Parisuhteessa yhteiset rahat: mies tuhlaa jatkuvasti ilman kontrollia?

Jos mies suostuisi, voisi yrittää järjestää hänelle rajoitetun rahankäytön. Luottokortit pois ja miehelle erikseen joku tili, jota hän voi käyttää annetuissa rajoissa. Ehkä jopa niin, että tilille olisi pelkkä automaattikortti? Muut tilit ja kortit mieheltä käyttökieltoon.



Tuo ei poista hoidon tarvetta, mutta jos mies suostuisi tuohon, sen kautta olisi mahdollista estää taloudellinen katastrofi. Maistraatista voisi myös tarkistaa, onko mahdollista saada tilapäistä edunvalvontaa omasta tahdosta. Ap siis toimisi edunvalvojana miehen tahdosta. Yleensä tällaiseen turvaudutaan kun vanhus ei enää pysty hoitamaan raha-asioitaan, mutta yhtä hyvin edunvalvonnalle voi olla tarvetta mielenterveydellisistä syistä. Edunvalvonta tavallaan estää ihmistä tekemästä itselleen taloudellista vahinkoa.



Toivottavasti mies suostuisi hakeutumaan hoitoon.

Kuule ap, oletko katsonut TV5:ltä ohjelmaa nimeltä Elät yli varojen? Katsoin pari jaksoa ja ohjelma tuli heti mieleeni kun luin viestiäsi. Tässäkin ohjelmassakin on velkaisia ihmisiä jotka ovat törsänneet kaikki säästönsä, elää luotolla jne. Joku finanssineuvoja sanoo että tällaisessa tilanteessa pitäisi ehdottomasti tehdä budjetti jossa molemmat pitäytyy. Lisäksi kaikki laskut maksetaan yhdessä. Usein onkin niin että se törsäävän osapuolen ei koskaan ole tarvinnut istua alas ja oikeasti nähdä mihin kaikki se raha meni. No mutta tsemppiä kuitenkin vaikeaan tilanteeseen sinulle.

Ostelee, ostelee vaan. Ei minkäänlaista käsitystä rahatilanteesta tai siitä, paljonko tilillä on käyttörahaa. Ja luottokortit on jatkuvassa käytössä. Ostelee kaikkea kallista, turhaa. Ei yhtään pysähdy miettimään, mitä oikeasti järkevää ja tärkeää sillä samalla summalla monin kertaisesti saisi.

Enpä osaa sanoa muuta kuin tsemppiä, ihme että olet jaksanut. Sotis niin pahasti omaa arvomaailmaani vastaan, jo tuo tuhlailu on syvältä, mutta tuo järjetön kuluttaminen. Ostetaan kaikkea paskaa ja kulutetaan maapallon varoja. Itsekästä niin monin eri tavoin, yäk mikä egoisti.

Näen suorastaan punaista kun mietin ap:n miehen käytöstä.



Jos on yhteiset rahat ja tilit, ei toinen voi noin vain mennä ostelemaan tilejä tyhjiksi, ilman yhteistä päätöstä. Erityisesti jos ostokset on tuollaisia ap:n kirjoittamia 2000 euroa ja sen yli.

Mun raja menee noin sadassa eurossa, sen yli menevät ostokset pitää demokraattisesti käsitellä yhdessä jos ollaan yhteisessä taloudessa. Jos molemmilla olis omat rahat ja tilit, asia olisi jossain määrin erilainen.

Vaikeatahan sitä on saada talouttaan pysymään tasapainossa ja laskuja maksettua, jos rahanmeno on tuollaista ailahtelevaa ja logiikatonta! Säälin sua ap ja voimia toivotan.

Minäkin olin naimisissa tuollaisen miehen kanssa. Ehdittiin onneksi erota juuri sopivasti etten itse menettänyt luottotietojani. Lähellä se kuitenkin oli vielä pari vuotta myöhemminkin. Tämä siksi että jouduin maksamaan näitä laskuja yhteisvastuullisena vielä eron jälkeenkin :(



Olethan varovainen ja käytä ammattiapua siinä mitä ikinä asian suhteen teetkin. Pidä puolesi!

olet sietänyt tätä vuosikausia?! Tosiaan, en oikein ymmärrä miten olet katsonut tämmöistä touhua vuosikaudet?!

Mutta, voin omalta osalta kertoa, että meillä tämä luisuminen tapahtui pikkuhiljaa. Loppuajasta en edes tajunnut, missä suossa ollaan. Ennen kuin koin sen viimeisen herätyksen, juuri ennen ulosottomiesten ovelle tuloa.

Oikeasti juuri tuo, että siihen pikkuhiljaa luisuu. Ja meillä vielä mieen työttömäksi jäänti pudotti tuloja, mutta lisäsi menoja, kun toisella oli päivät aikaa ihmetellä. Mitään kahden tonnin sormuksia en todellakaan koskaan saanut. Minulle ei tullut koruja eikä lahjoja, kun "niihin ei ole vara". Mutta vara oli ostaa kahden tonnin televisio tai muuta digivehjettä. Tai vaihtaa auto, kun vanhaan pitäisi tehdä remonttia. Tai haluta asuntoauto/moottoripyörä/vene/kelkka/tatuointi/kaasugrilli. Ja kaikki hankinnat perusteltiin sillä, että perheen yhteiseksi eduksihan ne on.

Jos olisin herännyt aikaisemmin sumustani, olisin laittanut erilliset tilit. Ehkä olisimme vielä yhdessä. Mutta havahduin todellisuuteen niin myöhään, että huomasin vain tuntevani välinpitämättömyyttä en edes vihaa/inhoa exääni kohtaan. Erosimme melkein neljä vuotta sitten. Vieläkin panikoin rahojen riittävyyttä ja kitsastelen ostoksissa. Ruokakaupassa mietin, voinko ostaa Oltermannia vai ostanko halvemman version. Mikään ei tunnu ihanammalta kuin se, etät voi tankata auton täyteen kun käy tankilla, tai tietää, että voi ostaa edes joskus itselleen uuden vaatteen, vaikka mieluummin käyn kirpputoreilla.

En elä leveästi, rahat ovat aika vähissä koko ajan. Mutta en elä yli varojenikaan, ja perustarpeisiin on aina vara.

Meillä vaikeaksi tämän asian tekee se, että mies on enimmäkseen ihan "normaali". Taustalla silti häilyy jatkuvasti tuo rahan arvon epämääräinen ymmärtäminen joka aika ajoin nousee esiin päämäärättömänä tuhlaamisena (joulut ja keväät, monesti myös kesät ovat meillä vaikeimpia ajanjaksoja). Lisäksi mies on ollut melko hyvätuloinen viimeiset vuodet ja tämän vuoksi ns. "pelivaraa" onkin ollut enemmän.



Mies tuntuu myös perustelevan tuhlaamistaan monesti juuri sillä, että "hänhän osti sen yli 2000 euron korun sinulle" ja "sinähän siitä hyödyit, ei hän itse!". Ja monista muista isoista ostoksista: "koko perhehän niistä hyötyy, ei ainoastaan hän".



Mitä väliä sillä on kuka asiasta hyötyy? Jos koko perheen yhteinen talous on vaakalaudalla ja arki tuntuu 24/7 raskaalta laskujen maksun aiheuttaman ahdistuksen vuoksi?!? :((

En minä ole tahtonut mitään kallista korua! Ja kaiken lisäksi ko. koru on sellainen, jollaista en koskaan ole edes halunnut tai voi edes kuvitella käyttäväni. Mieheni maku kun on kaikilla mittapuilla arvioituna hieman, no, persoonallinen ja mauton. Olisi ostanut vaikka 100 eurolla jotkut nätit korvikset arkikäyttöön, nekin olisivat mun mittapuullani arvokkaat, mutta ei. Piti taas mennä pröystäilemään.

Toivottavasti saa raha-asiat kuntoon loppuviikkoon mennessä. Paljon riippuu asiat nyt siitä.

Meillä on omat rahat vaikka nuukia ollaan molemmat. Ei riitoja.

YKSIN miettämään, miten saisit taloutesi tasapainoon. Sitten ehkä miehen kanssa yhdessä, jos sitä kiinnostaa.



Oli miehesi syyt mitkä tahansa, niin vastuuta hän ei tule kantamaan pitkään aikaan, vaikka haluaisikin lähteä muutoksen tielle. Sinun täytyy suojata taloutenne ja vetää terveet rajat.



Perusmenojen jälkeen voi miettiä, maksetteko puoliksi ne vai suhteessa tuloihinne. Molemmille on reilua jäädä käyttörahaa. Sitten on säästäminen vararahastoon, lomiin, eläkepäiviin tms. ja mietitte nekin.



Minä tekisin niin, että sopisin miehen kanssa, että sinulla on käyttöoikeus hänen tiliinsä, jolle tulee palkka. Sinulla olisi siis oikeus tehdä sieltä sovittu siirto (mutta myös näkisin rahankulutusta) käyttötilillesi. Kantaisit vastuun laskujen maksamisesta ja mies siitä, että sinulla on oikeus ottaa sovituin periaattein rahat näihin menoihin. Sinähän voit vaikka antaa hänelle nähtäväksi kirjanpidon, mihin ne rahat menevät.



Tuhlailu tuskin häneltä loppuu, joten luottokorteista hän ei varmasti tule luopumaan hevillä. Mitä jos ne olisivat hänen omia ongelmiaan, sulla omat, ei edes käyttöoikeutta miehelle? Tämä asia voi muuttua, jos hän oikeasti ymmärtää ongelman ja haluaa apua. Tuskin.



Turvaa siis selustasi ja pelasta itsesi. Jos toinen ei mene hoitoon, ota neuvoja vastaan, niin et voi tehdä muuta kuin ryhtyä pakotteisiin. Ja vaikea on niitäkään toteuttaa, jos toinen ei suostu. Itse yritin liian kauan, että toinen olisi ottanut vastuun omista asioistaan. Seurauksena luottotietohäiriö minulle, kun teki tietämättäni velkaa mulle, omilla käyttöoikeuksillaan toki. Se siitä avioliitosta.



Älä siis odota muutosta. Toinen ei todennäköisesti muutu. Irtisanoudu vastuuttoman käyttäytymisen mahdollistamisesta. Älä paikkaa, älä pelasta. Turvaa perusasiat.

Silloin ne rahat voi hävitä taivaan tuuliin. Ostaaa hämäykseksi vaikka tuon korun!

ei taitaisi auttaa edes omat tilit... Kuitenkin kävisi niin, että kun mies on hassannut omat rahansa, se tulisi multa ruinaamaan bensarahoja että pääsee autolla töihin! Ja jos en antaisi niin vinguttaisi visaa taas pikkasen enemmän...eli taas upottaisiin syvemmälle!

Meillä oli samaa ongelmaa. Mies osteli sitä ja tätä, lehtiä, levyjä, harrastuskamaa, kaikkea turhaa. Sitten kun piti käydä ruokakaupassa tai tankata tai ostaa remonttitarpeita, menikin tili miinukselle. Monta kertaa itkin asiasta. Mies sanoi vain, että kyllä me selvitään, rahaa se vain on.



Minä saan tilin kerran kuussa, ja ennen kuin viikko oli tilipäivästä kulunut, rahani olivat menneet. Aina kasaantui paljon laskuja, jotka oli pakko maksaa, kun tilini tuli. Silloin myös tankattiin autot, ostettiin isot ruokaostokset (opin ostamaan kuukauden ruokatarpeet pakkaseen), kun kerrankin oli rahaa. Mitään en saanut itselleni koskaan, koska minä pyöritin taloutta.



Kun mieheni tili tuli kahdesti kuussa, toisella osalla hän maksoi osuutensa asuntolainasta ja toisella osalla hän osteli itselleen kaikkea kivaa. Hän on myös himolottoaja.



Olemme ratkaiseet asian seuraavasti: vain minä teen ostokset ja maksan laskut yhteiseltä tililtämme. Mieheni saa käyttää korttia vain ja ainoastaan tankatessaan. Nostan joka perjantai miehelleni satasen "viikkorahaa", jonka hän saa tuhlata mihin haluaa, mutta yhteisen tilin rahoihin hän EI KOSKE! Minusta on surullista, että aikuinen mies ei hallitse omaa rahankäyttöään eikä osaa lainkaan säästää.