Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa yhteiset rahat: mies tuhlaa jatkuvasti ilman kontrollia?
29.05.2012 |
Tämä on tosi ahdistava tilanne jota on jatkunut jo vuosikausia. Meillä on yhteiset rahat ja yhteiset tilit, yhteiset luottokortitkin.
Itse yritän säästää, välttelen luottokortilla ostamista, mietin suuria hankintoja viimeiseen asti. Myyn huutonetissä aktiivisesti ylimääräiseksi jäänyttä tavaraa että saisin extra-talousrahaa edes vähän kerrytettyä.
Ja mies taas...huoh. :( Hän se vinkuttaa luottokortteja koko ajan (taas on saldot yli 1000 euroa kaikilla korteilla), ostelee kalliita asioita (viimeisimpänä yli 2000 euroa maksanut koru minulle, jota en koskaan ole edes missään vaiheessa halunnut), on rahan kanssa suorastaan maaninen. Tuntuu ettei hänellä ole minkäänlaista tajua rahan arvosta, hän vain ostelee ja minä olen sitten se, joka konkreettisesti maksan luottokorttilaskut. Toki hänen palkkansa maksetaan tilillemme, mutta minä olen aina se, joka kirjaudun verkkopankkiin maksamaan hänen heräteostoksensa.
En enää jaksa. Missään ei ole mitään mieltä. Ymmärrän todella hyvin ihmisiä, joilla on omat tilit ja jotka pitävät raha-asiansa erillään parisuhteesta huolimatta. Tuntuu että pohja menee koko ajan kaikesta. Olen yrittänyt säästää ja sitten mies romuttaa kaiken ostamalla rehellisesti sanottuna ihan p*skaa!
Mitä tässä voi tehdä?! Eriyttää rahat kokonaan toisistaan ja laittaa mies maksamaan omat laskunsa tästä lähtien?
Kommentit (72)
Siis useampana ja yrittää myydä sitten pienellä tappiolla,jotta edes jotain rahaa saa takaisin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvittävä tilanne ap!
Ei tosiaan mikään ihme että ahdistaa. Onneksi meillä mies (pienistä vioistaan huolimatta) ymmärtää rahan päälle ja että ollaan samassa taloudellisessa veneessä molemmat. En voisi edes kuvitella, että hän menisi tekemään mitään tuollaista, onneksi. Ihmetellä täytyy mikä on saanut ap:n miehen tekemään jotakin tuollaista ilman ennakkovaroituksia...
Itkettää vieläkin. Väsynyt olen koko tyyppiin!
Huvittavinta kaikessa on se, että itse koen olevani naisena todella ns. low maintenance.
Olen miehelle monta kertaa sanonut, että arvostan yhteistä aikaa ja tekemistä, siis aineettomia lahjoja: sellaisia, missä on käytetty luovuutta, ei välttämättä rahaa ollenkaan. Mentäis vaikka yhdessä johonkin, vaikka ihan tunniksi tai muutamaksi. Tai ostettais sitten yhdessä vaikka kotiin jotakin tarpeellista jos on "pakko" jotakin ostaa.
En minä tarvitse mitään kalliita koruja tai mauttomia ökylahjuksia, minusta ne on loppujen lopuksi aika "helppoja" lahjoja, niiden ostamiseen ei tarvitse aivoja tai todellista vaivannäköä.
Esim. olen pyytänyt jo ainakin kolmen edellisvuoden ajan, että hän kävisi poimimassa minulle lähimetsästä (n. 50 metrin päästä) kielokimpun; se saisi minut tosi iloiseksi eikä maksaisi centtiäkään. Ainoastaan vaivaa. No arvaatte varmaan onko mies sitä tekoa koskaan tehnyt? Ei tietenkään, ei koskaan. :((
Sama juttu joululahjojenkin kanssa: olen viimeisinä vuosina hänelle selkeästi vääntänyt rautalangasta, mitä kannattaisi ja olisi järkevääkin ostaa mulle lahjaksi. Siis aina jotakin sellaista mitä oikeasti tarvitsen ja mikä ei olisi kovin kallista. No, arvaatte varmaan ostaako mies koskaan näitä pyytämiäni ja oikeasti tarvitsemiani asioita? Ei osta, ei. Joulun jälkeen on aina ihan hirveä homma palauttaa hänen ostamiaan kalliita "turhuuksia" eri kauppoihin.
Tuntuu kyllä tällä hetkellä vahvasti, että en vaan enää jaksa. Taisipa parisuhteemme tulla nyt lopullisesti tiensä päähän. :((
meillä olis sama tilanne, jos ei olis yhteistä tiliä jonne molemmt maksaa kk tietyn summan ja josta mina maksan kaiken. miehellä mässäilyrahat sitten omalla tilillään.
suosittelen!
miksi ihmeessä katselet tuollaista touhua? nyt nainen se leuka ylös ja muutosta elämään!
Tuntuu todella omituiselta että mies jättää helppoja ja ilmaisia asioita tekemättä ja sitten tuhlaa rahojanne kuin viimeistä päivää eläisi. Tekeeköhän sun mies sitä ihan kiusallaan? Ei haluakaan hankkia ja antaa sulle mitä tahdot vaan tahtoo itse sooloilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a. Huomenna pankkiin ja heti tilien ja korttien eriytys. Siis heti.
B. Korukauppaan sen neljän tonnin helyn kanssa ja neuvottelet että millä hinnalla ottavat takaisin. 3500 on jo hyvä. Takkiin tulee mutta tulkoon.
Näiden jälkeen voit miettiä mitä teet parisuhteesi kanssa.
Itkettää vieläkin. Väsynyt olen koko tyyppiin!
Huvittavinta kaikessa on se, että itse koen olevani naisena todella ns. low maintenance.
Olen miehelle monta kertaa sanonut, että arvostan yhteistä aikaa ja tekemistä, siis aineettomia lahjoja: sellaisia, missä on käytetty luovuutta, ei välttämättä rahaa ollenkaan. Mentäis vaikka yhdessä johonkin, vaikka ihan tunniksi tai muutamaksi. Tai ostettais sitten yhdessä vaikka kotiin jotakin tarpeellista jos on "pakko" jotakin ostaa.
En minä tarvitse mitään kalliita koruja tai mauttomia ökylahjuksia, minusta ne on loppujen lopuksi aika "helppoja" lahjoja, niiden ostamiseen ei tarvitse aivoja tai todellista vaivannäköä.Esim. olen pyytänyt jo ainakin kolmen edellisvuoden ajan, että hän kävisi poimimassa minulle lähimetsästä (n. 50 metrin päästä) kielokimpun; se saisi minut tosi iloiseksi eikä maksaisi centtiäkään. Ainoastaan vaivaa. No arvaatte varmaan onko mies sitä tekoa koskaan tehnyt? Ei tietenkään, ei koskaan. :((
Sama juttu joululahjojenkin kanssa: olen viimeisinä vuosina hänelle selkeästi vääntänyt rautalangasta, mitä kannattaisi ja olisi järkevääkin ostaa mulle lahjaksi. Siis aina jotakin sellaista mitä oikeasti tarvitsen ja mikä ei olisi kovin kallista. No, arvaatte varmaan ostaako mies koskaan näitä pyytämiäni ja oikeasti tarvitsemiani asioita? Ei osta, ei. Joulun jälkeen on aina ihan hirveä homma palauttaa hänen ostamiaan kalliita "turhuuksia" eri kauppoihin.
Tuntuu kyllä tällä hetkellä vahvasti, että en vaan enää jaksa. Taisipa parisuhteemme tulla nyt lopullisesti tiensä päähän. :((
Joo, en voi kkuvitella munkaan miestä poimimassa kukkia, ei vaan sovi hänelle. sen verran on pelkuri että ei kehtaisi, ei miehet poimi kukkia.
ja miehen lahjat miellyttätä usein eniten häntä itseään. sama juttu kun ostaa lapsille, ei osta sitä mitä pyytävät vaan jotain mistä hän pitää.
meillä on omat tilit, koska kun tapasimme, meidän rahankäyttö oli niin erilaista. mies tuhlasi kaiken ja oli aina persaukinenn, minä olin säästäväinen.
nyt meidän rahankäyttö on lähentynyt toisiaan, lasten myötä ja heidän kasvaessa en pysty enää säästää, tai olla säästäväinen. koululaiset kuluttavat paljon ja tarvitsevat paljon, mies taas vastaavasti ei osta enää yllättäen jotain turhaa. tosin saattaa edelleen joskus yllättää ja ostaa tai tilata jotain kallistakin kysymättä, en pidä siitä. mutta tätä tapahtuu enää todella todella harvoin, ei edes joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mieleeni tulee, että eikö ap tosiaan ole vieläkään järjestänyt miehelleen hoitoa? Eihän hänen käytöksessään ole kysymys yhtään avioliiton tai parisuhteen ongelmista, joihin avioero olisi ratkaisu. Ei mies sillä parane. Hänhän on SAIRAS ja tarvitsee hoitoa! Kuten tuolla ketjun alkupäässäkin jo sanottiin.
Myös oma mieheni on varsin holtiton rahankäyttäjä, mutta ei lainkaan ap:n miehen luokkaa. Hänellä on Aspergerin syndrooma, neurologinen poikkeavuus, joka tekee sen, etteivät hänellä pysy asiat ja paperit lapasessa. Meillä on tietenkin omat tilit ja kontrolloin myös hänen rahankäyttöään.
Ap:n mies taas todellakin kuulostaa maaniselta ja hänellä voisi hyvin olla tuo nyt niin muodikas bipolaarinen mielialahäiriö, johon on saatavissa lääkitys.
Eräs tuttavani kylläkin joutui ottamaan avioeron maanis-depressiivisestä miehestään, joka oli tuhota myös lastensa mielenterveyden yltiöpäisillä ratkaisuillaan. Pelasi perheeltä talon alta ym.
Näillä asioilla ei pitäisi leikkiä. Jos olisin ap, varaisin miehelleni heti huomenna ajan lääkärille: mieluiten yksityiselle psykiatrille, yleislääkärikin käy, jos mies on sinne helpompi saada lähtemään.
Tilanne vielä melko auki.
Mies ei ole saanut vieläkään rahoja tilille kasattua, ei ole kiireiltään ehtinyt ilmeisesti edes yrittää. Odottelen sitä silti tapahtuvaksi vielä loppuviikosta. Mies katui (ainakin puheissaan) kovasti ja ilmaisi että itsessään ja arvoissaan on ehdottomasti jotakin vikaa.
Takavarikoin mieheltä ainakin nyt väliaikaisesti luottokortit (ja samalla myös pankkikortit) ja sovittiin näin alustavasti, ettei enää tuhlaa ja että kaikista yli 100 euron ostoksista neuvotellaan aina yhteisesti. Alkaa myös käyttää maksuvälineenä vain käteistä, jolloin rahan arvo on konkreettisempi.
Tuntuu kyllä aivan hullulta, että mun pitää kontrolloida & kytätä aikuista 40-vuotiasta työssäkäyvää miestä: tämähän on ihan kuin äiti-lapsisuhde! Minä kai se hänelle annan sitten kuukausirahaakin, yhteiseltä tililtä tosin, mutta kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti. Tosin summat ovat meillä vähän pienempiä mutta eipä nuo tulotkaan niin päätä huimaa! Miehen luottokortti on ollut katki jo kauan, tosin pankkitunnuksilla saa nostettua rahaa suoraan tilille. Meillä on myös ollut jaksoja jolloin miehen pankkitunnukset ovat olleet minun hallussani. On todella raivostuttavaa kun käyn kaupassa ostamassa perheelle ruokaa, kyttään alelaputettuja ruokia, metsästän tarjouksia ja suosin halpismerkkejä ja samalla mies hassaa rahaa johonkin älyttömyyteen! Minä kuulemma stressaan aina ihan turhaan rahasta...joo, olisimme todellisissa vaikeuksissa jos antaisin miehen tehdä ihan mitä lystää!
olet sietänyt tätä vuosikausia?! Jos haluat olla edelleen miehen kanssa niin huomenna pankkiin ja kummallekin omat tilit ja yksi käyttötili, jota sinä hallinnoit. Erilliset luottokortit. Vaadi että osa miehen palkasta siirtyy suorasiirtona käyttötilille laskuja varten. Lopun mies saa hassata miten tahtoo. Tämä toimii meillä, mies on kans hieman "varomaton" rahan kanssa mutta hän on kanssani sitä mieltä että perhe ei saa kärsiä hänen rahankäyttötavoistaan. Tosiaan, en oikein ymmärrä miten olet katsonut tämmöistä touhua vuosikaudet?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olitte aikaisemminkin sopineet samat säännöt eikä se "löperömuistiselle" miehellesi ole ennenkään mitään merkinnyt! Hoida nyt äkkiä ainakin omat raha-asiasi sille tolalle, ettei miehesi pääse niitä enää sössimään; ehdottomasti oma tili ja asuntoasiat niin, että ainakin pysyy itsellä katto päällä, vaikka toinen jättäisi lyhennykset/vuokrat ym. maksamatta. Ei mitään yhteistä tiliä eikä yhteisiä luottokortteja enää!
Mustakin kuulostaa aika vahvasti manialta/bipolaarihäiriöltä ja olen ihan ammattilainen tätä arvioimaan, toki arvio nyt perustuu vain ap:n kertomaan. Ehkä voisit varata miehellesi ajan vaikka yksityiselle psykiatrille arvioon, suostuisiko käymään? Tai etsi itse tietoa ja tukea, esim. mieleterveyspotilaiden omaisjärjestöjen nettisivuilta. Tuo tarina on monelle tuttu.
Meillä mies vinguttaa minun visakorttiani. Ilman lupaa ja salaa sen ottaa ja nostaa rahaa. Salaa myöskin maksaa laskun pois eikä ole kommonaankaan kun kyselen visa-laskun perään kun en ole nähnyt. Miehen mielestä hän vain lainaa rahaa. Ei mitään tajua mitä visalta nostaminen maksaa. Varmaan 6 kastaa on tämän tehnyt. Aina sama lupaili ja lohduttelu kun raivoan ja sitten itken. Minä olen sen joka tienaa ja talouden hoidan. Myös elämme suurimmaksi osaksi minun rahoillani. Mies ostelee 100 € kenkiä jne milloimpa minulla olisi kanttia pistää omiin kenkiin satanen? Tuskainen aina etukäteen laskuja vaikka raha on aina riittänyt. Tuntuu että luottamus on pois koko äijä helvettiin. Nyt pistin visan estoon,mukava ympäri miehelle esim kaupan kassalla. Ei onneksi ole eikä tule yhteistä tiliä, ei tiedä pankkitunnuksiani. Uusi visa lähetetään kera tunnuksen pankkiin josta sen noudan. Visa on ollut hätävarana jos esim lapset sairastaa ym. Tapissa on ja minähän sen maksan. Jos lapsia ei olis yrittäisin miehen ulos. Ahdistaa. Täytyy olla joku psyk. Ongelma koska mies toimii muillakin elämänaloilla holtittomasti toisinaan ilman mitään omantunnontuskia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mieleeni tulee, että eikö ap tosiaan ole vieläkään järjestänyt miehelleen hoitoa? Eihän hänen käytöksessään ole kysymys yhtään avioliiton tai parisuhteen ongelmista, joihin avioero olisi ratkaisu. Ei mies sillä parane. Hänhän on SAIRAS ja tarvitsee hoitoa! Kuten tuolla ketjun alkupäässäkin jo sanottiin.
Myös oma mieheni on varsin holtiton rahankäyttäjä, mutta ei lainkaan ap:n miehen luokkaa. Hänellä on Aspergerin syndrooma, neurologinen poikkeavuus, joka tekee sen, etteivät hänellä pysy asiat ja paperit lapasessa. Meillä on tietenkin omat tilit ja kontrolloin myös hänen rahankäyttöään.
Ap:n mies taas todellakin kuulostaa maaniselta ja hänellä voisi hyvin olla tuo nyt niin muodikas bipolaarinen mielialahäiriö, johon on saatavissa lääkitys.
Eräs tuttavani kylläkin joutui ottamaan avioeron maanis-depressiivisestä miehestään, joka oli tuhota myös lastensa mielenterveyden yltiöpäisillä ratkaisuillaan. Pelasi perheeltä talon alta ym.
Näillä asioilla ei pitäisi leikkiä. Jos olisin ap, varaisin miehelleni heti huomenna ajan lääkärille: mieluiten yksityiselle psykiatrille, yleislääkärikin käy, jos mies on sinne helpompi saada lähtemään.
mutta miten ihmeessä luulet AP:n saavan ukkonsa kammettua sinne lääkärille? Miten varata puolisolle lääkäriaika ja pakottaa hänet sinne, saada hänet menemään sinne? Kyseessä kai ainakin vielä ihan oikeustoimikelpoinen, holhoamaton ihminen?
Sen miehenhän pitäis itse haluta mennä sinne lääkäriin ja varata itse se aikansa. Kyseessä kun ei kuitenkaan ole mikään pikkulapsi vaan aikuinen mies.
Itse sain lääkäriin jopa anoppini, joka väitti kivenkovaan olevansa terve kuin pukki (oli muistissa jo pahoja häiriöitä). Varasin ajan selostamalla, mistä oli kysymys, ja sitten vain talutin anopin sinne vedoten siihen, että hänellä oli ollut vähän vatsavaivoja (oli juuri valittanut niitä). En ymmärrä, mikä muu kuin oma asenne voisi estää minua tai ketään muutakaan viemästä aikuista miestä lääkäriin.
Ap:n tapauksessa voi vieläpä perustellusti uhata avioerolla (joka muuten on vihonviimeinen neuvotteluase): joko ero tai lääkäriin.
Tätä ketjua luin kesäkuussa ja tunsin myötätuskaa ap:n tilanteeseen.
Älkää nykyaikana enää ottako yhteisiä tilejä miehen kanssa! Se käytäntö on peräisin ajalta, jolloin mies yksin toi kaikki rahat perheeseen ja vaimo osti ruoat ym. niistä.
On todella, todella tyhmää olla hyväksikäytettävänä suhteessa, jossa toinen on patologinen tuhlari. Täysin vastuuton ihminen ei kykene todella rakastamaan kuin itseään! Tuhlaajapojat eivät teitä rakasta!
lukea että on muitakin jotka joutuu kontrolloimaan miehensä rahankäyttöä. vaikka ei pitäis iloita muiden harmeista, niin jotenkin se lohduttaa että ei ole yksin tässä tilanteessa.
musta tuntuu että mun mies on kuin pikkulapsi näissä raha-asioissa. duunissa se hoitaa miljoonien diilejä mallikkaasti, mutta omat rahat se haluaa hassata ihan turhuuksiin. varsinkin se että haluaa kuluttaa enemmän kuin tienaa ei mee mulle jakeluun.
mä oon kaksi kertaa "lunastanut" sen hulttiomaisen rahankäytön seuraukset - maksanut tuhansien luottokorttilaskut nollille - ja molemmilla kerroilla se on luvannut että niin ei tapahdu enää koskaan. ja silti se nytkin haluais ottaa meille lisää asuntolainaa "kun se on nyt niin halpaa" että saadaan lisää käyttörahaa (jota ei tosiaankaan tarvita) tai voitais sijoittaa se tuottavasti - arvatkaa suostunko... Ja kuulemma pitäis ostaa uusi telkkari kun vanha on jo niin vanha (6 vuotta, ei mitään vikaa) ja uusi prätkä (vanhassa ei mitään vikaa) jne.
aiemmin kun olin itse kotona oli joka kuukausi kauhee miettiminen riittääkö rahat laskuihin kun ei koskaan tiennyt millaiset luottokorttilaskut tai puhelinlaskut tulee - osittain toki sen takia kun mies reissaa paljon duunin takia. Mutta maksettava ne on silti ensin itse, ja kun firma maksaa ne sit joskus kun jaksaa takas niin on oltava pelivaraa tilillä koko ajan, eli ikinä ei tiennyt paljonko sitä rahaa oikeasti oli.
nyt kun ollaan taas molemmat töissä on onneksi enemmän pelivaraa, mutta silti tulee ylläreitä edelleen - sillä ei oikeasti ole mitään käsitystä rahan arvosta ja siitä mihin sitä kannattaa käyttää. arghh!
en tiedä mistä johtuu, mutta mun vanhemmat on duunareita jotka on ikänsä eläneet säästeliäästi ja keränneet siten pienen omaisuuden - hänen taas perivät reilusti rahaa aiemmin ja elävät sitten edelleenkin yli varojensa...
muuten ihana mies, mutta pitää pitää kukkaronnyörit tiukassa sen kanssa!
Mun mies on kans holtiton tuhlari, vaikka luulee olevansa oikea talousnero. Minäkin saan kohta vatsahaavan, kun pelkään taloudellista katastrofia. Kaikki keinot on yritetty, tehty sopimuksia, mutta aina ne unohtuvat ja taas on vedetty tili miinukselle.
Tottakai siinä jää tonnin tappiolle, mutta kyllä mun mielestä ap:n tilanteessa 3000 euroa selvää rahaa olisi parempi vaihtoehto kuin 4000 euron lahjakortti kultasepänliikkeeseen. Sillä lahjakortilla kun on vähän paha ostaa kaupasta ruokaa.