Parisuhteessa yhteiset rahat: mies tuhlaa jatkuvasti ilman kontrollia?

Minä tienaan paremmin kuin mies. Hän polttaa tupakkaa ja minä en. Kylmästi veedin nyt niin, että tilit eriytettiin ja aion tulla vaatimaan että hän maksaa puoliksi kaikki kanssani. Tähän mennessä on siis ollut yhteinen tili pelkästään ja kyllästyin siihen että "minun" rahat eli oma tienattu palkkani meni milloin mihinkin ja koskaan itselleni en saa mitään ostaa, pitää katsoa että on tupakkaan rahaa ja ties mihin ostakoon itse röökinsä yms omista tuloistaan JOS rahaa jää...



Kannatan siis että otatte omat tilit, meillä tää yhteistilihomma meinas kaataa koko parisuhteen.

että yhteiset rahat toimii vain silloin, jos on yhteisesti sovitut menot. Pitäähän sitä molemmilla olla vastuuta perheen taloudesta, ettei kumpikaan hassaa omiin menoihinsa jos siihen ei ole varaa.



Meillä on sellainen systeemi, että molemmilla on omat tilit ja sitten on se yhteinen tili. Kun on talous ollut tiukilla, kaikki tulot menee yhteiselle tilille ja silloin ei ostella mitään ylimääräistä. Mutta silloin kun taloustilanne on hyvä, molemmat siirtävät osan yhteisiin menoihin ja omillaan saa sitten tehdä mitä lystää. Meillä tulot on aika samat, joten silloin on helppo sopia vaikka tietty summa molemmilta yhteiselle tilille. Jotkut laskevat jonkun prosenttiosuuden, mitä tuloista laitetaan yhteiseen pottiin tms. Meillä kirjataan kaikki ostokset ylös ja lasketaan myös ennakkoon budjettia. Silloin pystyy etukäteen arvioimaan, kuinka paljon siellä yhteisellä tilillä on pakko olla kuukauden menoihin ja onko oikeasti varaa ostaa vaikka joku kalliimpi juttu huvikseen.



Jos toisen rahankäyttö on aivan holtitonta, niin kyllähän siihen pitää tulla muutos. Ehkä miehelle tekisi hyvää kävästä siellä nettipankissa katsomassa, mihin korttia höylää. Ei se ole reilua, että vain toinen saa tuhlata ja toinen yrittää säästää.

Niin. Käyttötilillä näköjään on tällä hetkellä huikeat 100 euroa rahaa. Mies on tuhlannut kaiken muun. Tehnyt näköjään tilisiirtoja myös isommilta tileiltä. Ja luottokorteilla on pommit odottamassa.



Masentavaa. Just kun saan laskut pääpuolisesti maksettua ja tulee edes pieni tunne siitä, että pääsisi taloudellisesti pinnalle, tupsahtaa postilaatikosta uusi luottokorttilasku tai sitten mies ilmoittaa taas ostaneensa jotakin kallista.



Eikä kyse ole siitä, että mies tuhlaisi pelkästään omiin kalliisiin harrastuksiin. Mies monesti ostelee minullekin asioita, niin kuin nyt tuon reilusti yli 2000 euroa (!) maksaneen korun. Mutta kun en minä halua tai tarvitse sellaista. Olen sanonut sen hänelle monta kertaa! Arvostan paljon enemmän luovia, aineettomia lahjoja. Meillä olisi paljon tärkeämpiäkin rahareikiä olemassa.

Minä tienaan huomattavasti vähemmän, mutta silti se risoo että toinen vaan TUHLAA. Mullakin riittäis rahat "ylimääräsiin" jos vähän säästäis, mutta mies on just sellanen ruokakaupassakin että ei hintoja paljon katsella. Sit jotenkin tulee mun vuoro maksaa ruoat, enkä saa itselleni mitään.



Rahat on erikseen juu, mutta se ei auta sitten kun kaupassa on käytävä, ja kassalla toinen heittää et hei eiks olis sun vuoro maksaa kun mulla on rahat tiukissa kun ostin 200 eurolla taas harrastuskamoja. Eikä sitä viitsis kulkea kaupassa nalkuttaen koko ajan "älä ota sitä mehua, ota tota halvempaa" jos ajattelee että toinen maksaa kun sillä nyt on sitten varaa maksaa merkistä.

Meillä taas mies tienaa huomattavasti enemmän kuin minä. Yhteiset rahat silti on. Arkinen talouden pyörittämien on kokonaan minun vastuullani: minä maksan KAIKKI laskut, siirrän (harvoin) rahaa säästötilille, mietin lainanmaksut jnejne. Mies ei varmaan edes muistaisi maksaa laskujaan eräpäivinä.



Saan kohta varmaan vatsahaavan. :(

Eikä todellakaan olla mitään rikkaita.

Autokin olisi pitänyt kohta vaihtaa, kesälomakin tulossa omine extra-menoineen. Ja luottokortit nyt sitten tappiin asti täynnä ja käyttötilillä 100 euroa. Olin laskeskellut, että kun tämän kuun laskut saa maksettua, olisi seuraavat kuukaudet rennompia. Ja mitä vielä: mies on mennytkin nyt sitten ostelemaan kaikkea kallista p*skaa! Tekisi mieli vaan itkeä! :((



Missään ei ole mitään järkeä: minä säästän ja tingin pienistäkin asioista, mies pistää kaiken ja vielä vähän ylikin menemään kuin jossakin epämääräisen manian vallassa. Häneltä tuntuu katoavan rahanarvontaju kokonaan.

Mutta se toimii vain, koska molemmilla on taju mihin meillä on varaa. Olemme myös sopineet, että yli 100€ ostoksesta on neuvoteltava ensin toisen kanssa. Voidaan riidellä muusta, mutta ei koskaan rahasta.



Suosittelisin ap:ta ottamaan erilliset tilit. Sovitte laskut kuka maksaa mitäkin tai saman prosentuaalisen osuuden palkasta, joka menee laskujenmaksutilille.



Mies kuulostaa lapselliselta ja epäluotettavalta. Jos toiseen ei pysty raha-asioissa luottamaan, niin miten hänen kanssaan voi jakaa elämän tasa-arvoisina kumppaneina?

Avaa omalle palkallesi oma tili. Maksakoon mies kulunsa omasta pussistaan.

Meillä on täysin yhteiset rahat.

Mutta se toimii vain, koska molemmilla on taju mihin meillä on varaa. Olemme myös sopineet, että yli 100€ ostoksesta on neuvoteltava ensin toisen kanssa. Voidaan riidellä muusta, mutta ei koskaan rahasta.

Suosittelisin ap:ta ottamaan erilliset tilit. Sovitte laskut kuka maksaa mitäkin tai saman prosentuaalisen osuuden palkasta, joka menee laskujenmaksutilille.

Mies kuulostaa lapselliselta ja epäluotettavalta. Jos toiseen ei pysty raha-asioissa luottamaan, niin miten hänen kanssaan voi jakaa elämän tasa-arvoisina kumppaneina?

Hyviä neuvoja. Allekirjoitan joka sanan.

Mieheeni ei todellakaan pysty luottamaan, ei missään. Ja nämä raha-asiat on käyty läpi sadat kerrat jo aiemmin. Ja ihan tismalleen samat jutut!!

Olemme sopineet, että yli 100 euron ostoksista neuvotellaan AINA yhdessä. Mutta kummasti se mieheltä aina unohtuu. Erityisesti ongelmat tuntuvat korostuvan näin keväisin ja toinen kriittinen tilanne on aina jouluisin. Tuntuvat menevän sykleissä nämä rahantuhlausmaniat. Olen jo ihan vakavissani miettinyt, voisiko kyseessä oikeasti olla jonkinlainen mielenterveydellinen juttu?!? Miten aikuinen ihminen voi unohtaa rahanarvon ja oman taloudellisen tilanteen realiteetit noin täydellisesti?

Voiko aikuiselta mieheltä ottaa luottokortit pois? Tuntuu ihan hullulta mutta eihän hän osaa selvästikään käyttää niitä oikein!

Joka tapauksessa, nyt mun mittani tuli lopullisesti täyteen. Kauheata elää tällaisessa jatkuvassa taloudellisessa epävarmuudessa. Ja tämän epävarmuuden siis aiheuttaa henkisesti ailahtelevainen ihminen, johon kaiken lisäksi pitäisi voida luottaa!

Laitoin miehelle hetki sitten viestin, että saa etsiä itselleen uuden majapaikan jos ei saa rahoja siitä korusta pois ja järjestettyä käyttötilille saldoa tuhlaamiensa rahojen tilalle. Jotenkinhan nämä toukokuun loppupuolen laskut pitäisi saada maksettua. Eiköhän se ole kerrankin miehen tehtävä järjestää sotkemansa asiat ja kantaa vastuu omista teoistaan ja valinnoistaan! Minä en enää jaksa hänen sotkemiaan asioitaan selvitellä!

tekisi mieli sanoa, että jätä se. Ei nimittäin kuulosta henkisesti kypsän ihmisen tekosilta. Jos lisäksi ootte asioista jo aiemminkin keskustelleet ja jotakin keskenänne sopineet, on todella törkeä temppu mieheltä mennä tekemään jotakin tuollaista aina uudelleen ja uudelleen.

Sunhan pitäis pystyä luottamaan siihen! Ja luottamus taas on kunnioituksen pääedellytys. Jos olis mun ukko, sais etsiä itelleen uuden kortteerin.

Siirretään joka kuukausi x-määrä rahaa yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan kaikki asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut. Loput on omaa rahaa ja saa käyttää miten haluaa :D

miehesi rahankäyttö vaikuttaa epänormaalilta. Onkohan hänellä taipumusta bipolaarisuuteen tai muuta ongelmaa?

Hyvä ratkaisu varmaan olisi, että

-molempien palkat tulisivat tilille, jolle vain sinulla on käyttöoikeus

-siltä tililtä menisis suoraveloituksena miehen tilille vaikka 20% hänen palkastaan, jolla voisi tehdä mistä lystää

-kaikki laskut mitä suinkin voi, suoraveloitukseen

-luottokortit erillisiksi tai mies luopuu kortistaan kokonaan

-kaikki tämä toki vaatii, että mies suostuu ja mielellään vielä tajuaa miksi haluat toimia näin (= tajuaa toimivansa väärin). Olen kuullut, että jotkut holtittomat rahankäyttäjät ovat suostuneet tuollaiseen, koska ovat tajunneet, etteivät hallitse omaa toimintaansa.

-itse varmaan tekisin ultimatumin, eli tuo yo. järjestely tai ero. Sano hänelle, että tilanne tuhoaa sinun terveytesi ja mielenterveytesi.

Meillä on täysin yhteiset rahat.

Mutta se toimii vain, koska molemmilla on taju mihin meillä on varaa. Olemme myös sopineet, että yli 100€ ostoksesta on neuvoteltava ensin toisen kanssa. Voidaan riidellä muusta, mutta ei koskaan rahasta.

Suosittelisin ap:ta ottamaan erilliset tilit. Sovitte laskut kuka maksaa mitäkin tai saman prosentuaalisen osuuden palkasta, joka menee laskujenmaksutilille.

Mies kuulostaa lapselliselta ja epäluotettavalta. Jos toiseen ei pysty raha-asioissa luottamaan, niin miten hänen kanssaan voi jakaa elämän tasa-arvoisina kumppaneina?

Hyviä neuvoja. Allekirjoitan joka sanan.

Mieheeni ei todellakaan pysty luottamaan, ei missään. Ja nämä raha-asiat on käyty läpi sadat kerrat jo aiemmin. Ja ihan tismalleen samat jutut!!

Olemme sopineet, että yli 100 euron ostoksista neuvotellaan AINA yhdessä. Mutta kummasti se mieheltä aina unohtuu. Erityisesti ongelmat tuntuvat korostuvan näin keväisin ja toinen kriittinen tilanne on aina jouluisin. Tuntuvat menevän sykleissä nämä rahantuhlausmaniat. Olen jo ihan vakavissani miettinyt, voisiko kyseessä oikeasti olla jonkinlainen mielenterveydellinen juttu?!? Miten aikuinen ihminen voi unohtaa rahanarvon ja oman taloudellisen tilanteen realiteetit noin täydellisesti?

Voiko aikuiselta mieheltä ottaa luottokortit pois? Tuntuu ihan hullulta mutta eihän hän osaa selvästikään käyttää niitä oikein!

Joka tapauksessa, nyt mun mittani tuli lopullisesti täyteen. Kauheata elää tällaisessa jatkuvassa taloudellisessa epävarmuudessa. Ja tämän epävarmuuden siis aiheuttaa henkisesti ailahtelevainen ihminen, johon kaiken lisäksi pitäisi voida luottaa!

Laitoin miehelle hetki sitten viestin, että saa etsiä itselleen uuden majapaikan jos ei saa rahoja siitä korusta pois ja järjestettyä käyttötilille saldoa tuhlaamiensa rahojen tilalle. Jotenkinhan nämä toukokuun loppupuolen laskut pitäisi saada maksettua. Eiköhän se ole kerrankin miehen tehtävä järjestää sotkemansa asiat ja kantaa vastuu omista teoistaan ja valinnoistaan! Minä en enää jaksa hänen sotkemiaan asioitaan selvitellä!

Itse ne voi edes kuvitella millaista epävarmuutta AP:n tilanne aiheuttaa. Onneksi meillä raha-asiat on miehen kanssa osuneet aina kohdilleen, ollaan varmaan molemmat samalla tavalla säästäväisiä luonteita. Ei osteta mitään turhaa ja yhdessä päätetään isoista jutuista.

Onko teidän parisuhde muuten kunnossa? Sanoit ettet mieheen voi luottaa muutenkaan, mitä tarkoitit? Ainakin teillä on erilainen arvomaailma.

ja yhteiset luottokortit mieheltä pois (ja mielellään omatkin). Onko miehellä omia tuloja? todella rasittava sinun tilanteesi. Tsemppiä! Pakkokeinot käyttöön eli teet ensin mikä omissa valtuuksissa, sitten varaat yhteisen ajan pankkiin, ja yrität lopettaa miehen vain omat kortit.

Itse ne voi edes kuvitella millaista epävarmuutta AP:n tilanne aiheuttaa. Onneksi meillä raha-asiat on miehen kanssa osuneet aina kohdilleen, ollaan varmaan molemmat samalla tavalla säästäväisiä luonteita. Ei osteta mitään turhaa ja yhdessä päätetään isoista jutuista.

Onko teidän parisuhde muuten kunnossa? Sanoit ettet mieheen voi luottaa muutenkaan, mitä tarkoitit? Ainakin teillä on erilainen arvomaailma.

Erilainen arvomaailma ilmiselvästi ainakin on. :((

Ja aivan erilainen käsitys taloudellisista asioista ja meidän taloudellisesta tilanteestamme.

Mies usein puhuu ja tekee asioita joissa ei ole mitään loogista järkeä. Käyttää energiaa asioihin, joista ei vaan tällä hetkellä voi tulla mitään taloudellisten realiteettien vuoksi. Selailee esim. jatkuvasti asunto- ja autoilmoituksia ja koko ajan kuuluu: "ostetaan kesämökki", "ostetaan toinen asunto", "ostetaan auto", "ostetaan asuntoauto", "ostetaan tontti"... Ja minä sitten yritän hänelle hienovaraisesti selittää, että meillä ei valitettavasti ole siihen nyt tällä hetkellä varaa, mutta ehkä sitten joskus jos ja kun saadaan nämä laskut maksettua ja säästettyä rahaa...

Minä olen aina ollut luonteeltani jämäkämpi. Pidän lupauksistani kiinni vaikka viimeiseen asti, mies taas lepsuilee, ei pidä lupauksistaan oikeastaan koskaan kiinni.

Hän vain kokee naiivisti sen olevan luonteenpiirteensä ("minä vain olen tällainen lepsuilija") eikä velttoilusta kertova ominaisuus, jota voisi aktiivisesti pyrkiä kehittämään.

Mies on maaninen, puhuu ja käyttäytyy ilman huolta huomisesta. Innostuu helposti ja on ollut aina muiden höynäytettävissä. Jos joku häntä innostaa, mies on niin lapsellinen, että menee aina mukaan ilman omia aivoja. On olllut sellainen aina. Olemme asiasta puhuneet, mutta miehen mielestä "hän vain on sellainen". Eli mun pitäisi hänen seurassaan ikään kuin vain sopeutua ajatukseen, ettei häneen voi ikinä luottaa. Se mitä hän sanoo, ei koskaan päde; hän saattaa aina lepsuilijana unohtaa kaikki tekemänsä lupaukset joiden varassa minä taas olen tulevaisuuttamme rakentamassa.

En tiedä jaksanko enää. Nämä taloudelliset asiat painavat mieltäni nyt eniten, mutta tokihan tähän parisuhteeseen paljon muitakin epäkohtia liittyy. :((

Älä pliis tee sen kanssa ainakaan yhtään lasta "pelastamaan" tilannetta.



Omat rahat + yksi yhteinen tili.

Tsemppiä sulle kovasti. Varmasti pahalta tuntuu!

Mun mielestä kuulostaa siltä, että miehesi on vaan luonteeltaan epäluotettava ja vääränlainen sinulle. Olet omien kirjoitustesi perusteella säästäväinen, jämäkkä ja sanojesi mittainen, kun taas miehesi on tuhlaileva lepsuilija. Olette siis ihan päinvastaisia ihmisinä ja persoonina. Eipä siis ihme että suhteessa on ongelmia.

Mun mielestä sulla on oikeastaan vaihtoehtoina vain ero tai sitten omat tilit ja miehen konkreettinen muuttuminen. Mutta voiko mies koskaan muuttua?

niin anteeksi vain, mutta miksi et eroa miehestä? Tuohan kuulostaa aivan kauhealta. Mitä hyvää saat suhteestanne?

Miehen tililtä menevät lainat ja päiväkotimaksut. Hänellä on oma kortti siihen tiliin. Lisäksi meillä on yhteinen tili, johon on kortti minun nimelläni. Sinne siirretään loput rahat miehen tililtä mitä maksujen jälkeen on jäänyt. Hänen omalle tililleen jää kuukaudessa n. 100 e, minkä saa käyttää omiin juttuihinsa. Minun tililtäni maksetaan muut laskut ja menot. Laskujen jälkeen siirrän rahaa yhteiselle tilille sen verran, että minun tililleni jää kuukaudessa käytettäväksi n. 600 euroa. Loput siis laskujen jälkeen olevat rahat siirretään yhteiselle tilille säästöön. Mies ei pysty kortilla maksamaan mitään ja tunnusluvut ovat yleensä meikäläisen kukkarossa. Tuo 600 euroa on siis minun tililläni, josta sitten maksetaan kuukauden ruuat, lapsen vaatteet ja muut ostokset.



Mä huolehdin meillä raha-asioista ja ollaan mukavasti saatu säästettyäkkin tuolla tavalla. Mies pyytää (kirjaimellisesti) lupaa siirtää itselleen tililleen rahaa, jos hän haluaa jotain. Jos se on kallista, mennään sen mukaan onko rahaa vai ei ja, että se raha varmasti riittää loppu kuukauden, jos mies kalliimman ostaa.



Mies on onneksi ymmärtänyt tällä tekniikalla, että mitään turhaa ja kallista on turha ostella. Kalleista hankinnoista keskustellaan ja mietitään tarvitaanko niitä tosiaan.



Meillä mies ei pääse edes nettipankkiin, kun tosiaan säilytän kummankin tunnuslukuja omassa kukkarossani. Ja ei, ei mies ole alakynnessä. Tällä tavalla pystyn huolehtimaan, että meillä on rahaa kiperämmänkin paikan tullen ja ettei kumpikaan tuhlaile sitä miten sattuu. Itse olen erittäin säästeliäs ja harkitsen tarkkaan mitä ostan.



Eipä ole mies vielä valittanut tästä järjestelystä.

Laitoin miehelle hetki sitten viestin, että saa etsiä itselleen uuden majapaikan jos ei saa rahoja siitä korusta pois ja järjestettyä käyttötilille saldoa tuhlaamiensa rahojen tilalle. Jotenkinhan nämä toukokuun loppupuolen laskut pitäisi saada maksettua. Eiköhän se ole kerrankin miehen tehtävä järjestää sotkemansa asiat ja kantaa vastuu omista teoistaan ja valinnoistaan! Minä en enää jaksa hänen sotkemiaan asioitaan selvitellä!

Mies vastasi viestiin että ei onnistu. Ei saa kuulemma rahoja järjestymään. Että: "heitä vaan kamat pihalle odottamaan".

Että se siitä sitten. Mun mittani on nyt täynnä.

Aina tähän saakka olen sietänyt, joustanut, antanut anteeksi, yrittänyt ymmärtää... Nyt en enää jaksa. Ei kenenkään tarvitse sietää tällaista jatkuvaa epävarmuutta koko elämäänsä. Etsiköön itselleen majapaikan jostakin muualta ja laskuillensa toisen maksajan. :((

minusta selvästi bipolaarisen henkilön jonkinasteiselta manialta. Tiedän jotain tästä kun lähipiirissä on sitä sairastava henkilö. Varsinkin keväisin bipot ovat mania-alttiita. Ota tämä huomioon, että osaisit ennakoida milloin hän on edesvastuuton.



En tiedä käytännössä mitä kannattaisi tehdä, ehkä harkita tasaavaa lääkitystä ajoittain? Sun pitäis soittaa jonnekin mt-palveluihin.



Ja vielä kommentti: Todella typeriä nuo "eroa" kehotukset ihan joka ketjussa. Ihan kuin joku avioliiton (tai avo-) päättäminen olis joku taikaisku-vastaus kaikkiin ongelmiin!