kertokaa pahimmasta sydänsurustanne
Kommentit (4)
juuri syntynyt. Jatkoi vielä kyllä myöhemminkin. Sain selville vasta useamman vuoden jälkeen, kun laittoi sille seksitekstarin.
Joo yhdessä ollaan vieläkin.
Eli voi kestää koko elämän jos todella huonosti sattuu. Onko se sitten sairasta tai ei on toinen juttu. Osaako kukaan selittää?
Emme siis olleet vielä lukiossakaan. Rakastuin luokkatoveriin. Oikeastaan hän taisi silloin vielä olla lapsi, pojathan kehittyvät myöhemmin, mutta olimme syntyneet samana vuonna.
Tunne ei ollut molemminpuolista enkä tiennyt, miten mun olisi pitänyt toimia.
Aikuisena sitten totean, että olin itsekin silloin ihan kakara, vaikka haaveilin perheestä ja lapsista ja vaikka mistä. Tunne oli suuri, mutta ikä oli pieni.
Opin, etten odota vastarakkautta enkä pidä sitä itsestään selvänä.
Selvisin tietysti ajan kanssa.
Mies vaihtoi minut 20 avioliittovuoden jälkeen toiseen, lennosta siis. Salasuhde oli kestänyt kuukausia. Minä elin pumpulissa ja tilanne tuli täysin puun takaa.
Ensimmäisen kerran valo pilkahti parin kuukauden jälkeen. Tajusin, että hei, asiat voisivat olla huonomminkin - kukaan ei ole kuollut!
Sitten mentiin tasaisesti 2 askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Luin kaikki mahdolliset ero-oppaat, tein kaikki harjoitukset, käänsin jokaisen kiven.
Puolen vuoden jälkeen muistan ajatelleeni ensimmäistä kertaa, että elämä on ihanaa. Mutta ei se siihen loppunut. Sitten mentiin 10 askelta taaksepäin. Onneksi jossain välissä on toivuttu 10 askelta eteenpäinkin.
Vuoden päästä tunsin olevani onnellinen. Mutta vieläkin eroa piti käsitellä. Lopullinen käännekohta tapahtui 1,5 vuoden jälkeen. Vaikka olin joka ilta 1,5 ajan antanut tietoisesti anteeksi, niin sitten vasta se kolahti.
Mutta ei kai tämä vieläkään ohi ole....täysin siis.