Kun mies saa oman lapsen vaimon edellinen lapsi ei kiinnosta.
Meillä ollut vähän tällainen tapaus tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen. Mies onneksi osannut käyttäytyä kun lapsi ollut meillä. Muuten on kyllä häntä haukkunut vaikka millä nimillä. Omasta lapsestaan kyllä huolehtii ja häntä rakastaa.Edellisestä liitosta olevaa lasta yrittää sietää.
Kommentit (19)
että oma lapsi on toisen lasta rakkaampi. Eikö se ole selvä asia!
Molemmat ovat yhtä rakkaita miehelle (hän on siis itse kertonut). Nyt meillä on adoptioprosessi meneillään kun mies haluaa adoptoida esikoiseni.
Molemmat ovat yhtä rakkaita miehelle (hän on siis itse kertonut). Nyt meillä on adoptioprosessi meneillään kun mies haluaa adoptoida esikoiseni.
Minun lapseni pysyivät yhtä rakkaina.
Nykyinen mieheni saattoi tyttäreni alttarille vaikka tytön bioisä oli myös kirkossa.
Tytön lapsetkin ovat miehelleni kuin omia lapsenlapsia.
että oma lapsi on toisen lasta rakkaampi. Eikö se ole selvä asia!
Mutta, ilkeät pahat ÄITIpuolet saavat kuulla kunniansa, kun eivät miehen lapsia rakasta. Ovathan he miehen halunneet ja lapset kuuluvat aina samaan pakettiin. Taas miehiltä vaaditaan vähemmän ja vika yllättäen kenessäkä muussa kuin naisessa :P
joka ajautui eroon just tämän vuoksi.Kohteli vaimon lapsia TODELLA alhaisesti, ei antanut rahaa edes 5 €, haukkui läskiperseeksi, ymymym. Nainen sai tarpeekseen ja lähti.
Juu maailma on ihana ja hyvä paikka, sovitaan niiin.
On niitä toisenlaisiakin, paljon vähemmän nättejä tapauksia. tiedän perheen, jossa mies aktiivisesti vihasi ja halveksi vaimonsa poikaa, jonka tämä toi muassaan liittoon. Omat lapset olivat kivoja, mutta tästä edellisen liiton lapsesta sanoi suoraan, että voi xxxxx mä vihaan tota lasta.
Ja tämä ei mikään white trash -perhe vaan hyvin toimeentuleva ja vähän parempaa väkeä. Etovinta oli, että niin kauan mies kohteli lasta ok, kunnes sai naisen naimisiin ja niitä omia lapsia.
mutta niinhän se on luonnossakin, karhukin voi syödä naaraan edelliset pennut, jotta pääsee parittelemaan ja tekemään omia pentuja.
Ilman minkäänlaista painostamista tyyliin: "jos rakastat minua ja lastani, niin adoptoit hänet?".
Veljeni meni naimisiin yh:n kanssa ja adoptoi tämän esikoisen. Heti kun adoptioprosessi oli ohi, niin nainen otti eron ja maksattaa veljelläni elareita kummastakin lapsesta...
Eli miehesi kannattaisi ottaa tämäkin puoli huomioon.
Molemmat ovat yhtä rakkaita miehelle (hän on siis itse kertonut). Nyt meillä on adoptioprosessi meneillään kun mies haluaa adoptoida esikoiseni.
lapsia tehdään vain hyville miehille ja se asia otetaan selville ennenkuin lisäännytään!
Molemmat ovat yhtä rakkaita miehelle (hän on siis itse kertonut). Nyt meillä on adoptioprosessi meneillään kun mies haluaa adoptoida esikoiseni.
Tosin isommat lapseni ovat jo ylä-koululaisia ja tämä pieni yhteinen on vasta 2-vuotias. Usein mies on sitten tämän pienen ja omansa kanssa, kun minä olen isojen kanssa. Ikävää, mutta ymmärrettävää. Meillä tuohon ainakin vaikuttaa nimenomaan tuo ikäero, tosin ei mies hirveästi touhunnut isojen kanssa ennen vauvaakaan... Vaikea hypätä perheeseen, kun lapset on jo koululaisia.
Olin monta vuotta yksinhuoltaja ja lapseni ainut vanhempi. Uuteen parisuhteeseen mentäessä lapsi oli kuviossa aina mukana ja paikalla koska ei ollut ketään toista huoltajaa kenen luona olisi esim viikonloppuja viettänyt. Hyvin ovat miehen kanssa tulleet toimeen aina ja lapsi kutsuukin häntä isäkseen. Ei ole meidän biologisesti yhteisen lapsen syntymä tuonut muutosta asiaan.
Olen kyllä kuullut paljon ikäviä tarinoita joissa näin hyvin ei ole käynyt. Todella surullista.
Kyllä mä näen asian niin että sen lapsen hyvinvoinnin täytyy viedä voitto aina. Vaikka tuntuisi ikävältä jättää mies tai nainen mutta kyllä se vanhempana on siinä tilanteessa ehdoton velvollisuus. Ei lapsi saa kotonaan kokea olevansa huonommassa asemassa kuin ne "uudet" lapset.
Ilman minkäänlaista painostamista tyyliin: "jos rakastat minua ja lastani, niin adoptoit hänet?".
Veljeni meni naimisiin yh:n kanssa ja adoptoi tämän esikoisen. Heti kun adoptioprosessi oli ohi, niin nainen otti eron ja maksattaa veljelläni elareita kummastakin lapsesta...
Eli miehesi kannattaisi ottaa tämäkin puoli huomioon.
Molemmat ovat yhtä rakkaita miehelle (hän on siis itse kertonut). Nyt meillä on adoptioprosessi meneillään kun mies haluaa adoptoida esikoiseni.
Olin aika yllättynyt ja puhuimme pitkään asiasta, kunnes suostuin. Mies on hyvin tietoinen niistä velvollisuuksista, joita tulee adoption myötä.
lapsia tehdään vain hyville miehille ja se asia otetaan selville ennenkuin lisäännytään!
Molemmat ovat yhtä rakkaita miehelle (hän on siis itse kertonut). Nyt meillä on adoptioprosessi meneillään kun mies haluaa adoptoida esikoiseni.
Ex mukava ja kunnollinen mies...Niin kumminkin petti 9v. suhteen jälkeen työkaverin kanssa....
Ei kaikki ole samasta muotista valettuja. Yksi rakastaa omiansa ja toinen toisenkin omia. Tottakai suurelle osalle oma on aina oma ja eri asia kuin puolison lapsi, usein sen huomaa sitten kun niitä omia saa.
Ei kai ketään voi vaatia toisen omaa rakastamaan kuin omaansa. Mutta eihän se sitä estä, että joku voi niinkin tehdä. Uusperhe on kimurantti yhtälö kun jokaisella ihmisellä on järjen lisäksi myös tunteet. Suvaitsevaisuutta tarvittais maailmassa myös äiti- ja isäpuolien tuntemuksile.
Meillä on niin päin, että miehellä on aiemmasta liitosta lapsia, mutta lapset eivät asu kanssamme ainakaan tällä hetkellä. Meillä on yksi yhteinen lapsi, joka on minun esikoiseni ja ainokaiseni. Rakastan omaa lastani enemmän kuin mitään muuta, koska olen halunnut oman lapsen niin kauan.
Meillä on miehen kanssa monia henkilökohtaisia ongelmia, joita mies ei ole halunnut ratkaista kanssani ja niistä on jatkuvaa vääntöä. Olen kertonut hänelle, että nämä asiat, jotka hiertävät meidän välejämme, tulevat olemaan varmasti yksi syy, joka tekee minulle todella vaikeaksi sen, että minusta tulisi jossain vaiheessa hänen aiemmille lapsilleen äitipuoli sanan todellisessa merkityksessä. Sitä vaikeampaa, mitä enemmän mies pakenee lasten taakse ja kieltäytyy sen vuoksi edes puhumasta ongelmistamme kanssani.
Ajattelen niin, että minun rakkauteni miehen lapsia kohtaan riippuu täysin siitä kuinka paljon minä rakastan miestäni ja minun rakkauteni miestäni kohtaan taas riippuu siitä, miten hän suhtautuu minuun elämänkumppaninaan. Jos meillä on miehen kanssa vakavia lapsiin liittymättömiä parisuhdeongelmia, niin mikä on se asia, joka motivoi minua rakastamaan useampaa ei-biologista lasta kuin omaani, uhrautumaan heidän vuokseen, huolehtimaan ja hoitamaan heitä, jos minä en saa siitä hyvästä mieheltäni tarpeeksi arvostusta esim. rakkaudenosoitusten muodossa...? Uskon, että näiden lastenkin rakkaus minua kohtaan riippuu täysin siitä, mikä minun suhteeni on heidän isäänsä.
Oman lapseni vuoksi uhraudun, koska tiedän, että hän on minun lapseni joka tapauksessa. Jos meille tulisi miehen kanssa ero, niin mies menisi automaattisesti aiempien lastensa kanssa omille teilleen. Yhteisestä lapsesta tulisi varmasti tappelu, koska hänestä en luopuisi vapaaehtoisesti!
Tämä oli vain minun omat esimerkkini. Joskus vika voi olla täysin parisuhteessa, siinä että kokee joutuvansa antamaan enemmän kuin saa. Perheen perusta on kuitenkin parisuhde ja sen pitäisi toimia.
Mieheni lapset ovat varmasti tosi ihania, vaikken olekaan ollut heidän kanssaan paljoa tekemisissä. Se taas ei ole minusta kiinni ollenkaan, jos minut on haluttu pitää heidän elämästään ulkona tähän asti, vaikka minua kutsutaankin äitipuoleksi sen perusteella, että olen lasten isän kanssa naimisissa...
Ilkeä äitipuoli?
niin haluan silti kertoa, että ap:n kuvailema tilanne ei ole mielestäni ihan ok tai luonnollista. Jokaisella on toki oikeus tunteisiinsa mutta ehkä olisi parempi etsiä lapseton kumppani jos ei ole tahtoa rakastaa lapsia niin kuin lapsia kuuluu rakastaa, olivatpa omia tai jonkun muun siittämiä. Tämä tietysti erityisesti silloin, kun lapsen biovanhempi ei ole mukana kuvioissa.
Minun isäni tapasi äitini siskoni ollessa viisi. Isäni on aina rakastanut siskoani ja kohtelu on ollut meillä aivan tasapuolista. Isäni tunteita ei voi kukaan tietää, mutta ainakaan käyttäytymisessä ei ole ollut eroa. Siskoni lapset ovat isälleni lapsen lapsia ja superrakkaita. Sanovat isääni ukiksi ja vieläpä maailman parhaaksi sellaiseksi.
Tällä taustalla tuntuu kovin surulliselta, jos joidenkin lapsien pitää elää omassa perheessään jonkun sortin sekundalapsina.
lapsia tehdään vain hyville miehille ja se asia otetaan selville ennenkuin lisäännytään!
Molemmat ovat yhtä rakkaita miehelle (hän on siis itse kertonut). Nyt meillä on adoptioprosessi meneillään kun mies haluaa adoptoida esikoiseni.
Ex mukava ja kunnollinen mies...Niin kumminkin petti 9v. suhteen jälkeen työkaverin kanssa....
muiden lapset ole koskaan kiinnostaneet erityisesti. Omat kyllä.
Eihän vaimoakaan kiinnosta yleensä miehen edellisen liiton lapsi, pikemminkin niitä aina haukutaan ja miehen eksä siinä sivussa.