Tuskin maltan odottaa kaikkea vauva-ajan rasitusta - kunhan vain lapseni saisi syntyä!
Lapsettomuudesta kärsineenä, nyt raskaana, maltan tuskin odottaa kaikkia vauvoihin liittyviä rasituksia! Valittaja-äidit, joita on aivan liikaa (Pitäisi olla kiitollinen lapsistaan!), en aio liittyä tässä mielessä seuraanne, enhän?
Kommentit (10)
kärsin, mutta niin vaan valitin kun lapseni itki 6kk koliikin kynsissä joka ilta 18-24
Hyvähän se on aikoa, mutta kun totuus valkenee, muuttuu ääni kellossa...
Kokemusta nimittäin löytyy. Olen kärsinyt sekä primaarista että sekundaarisesta lapsettomuudesta, mutta silti oli aivan pakko jossain vaiheessa valittaa. Ja valitan edelleen, jos siltä tuntuu, vaikka vauvaikä on jo molemmilta lapsilta takana päin. Ihania hetkiä on onneksi päivissä paljon enemmän kuin niitä huonoja :)
Ajattelin kertoa, niin voit varautua ajatukseen jo ajoissa. Usein olen osunut oikeaan aavistuksissani.
Mutta, ole nyt iloinen, että tunnet tuolla tavoin :) Ymmärrät nyt jo, että hetkistä kannattaa nauttia :)
jos olet alkuun väsynyt tai masentunutkin ja mielesi tekee valittaa. Olin mielestäni hyvin varautunut vauva-ajan rankkuuteen ja siihen mitä lapsen saanti tuo tullessaan ja suunnittelin miten kestän ja miten asennoiduin.
Silti vauvan tulo ja hoidon vaativuus yllätti. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja vaikka mitä. Ensimmäinen vuosi oli siis aika helvettiä ja vaikeinta oli myöntää itselleen, etteivät tunteeni ollutkaan sellaiset kuin olin kuvitellut. Nyt vauvasta on onneksi tullut iloinen taapero ja uhmaiästä huolimatta kaikki on paljon helpompaa.
Olen saanut lapseni 36- ja 38-vuotiaana (omasta halusta vasta ns. myöhään), ja minusta on hassua, kun täällä aina haukutaan ns. mummoäitejä. Jotenkin minusta tuntuu, että ne valittajat ovat kyllä ihan eri ikäluokkaa...
Minusta on ihan mahtavaa olla pienten kanssa kotona ja hoitaa heitä! Oli yö tai päivä. Samaa tuumii mieheni :)
Ajattelin kertoa, niin voit varautua ajatukseen jo ajoissa. Usein olen osunut oikeaan aavistuksissani.
lapsettomuuden seurausta vai helpon lapsen ansiota mutta minusta vauva-aika oli ihanaa!!!!! Nautin joka hetkestä. Rasittavinta oli, kun vieraita kävi niin paljon. Kaikki muu oli ihanaa. Nukuin aina, kun vauvakin nukkui, ja keskitin kaikki voimani lapsesta huolehtimiseen. Ihanaa, ihanaa aikaa.
että en minä ainakaan kokenut tarvetta valittaa mistään vauva-aikana (ja minä hoidin yöheräämiset yksin, eikä meillä ole ketään sukulaisia tms auttamassa koskaan). Minusta vauva-aika oli ihanaa. Nyt, kun lapsi on 4v, joskus pääsee suusta harmistunut "eikö äiti sulle just sanonut..."
Jokaisen tulisi siis olla kiitollinen lapsistaan eikä valittaa turhista. Mutta luulenpa, että sinullekin tulee hetkiä, jolloin kiroat lapsesi niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Niitä tulee KAIKILLE. Minua pelottaisi tilanteessasi se, etten tuolloin antaisi itseni tuntea vitutusta ja väsymystä, sillä "tämä vauvahan oli ihme ja minun pitäisi olla tästä joka hetki niiiin onnellinen".