musta joskus tulee mummi niin mä hoidan lapsia ainoastaan kun itse jaksan ja haluan.Sillon olen omani saanut isoksi ilman muiden apuja TODELLAKIN ja aion nauttia vapaista päivistä jos terveys suo.
En todellakaan rupea hoitamaan viiden lapseni lapsia.
Lapset ovat hankalia ja vaivalloisia ja elämä alkaa vasta sitten, kun saadaan ne pois pesästä. Miksi ihmeessä sitten teit viisi lasta? Ei lapsistaan huolehtiminen pääty kuin lain mukaan 18-vuotiaana. Minä en ole tällainen äiti. Minä tulen olemaan lasteni äiti niin kauan kuin elän. Autan voimavarojeni mukaan, tuen ja kuuntelen, osallistun heidän elämäänsä ja yritän olla läheisissä väleissä. Ihan omasta vapaasta halustani. En ole missään vaiheessa kokenut mitään ikävaihetta työläänä enkä odota kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jolloin lapset ovat lentäneet pesästä. Nautin heidän kanssaan olosta ihan joka päivä. Haluan olla osa heidän elämäänsä. Tarvetta ei ole päästä heistä eroon, mutta toki pidän lasten suhdetta isovanhempiinsa arvokkaana ja tärkeänä lisänä.
Olen tehnyt vain kaksi lasta, koska haluan voimavarojeni riittävän - en vain muutaman vuoden vaan ihan loppuun asti. Jos joskus lastenlapsia saan, pyrin luomaan heihin hyvä välit mm. hoitamalla heitä silloin tällöin ja ottamalla yökylään. En joka viikonloppu enkä viikottain mutta pari kertaa kuussa voisi olla sopiva määrä. En lupailisi mitään säännöllistä hoitoaikaa, koska siitä tulisi usein pakkopulla, mutta jos lastenlapsia ei ole montaa, niin hyvin voisin kuvitella tarjoavani perjantain vapaaksi päivähoidosta esim. pari kertaa kuussa.
Minun päiväni ovat vapaita, vaikka lapsia pyörisikin ympärillä.
Minun isäni totesi minulle kun olin 17-vuotias, että "sitten kun olet 18, voit painua vaikka helvettiin, mutta niinkauan kuin olet alaikäinen, teet juuri niinkuin käsketään".
Voitte vain arvata, kuinka usein isäni "hoitaa" lapsiani. Puhelinsoitot minullekin voi laskea yhden käden sormilla viimeisten 10 vuoden ajalta. Joillekin ajatus jostain pullantuoksuisesta mummolasta on ihan toiselta planeetalta :D
Lapset ovat hankalia ja vaivalloisia ja elämä alkaa vasta sitten, kun saadaan ne pois pesästä. Miksi ihmeessä sitten teit viisi lasta? Ei lapsistaan huolehtiminen pääty kuin lain mukaan 18-vuotiaana. Minä en ole tällainen äiti. Minä tulen olemaan lasteni äiti niin kauan kuin elän. Autan voimavarojeni mukaan, tuen ja kuuntelen, osallistun heidän elämäänsä ja yritän olla läheisissä väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustele kantasi että isovanhempien ei tarvitse osallistua lastenhoitoon. Minusta tuo niin kylmä ja tunnevammainen elämänasenne. Ap
mä perustelen sulle vaikka ton näin: neljä lasta kasvatettu maailmalle, yksi vielä kotona, ELi ku n musta joskus tulee mummi niin mä hoidan lapsia ainoastaan kun itse jaksan ja haluan. Sillon olen omani saanut isoksi ilman muiden apuja TODELLAKIN ja aion nauttia vapaista päivistä jos terveys suo. En todellakaan rupea hoitamaan viiden lapseni lapsia.
Lapset ovat hankalia ja vaivalloisia ja elämä alkaa vasta sitten, kun saadaan ne pois pesästä. Miksi ihmeessä sitten teit viisi lasta? Ei lapsistaan huolehtiminen pääty kuin lain mukaan 18-vuotiaana. Minä en ole tällainen äiti. Minä tulen olemaan lasteni äiti niin kauan kuin elän. Autan voimavarojeni mukaan, tuen ja kuuntelen, osallistun heidän elämäänsä ja yritän olla läheisissä väleissä. Ihan omasta vapaasta halustani. En ole missään vaiheessa kokenut mitään ikävaihetta työläänä enkä odota kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jolloin lapset ovat lentäneet pesästä. Nautin heidän kanssaan olosta ihan joka päivä. Haluan olla osa heidän elämäänsä. Tarvetta ei ole päästä heistä eroon, mutta toki pidän lasten suhdetta isovanhempiinsa arvokkaana ja tärkeänä lisänä. Olen tehnyt vain kaksi lasta, koska haluan voimavarojeni riittävän - en vain muutaman vuoden vaan ihan loppuun asti. Jos joskus lastenlapsia saan, pyrin luomaan heihin hyvä välit mm. hoitamalla heitä silloin tällöin ja ottamalla yökylään. En joka viikonloppu enkä viikottain mutta pari kertaa kuussa voisi olla sopiva määrä. En lupailisi mitään säännöllistä hoitoaikaa, koska siitä tulisi usein pakkopulla, mutta jos lastenlapsia ei ole montaa, niin hyvin voisin kuvitella tarjoavani perjantain vapaaksi päivähoidosta esim. pari kertaa kuussa. Minun päiväni ovat vapaita, vaikka lapsia pyörisikin ympärillä.
Minulla on viisi lasta. Aivan varmasti sitten kun saan lapsenlapsia haluan viettää aikaa heidänkin kanssaan. Tästä on ollut jo omien isompien lasten kanssa puhettakin. Juuri tällaista silloin tällöin hoitamista ja yökylään ottamista.
Lapsenlapsin(kaan) eivät välit synny itsestään. Siihenkin tarvitaan yhdessä oloa. Mulla itselläni oli ihanat mummot, haluan antaa lapsenlapsilleni - niille tuleville - yhtä mukavia muistoja kuin itselläni on.
Oma äitini on sitten taas juuri tällainen "minä, minä, minä" mummo. Me olimme hiihtolomat ja kesät jne mummolassa. Mummit kävivät apuna jne. Olimme mummolassa myös isän ja äidin yhteisten lomamatkojen aikana (viikko per kesä ilman lapsia). Kolme arvausta, onko oma äitini hoitanut samalla tavalla lapsiamme. No ei. Eikä hän todellakaan hoitanut omia vanhempiaan, joten sitä "taakkaa"kaan ei kantanut. Onpa vaan perinpohjaisen itsekäs ihminen.
Lapset ovat lahja ja siunaus ja ilo, eivät mikään taakka, joka kannetaan, jotta voi sitten ryhtyä juhlimaan iloisesti, noin niin kuin kärjistäen.
Meillä isovanhemmat auttavat ihan riittävästi. Toki itse olin lapsena paljon enemmän isovanhempien ja naapureidenkin hoidossa. Ei sitä silloin kyselty jaksavatko ja haluavatko, vaan oletko kotona, nyt me tullaan. Vähintään yhtä hyvää hoitoa sain kuin kotona. Tämä suurten ikäluokkien sukupolvi on kyllä aika uskomatonta. Huikea elintason nousu keskimäärin, lapset hoidatettiin muilla kun tienasivat 70-80-luvuilla ja inflaatio siinä sivussa lyhensi asuntolainat. Eli kunhan ei 90-luvun laman aikana käynyt kovin huonosti, niin nyt on millä mällätä. Me maksamme kokoajan kovempia eläkemaksuja, odottelemme, että eläkkeellejääviltä vapautuisi virkoja, joita sitten yhdistetään useita, ennen kuin palkataan ketään uutta. Eli ei ole työtahti kyllä päätä tainnut huimata pitkään aikaan. Sitten sitä onkin kiva kauhistella, miten lapset odottaa kohtuuttomia, kun heidän pitäisi viimein saada nauttia elämästä. Ja ei, eipä taida meistäkään kukaan lapsia juuri hoitaa. Mahtaako sitä jaksaa, kun töissä on kuitenkin käytävä yli 70-vuotiaaksi, eikä ole mitään turvallista eläkevirkaa vaan joutuu tosissaan pysyttelemään nuorempien tahdissa.
et taida muistaa, että suuret ikäluokat hoitivat aikoinaan omat vanhempansa. Kävivät joskus kahdestikin päivässä varmistamassa, että vanhalla äidillä ovat asiat hyvin, ettei tämä joutuisi laitokseen. Toista on nykyisten noin 30v ikäpolven laita, harva heistä hoitaa muistisairaan isänsä kotona vaan lykkää mieluummin yhteiskunnan kontolle.Lasten päivähoito muuten maksoi 70-luvulla hyvinkin saman verran kuin työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen palkka oli toisin kuin nyt, kun kotiäitikin saa lapsensa ilmaiseksi päivähoitoon.
Rahallisesti ovat jotkut avustaneet ylimääräisissä palveluissa, että ovat pidempään voineet olla kotona. Itse en tunne ketään, joka olisi useita kertoja päivässä käynyt vanhusta katsomassa. Ehkä yleisempää maalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nuo suuret ikäluokat ovat joko niin itsekkäitä, etteivät hoida KETÄÄN tai sitten ovat hoitaneet niitä omia vanhempiaan SEKÄ lapsenlapsiaan. Eli ovat joko hoivaavia tai itseensä 100% keskittyneitä.
Minusta on henkilökohtaisesti kammottavaa tuo ajattelutapa, ettei oma perhe merkitse mitään: aikuiset lapset hylätään oman onnensa nojaan ja omia vanhoja vanhempia ei myöskään viitsitä käydä katsomassa siellä hoitolassa, kun pitää lähteä aina just silloin Marbellaan tai joogaan toteuttamaan itseään.
Itse tiedän jo aika tarkkaan millainen mummi tulen olemaan: hoidan ILMAN MUUTA lapsenlapsiani (joskus jo haaveilen niistä), mutta en päivittäin, paitsi tietysti hädän iskiessä! En koskaan voisi kuvitellakaan jättäväni rakkaita lapsiani pulaan hätätilanteessa.
Oletan, että jokainen kolmesta lapsestani saa esim. kaksi lasta. Mieluiten tekisin silloin vaikkapa näin: Otan kunkin lapsikaksikon kerran kuussa yökylään tarpeen mukaan. Joskus vaikka isompina neljäkin kerrallaan. Tai viikoksi mökille tai etelään. Lisäksi sitten jos joku tarvitsee esim. koulun jälkeen vaikkapa kerran viikossa pari tuntia apua, yms... Ja jouluja järjestäisin myös mielelläni. Mutta katsotaan sitten, miten käy! Joka tapauksessa haluan osallistua aktiivisesti perheeni elämään mahdollisuuksien ja sopimusten mukaan. : )
Meillä isovanhemmat auttavat ihan riittävästi. Toki itse olin lapsena paljon enemmän isovanhempien ja naapureidenkin hoidossa. Ei sitä silloin kyselty jaksavatko ja haluavatko, vaan oletko kotona, nyt me tullaan. Vähintään yhtä hyvää hoitoa sain kuin kotona. Tämä suurten ikäluokkien sukupolvi on kyllä aika uskomatonta. Huikea elintason nousu keskimäärin, lapset hoidatettiin muilla kun tienasivat 70-80-luvuilla ja inflaatio siinä sivussa lyhensi asuntolainat. Eli kunhan ei 90-luvun laman aikana käynyt kovin huonosti, niin nyt on millä mällätä. Me maksamme kokoajan kovempia eläkemaksuja, odottelemme, että eläkkeellejääviltä vapautuisi virkoja, joita sitten yhdistetään useita, ennen kuin palkataan ketään uutta. Eli ei ole työtahti kyllä päätä tainnut huimata pitkään aikaan. Sitten sitä onkin kiva kauhistella, miten lapset odottaa kohtuuttomia, kun heidän pitäisi viimein saada nauttia elämästä. Ja ei, eipä taida meistäkään kukaan lapsia juuri hoitaa. Mahtaako sitä jaksaa, kun töissä on kuitenkin käytävä yli 70-vuotiaaksi, eikä ole mitään turvallista eläkevirkaa vaan joutuu tosissaan pysyttelemään nuorempien tahdissa.
et taida muistaa, että suuret ikäluokat hoitivat aikoinaan omat vanhempansa. Kävivät joskus kahdestikin päivässä varmistamassa, että vanhalla äidillä ovat asiat hyvin, ettei tämä joutuisi laitokseen. Toista on nykyisten noin 30v ikäpolven laita, harva heistä hoitaa muistisairaan isänsä kotona vaan lykkää mieluummin yhteiskunnan kontolle.Lasten päivähoito muuten maksoi 70-luvulla hyvinkin saman verran kuin työssäkäyvän keskiluokkaisen naisen palkka oli toisin kuin nyt, kun kotiäitikin saa lapsensa ilmaiseksi päivähoitoon.
Rahallisesti ovat jotkut avustaneet ylimääräisissä palveluissa, että ovat pidempään voineet olla kotona. Itse en tunne ketään, joka olisi useita kertoja päivässä käynyt vanhusta katsomassa. Ehkä yleisempää maalla?
samoilla linjoilla omien ajatusteni kanssa se että isovanhemmista on mukava ottaa lapsenlapset kylään eikä pitää pakkopullana sitä. Ja juurikin tuo omat lapseni olen kasvattanut ajattelumalli se on typerä ja sellaselle mummolle tai papalle en lastani haluaiskaan viedä. Mun mummo on itse kuuden lapsen äiti ja ajatelkaa samassa taloudessa asuu hänen tyttärensä kolmen lapsen kanssa joita mummo hoitanut aika usein samassa taloudessa kun asuvat. Senpä takia musta onkin jopa huvittavaa kun valitetaan ettei niitä lapsenlapsia muka jakseta muutamaa kertaa kuukaudessa katsoa tai tyyliin kyllä niitä aina vähän kerrallaan jaksaa ym..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa huomata että täälläKIN on ihania empaattisia ihmisiä, joille perhe ja suku ovat tärkeitä.
ap
Niin ne ilkeät vastailijat olivat netissä päivällä eli oletan ettei ole duunia tai muuten vaan lorvivat himassa. Roikkuvat netissä kun lasten kanssa on niin kamalaa. Normaalit vastuuntuntoiset ihmiset sitten laittoivat kommentia illalla, hommien ja askareitten jälkeen.
Jotenkin tuntuu että jos sitä luppoaikaa on paljon, niin kaikki tuntuu raskaalta ja pieninkin homma on uuvuttavaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ne ilkeät vastailijat olivat netissä päivällä eli oletan ettei ole duunia tai muuten vaan lorvivat himassa. Roikkuvat netissä kun lasten kanssa on niin kamalaa. Normaalit vastuuntuntoiset ihmiset sitten laittoivat kommentia illalla, hommien ja askareitten jälkeen. Jotenkin tuntuu että jos sitä luppoaikaa on paljon, niin kaikki tuntuu raskaalta ja pieninkin homma on uuvuttavaa. ap
ihan normaalilla havaintokyvyllä varustettu tajuaa, että nyt on kesäloma-aika. Sateisena päivänä on kiva istua kotona eikä lähteä lasten kanssa hiekkalaatikolle. Päiväuniaikaan ehtii vaikka mitä.
Normaalit, vastuuntuntoiset vanhemmat kun ymmärtävät sen, kaikkien ei tarvitse olla koko kesää töissä.
samoilla linjoilla omien ajatusteni kanssa se että isovanhemmista on mukava ottaa lapsenlapset kylään eikä pitää pakkopullana sitä. Ja juurikin tuo omat lapseni olen kasvattanut ajattelumalli se on typerä ja sellaselle mummolle tai papalle en lastani haluaiskaan viedä. Mun mummo on itse kuuden lapsen äiti ja ajatelkaa samassa taloudessa asuu hänen tyttärensä kolmen lapsen kanssa joita mummo hoitanut aika usein samassa taloudessa kun asuvat. Senpä takia musta onkin jopa huvittavaa kun valitetaan ettei niitä lapsenlapsia muka jakseta muutamaa kertaa kuukaudessa katsoa tai tyyliin kyllä niitä aina vähän kerrallaan jaksaa ym..
joka ei jaksa enäää käydä kaupassa, hyvä kun jaksaa mennä ulos istuskelemaan. Enemmän pitäisi asua monen sukupolven samassa, saisi lapset nähdä, että on erilaisia tapoja tehdä asiat. Raskastaha se on, kun on oma työ, lapset ja isoäiti, mutta kunnasta on saatu sen verran kotiapua, että joku käy mummoa katsomassa päivällä. Joskus on isot sotkut siivottavana, joskus menee paremmin. Mutta tärkeintä on se, että ollaan yhdessä.
Itse tiedän jo aika tarkkaan millainen mummi tulen olemaan: hoidan ILMAN MUUTA lapsenlapsiani (joskus jo haaveilen niistä), mutta en päivittäin, paitsi tietysti hädän iskiessä! En koskaan voisi kuvitellakaan jättäväni rakkaita lapsiani pulaan hätätilanteessa. Oletan, että jokainen kolmesta lapsestani saa esim. kaksi lasta. Mieluiten tekisin silloin vaikkapa näin: Otan kunkin lapsikaksikon kerran kuussa yökylään tarpeen mukaan. Joskus vaikka isompina neljäkin kerrallaan. Tai viikoksi mökille tai etelään. Lisäksi sitten jos joku tarvitsee esim. koulun jälkeen vaikkapa kerran viikossa pari tuntia apua, yms... Ja jouluja järjestäisin myös mielelläni. Mutta katsotaan sitten, miten käy! Joka tapauksessa haluan osallistua aktiivisesti perheeni elämään mahdollisuuksien ja sopimusten mukaan. : )
Vaikuttaa siltä, että pakenet huonoa parisuhdetta lastenlasten pariin. Missä vaiheessa ajattelit käydä töissä vai kuka sinut elättää, kun olet hoitotöissä?
Rahallisesti ovat jotkut avustaneet ylimääräisissä palveluissa, että ovat pidempään voineet olla kotona. Itse en tunne ketään, joka olisi useita kertoja päivässä käynyt vanhusta katsomassa. Ehkä yleisempää maalla?
Moni käy useita kertoja viikossa jopa siellä laitoksessa hoitamassa vanhempiaan. Tästä lapsilla ei ole aavistustakaan, koska he näkevät suuret ikäluokat hurjina riistäjinä, jotka veivät kaiken ja jättävät lapsilleen suurimmat perinnöt tähän asti koskaan. Aika kurjia vanhempia meillä: perimme maata, metsää, osakkeita, kesämökkejä, purjeveneitä. Ja kehtaamme valittaa, kun emme saa mitään :-)
Se on raskasta työtä vanhemmille ihmisille, olkoonkin sitten oma isovanhempi. En minä edes kehtaisi odottaa että äitini heräisi lomallaan joka aamu aikaisin ja aloittaisi perhepäivähoitajan työt. Ehei. Ei.
Meillä on sekä minun että mieheni perheeessä jo monen sukupolven ajan hoidatettu lapset mummoilla.
En siis ymmärrä mikasi minun pitäisi perinne katkaista.
Rahallisesti ovat jotkut avustaneet ylimääräisissä palveluissa, että ovat pidempään voineet olla kotona. Itse en tunne ketään, joka olisi useita kertoja päivässä käynyt vanhusta katsomassa. Ehkä yleisempää maalla?
Moni käy useita kertoja viikossa jopa siellä laitoksessa hoitamassa vanhempiaan. Tästä lapsilla ei ole aavistustakaan, koska he näkevät suuret ikäluokat hurjina riistäjinä, jotka veivät kaiken ja jättävät lapsilleen suurimmat perinnöt tähän asti koskaan. Aika kurjia vanhempia meillä: perimme maata, metsää, osakkeita, kesämökkejä, purjeveneitä. Ja kehtaamme valittaa, kun emme saa mitään :-)
Mä liikun ihan vääris piireis :D
Saisko ees omat vanhemmat täs kohtaa vaihtaa? Iskän voisin vaihtaa vähän eläväisempäänkin.
Mä en tamua tota itse selviämiästä. Kaikki pitäis tehdä yksin.
Ylläolevalle en tiedä mitä äitisi vihjailee, mutta puutarhan kastelu ei ole niin iso homma.
Minusta perhesuhteita ylläpidetään juuri tuolla välittämisellä ja yhteisellä ajalla.