Lue keskustelun säännöt.
Millasille vanhemmille nauratte?
29.05.2012 |
Rumille? Oudoille? ja mikä tekee oudoksi? Vanhoille?
Kommentit (25)
sellaisille kuin sinä.
Kysyn tätä siksi, että minulle nauretaan! Joka paikassa, päiväkodissa, koulussa, pihalla.. Muut vanhemamt eivät halua olla tekemisissä kanssani. Olen vihdoin ymmärtänyt että meikäläisessä on jotakin vikaa. Mutta mitä?!?!?!
Täältä löytyy aivan varmasti niitä jotka nauravat muille vanhemmille, joten kertokaapa MIKSI?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sulle nauretaan? Mä en oikein usko tuohon. Todennäköisempää on, että olet jotenkin paranoidinen ja luulet, että sulle nauretaan. Ihan oikeasti, tämä ei ole mikään haukkumaviesti!
mutta huvitun kyllä hörhövanhemmista. Siis sellaisista, jotka ovat hyväntahtoisia kyllä ja hoitavat lapsensa, mutta ovat syvällä tietynlaisessa elämäntavassa. Esim. jotain sellaista, että meidän lapsille puetaan vain saumattomia vaatteita tai meidän lapset kasvatetaan sukupuolineutraalisti tai jotain vastaavaa.
että sulle nauretaan? Mä en oikein usko tuohon. Todennäköisempää on, että olet jotenkin paranoidinen ja luulet, että sulle nauretaan. Ihan oikeasti, tämä ei ole mikään haukkumaviesti!
Haluaisin nyt viestejä niiltä, ketkä naureskelevat muille vanhemmille. MIKSI? Mikä on sellainen asia että pelkän ulkonäön/olemuksen perusteella tiedätte että ko. henkilöä ette voi ottaa vakavasti?
Ja siis kun kyseessä on tavallisesti pukeutuva ihminen. Ns. normaali.
mutta huvitun kyllä hörhövanhemmista. Siis sellaisista, jotka ovat hyväntahtoisia kyllä ja hoitavat lapsensa, mutta ovat syvällä tietynlaisessa elämäntavassa. Esim. jotain sellaista, että meidän lapsille puetaan vain saumattomia vaatteita tai meidän lapset kasvatetaan sukupuolineutraalisti tai jotain vastaavaa.
Mä en tajua! Mitä ihmeen saumattomia vaatteita, onko sellaisa? Miks joku päättäis niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sulle nauretaan? Mä en oikein usko tuohon. Todennäköisempää on, että olet jotenkin paranoidinen ja luulet, että sulle nauretaan. Ihan oikeasti, tämä ei ole mikään haukkumaviesti!
Haluaisin nyt viestejä niiltä, ketkä naureskelevat muille vanhemmille. MIKSI? Mikä on sellainen asia että pelkän ulkonäön/olemuksen perusteella tiedätte että ko. henkilöä ette voi ottaa vakavasti?
Ja siis kun kyseessä on tavallisesti pukeutuva ihminen. Ns. normaali.
miten ne saavat alkunsa ja miten käy ilmi, että just sulle nauretaan.
Mulle ei naureta, vaikka olen spontaani, hajamielinen hössö, joka päästelen suustani kaikkea outoa. Mulle ois tosi helppo nauraa mennen tullen, mut en ole huomannut tällaista. Kyllähän ihmiset nyt tähän ikään (30+) on jo työssään ja elämässään nähneet kaikenlaista.
Voitko ap kertoa jonkun konkreettisen esimerkin tilanteesta, jossa sulle on naurettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisín vastauksia kysymykseeni.
Miksi nauratte? Taatusti siellä on muutama muille nauraja joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lähdettäiskö kotiin?", "Tulisitko tänne vaa'alle?", "Mentäiskö kauppaan?"
Olen lastenneuvolan terkkari, ja nykyään otan jo kursailematta lapsen kainaloon ja nostan siihen vaa'alle, jos vanhemmat eivät siihen itse kolmevuotiastaan saa. Oikeasti jotkut alkavat siinä kohtaa neuvottelemaan lapsen kanssa ja suostuttelemaan häntä.
Lapsen mielipidettä saa kyllä kysyä kun on sopiva hetki, mutta aikuinen päättää suurimman osan leikki-ikäisen asioista.
Ennen kuin kerron omasta tilanteestani haluaisín vastauksia kysymykseeni.
Miksi nauratte? Taatusti siellä on muutama muille nauraja joukossa.
vaikea uskoa tuota. En ole koskaan nähnyt tuollaista naureskelua missään. Mä luulen, että tää ketju menee vaan jankkaamiseksi, joten kerro nyt niistä tilanteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei naurajia ole paikalla, niin olkoon sitten.
tuo, että uskoo jonkun nauravan sulle, on tosi yleinen harha. Ei tarvitse olla mikään dingdong-hullu, että tuntee noin. Mun yksi täti on tosi skarppi, älykäs ja lahjakas ihminen, mutta aika ajoin hänelle iskee nuo harhat päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen saumattomia vaatteita, onko sellaisa?
Esim. putkisukat.
"Lähdettäiskö kotiin?", "Tulisitko tänne vaa'alle?", "Mentäiskö kauppaan?" Olen lastenneuvolan terkkari, ja nykyään otan jo kursailematta lapsen kainaloon ja nostan siihen vaa'alle, jos vanhemmat eivät siihen itse kolmevuotiastaan saa. Oikeasti jotkut alkavat siinä kohtaa neuvottelemaan lapsen kanssa ja suostuttelemaan häntä. Lapsen mielipidettä saa kyllä kysyä kun on sopiva hetki, mutta aikuinen päättää suurimman osan leikki-ikäisen asioista.
En minä ainakaan vanhempana ole koskaan alkanut omin päin lapsia mittaamaan ja punnitsemaan neuvolassa.
Olen vain mennyt sinne, jutellut niistä asioista mitä hoitaja on ottanut puheeksi ja avustanut sitten tarpeen mukaan pukemisessa/riisumisessa.
Yleensä hoitaja puhuu suoraan lapselle silloin kun haluaa hänen jotain tekevän. "mennäänpä tänne puntarille", "otas tästä tämmöiset lasit, katsotaan kuinka hyvin sinä näet".
"Lähdettäiskö kotiin?", "Tulisitko tänne vaa'alle?", "Mentäiskö kauppaan?"
Olen lastenneuvolan terkkari, ja nykyään otan jo kursailematta lapsen kainaloon ja nostan siihen vaa'alle, jos vanhemmat eivät siihen itse kolmevuotiastaan saa. Oikeasti jotkut alkavat siinä kohtaa neuvottelemaan lapsen kanssa ja suostuttelemaan häntä.
Lapsen mielipidettä saa kyllä kysyä kun on sopiva hetki, mutta aikuinen päättää suurimman osan leikki-ikäisen asioista.
Eilen kaupassa eräs äiti parivuotiaan kanssa ostoksilla. Äiti sitten kysyi pojalta, että pitäisiköhän ostaa leikkelettä, pojan käteen tarttui jahtimakkarapaketti, äitiä hieman arvelutti kun ei ollut oikein tuttu tuote. no jahtimakkaraa ostivat. Onneks pojan käteen ei osunut roiskeläppäpizza tai vastaavaa.
Eilen nauratti neuvolan odotustilassa äiti, joka yritti taaperon kanssa tehdä lähtöä. Äiti olisi halunnut kiirehtiä kauppaan ja maanitteli lastaan pukemaan.
Lapsi halusi leikkiä ja kiljui joka kerta kun äiti lähestyi kenkien kanssa. Olivat leikkimässä vielä puoli tuntia myöhemmin kun poistuin omieni kanssa.
Neuvolan sulkemisaikaan oli vielä monta tuntia..voi reppanaa.
En minä ainakaan vanhempana ole koskaan alkanut omin päin lapsia mittaamaan ja punnitsemaan neuvolassa.
Olen vain mennyt sinne, jutellut niistä asioista mitä hoitaja on ottanut puheeksi ja avustanut sitten tarpeen mukaan pukemisessa/riisumisessa.Yleensä hoitaja puhuu suoraan lapselle silloin kun haluaa hänen jotain tekevän. "mennäänpä tänne puntarille", "otas tästä tämmöiset lasit, katsotaan kuinka hyvin sinä näet".
Minä sanon, että tulepa tänne vaa'alle niin katsotaan paljonko painat. Jos lapsi kieltäytyy, niin katson kyllä kuinka vanhempi selvittää tilanteen. Vasta sitten kun näen vanhemman todella olevan hukassa lapsensa kanssa, nappaan lapsen itse. Se ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, koska lapsi yleensä pelästyy kun vieras ihminen ottaa syliin.
Myös rokotustilanteissa olen joskus joutunut nelivuotiasta kaivamaan pöydän alta, jonne lapsi on paennut kun on kuullut rokotteesta. Moni vanhempi jää vain suostuttelemaan lastaan ja lapsen paniikki kasvaa...
Jos näyttää siltä, että vanhempi ei pärjää leikki-ikäisensä kanssa, niin keskustelemme perheneuvolaan lähettämisestä. Tietysti minäkin puhun rajojen asettamisesta ja jämäkkyydestä, siitä kuinka lapsella on turvallinen olo kun tietää ettei ole itse vastuussa kaikesta toiminnasta perheessä.
Minä nauran kaikille vanhemmille. Rumille. Vanhoille. Oudoille. Aivan kaikille.
Siitäs sait.Tyytävinen nyt?
sellaisille kuin sinä.