Lue keskustelun säännöt.
Suunnitellaan viikon lomareissua eikä 10-vuotiasta kiinnosta MIKÄÄN! Hermo menee..
26.05.2012 |
Ajatuksena olisi kierrellä Suomea,välillä majoittua mökissä ja välillä hotellissa.
Olen ehdottanut vaikka mitä aktiviteettia mutta ei tuolle kakaralle kelpaa mikään!
Tekisi mieli jättää se kotiin
Kommentit (105)
Meillä myös 11-v, jota ei kiinnosta mikään. Ehdotan mitä vain (seinäkiipeilyä, leffaa tms), ei halua lähteä. Viime juhannusreissun vuokramökillä istui autossa. Teneriffalla istui huoneessa, parille retkelle sain pakotettua mukaan, mutta laahusti kärsivän näköisenä perässä. Ei käynyt uimassakaan.
Tuntuu, että rahat menee hukkaan kun yrittää keksiä jotain kivaa ja toinen pilaa asenteellaan ja marinallaan kaikkien reissun.
Mutta poika on aina ollut varautunut ja hitaastilämpenevä, juuri kuten joku muukin kuvaili. Jotenkin perusturva kai järkkyy poissa kotoa? Hän tykkää olla kotona, leikkiä pihalla kavereiden kanssa, lukea. Pienestä ja arkisesta.
käytöksestä. Älä kuitenkaan leimaa negatiivisesti "marinaksi ja asenteeksi" vaan selvitä oikeasti mitkä ovat ne syyt taustalla. Ei ole normaalia käytöstä. Onko ehkä joku sairaus? Väsyttääkö häntä niin ettei pääse liikkeelle? Onko sisaruksia? Kiusataanko? Onko teidän vanhempien taholta henk.väkivaltaa, alistamista, liiallista kontrollia?
En voi uskoa että annoitte pojan istua autossa loman? Tai olla yksin huoneessa? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi sinukaan ajatella asioita vain siltä kantilta että kun kerran MINÄ koin näin kaikki kokevat samalla tavalla. Meidä teini on kulkenu koko ikänsä parikertaa vuodessa reissussa ulkomailla plus kotimaan reissut lisäksi, joten hän ei todellakaan kaipaa mukaan. Perheessä katsos saattaa olla niinkin, että osa rakastaa reissaamista ja osa taas ei erityisemmin reissuista välitä. Jossain vaiheessa pitää sitten eriytyä.
Teini on viikon lomalleen suunnitellut varsin hyvän ohjelman itselleen, kavereiden kanssa puuhastelevat, ja lupasi hoitaa koirat ja kasvimaan kitkemisen. Ja ihan itse nuo puuhat keksi. Mökkimatkoille tuo taas ehdottomasti haluaa, mökkeily on hänelle se mieluisin lomapuuha. Toinen lapsista taas inhoaa mökkeilyä, mutta on vielä senverran pieni että toistaiseksi kulkee mukana.
Ja sinulle joka aiot jättää 14-veen kotiin kun muut lähtevät ulkomaille: "Ihan sama" ei tarkoita että haluaa jäädä yksin kotiin!!! Teini on LAPSI joka tarvitsee perhettään vaikkei osaa/halua sitä sanoa. Mä en IKINÄ jättäisi lastani tuolla tavalla, ennemmin ottaisin lomalle mököttämään. Me ollaan PERHE ja teinien "tilan hakuun" riittää että saa olla omassa huoneessaan yksin. Oikein raivostuttaa tuollainen hylkääminen. :( Päinvastoin, teinille pitää kaikin keinoin osoittaa että hänet HALUTAAN mukaan ja että hän ei ole itse kypsä päättämään menemisistään. Itku tässä tulee, pakko lopettaa asian miettiminen. t. Yksi jota vanhemmat uskoi teininä, kun sanoin ettei kiinnosta ja joka yritti sitten "tilaa saatuaan" viiltää ranteensa auki yksinäisyyden ja vanhempien piittaamattomuuden murtamana. Ja JUU, mulla oli ihan onnellinen ja tavallinen lapsuus silti. Olin vaan tosi angstinen teini. :(
En ihmettele jos 10-vuotiasta ei hirveästi kiinnosta ajella ympäri Suomea. Menkää vaikka Kyprokselle, on turvallinen ja lapsille paljon kivaa tekemistä, ja tulee halvemmaksi kuin viikon yöpymiset Suomessa.
Joka paikassa aletaan nähdä pedofiileja. Kyse oli suomen hotellista. Mutta sielläkin vaanii pedari. Teidän täytyy ilmeisesti saattaa lapsenne kouluun jne ettei vaan koskaan mitään tapahdu kun maailma on niin kamalan vaarallinen paikka.
Minusta olisi enemmän ikävää että vastusteleva lapsi raahataan ja pakotetaan mukaan missä on pahoin mielin ja kiukuttelee. Yksin hotellihuoneessa ei taitaisi kiukutella vaan katsella telkkaa, lukea jne.
Ja hotellihuone jo putka? Anna mun kaikki kesää..
on tulossa murrosikään, voivoi. Se marina helpottaa sitten joskus 7 vuoden päästä. Siihen asti pidät tiukan linjan tyyliin "valitukset pois, minä määrään". Muistan itsekin, miten minä, kilteistä kiltein tyttönen, murrosiässä uskalsin alkaa valittaa ja marista ja olla tyytymätön. Tiukka linja vedettiin, pakotettiin mukaan matkoille, ja sen takia näin ja koin paljon sellaista, mitä en kotona olisi kokenut. Jälkikäteen ajatellen vanhempani toimivat täysin oikein katkaistessaan tiukasti minun valitukseni heti alkuunsa.
Suomessa on paljon mielenkiintoista katsottavaa. Minua vietiin 15 vuotta ympäri maailmaa, mutta edes Lapissa ei käyty kaikista pyynnöistäni huolimatta. Nyt aikuisena on kiertänyt ulkomaiden sijaan Suomea ja nauttinut kaikista pikkunähtävyyksistä, Suomen kesästä, ihanista rannikkokaupungeista ja Lapin syksystä ja talvesta. Ulkomaille en ole enää kaivannut, näin tarpeeksi teini-iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten lähdette muun perheen kanssa lomailemaan, ihanan rentouttavaa.
Joka paikassa aletaan nähdä pedofiileja. Kyse oli suomen hotellista. Mutta sielläkin vaanii pedari. Teidän täytyy ilmeisesti saattaa lapsenne kouluun jne ettei vaan koskaan mitään tapahdu kun maailma on niin kamalan vaarallinen paikka.
Minusta olisi enemmän ikävää että vastusteleva lapsi raahataan ja pakotetaan mukaan missä on pahoin mielin ja kiukuttelee. Yksin hotellihuoneessa ei taitaisi kiukutella vaan katsella telkkaa, lukea jne.
Ja hotellihuone jo putka? Anna mun kaikki kesää..
Joukkoon mahtuu monenlaisia. Ei ole lapsen paikka olla yksin. Älä itse ole niin luottavainen. Mun mielestä on ainakin tosi ankeaa olla jossain yhdessä huoneessa koko päivä sisällä. Ei ole sama asia kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun luen tätä ketjua, en voi olla ajattelematta että mikä helvetti teitä oikein vaivaa?
Minä olin juuri tuollainen lapsena. Ja arvatkaapa miksi? Minulla oli opiskelemista, harrastamista, jopa muutama kaveri. Olen luonteeltani hyvin introverttinen ja vetäytyvä, ja kaikki tämä tekeminen ja meneminen oli aika rasittavaa, mutta jaksoin sen, omasta halustanihan panostin siihen. Laskin nimittäin aina sen varaan, että saisin myös levätä.
Sitten tuli se viikonloppu. Aah ihanaa, hieman lepoa tämän kaiken keskelle. VAAN KUN EI. Lauantaiaamuna äitini ilmoitti, että tunnin päästä lähdetään uimaan. JOS asiasta oltaisiin ilmoitettu jo vaikka maanantaina, niin olisin ehtinyt sopeutua suunnitelmaan ja varautua henkisesti lähtöön. Olisin osannut odottaa sellaista. Mutta kun olen mielessäni ajatellut, että tänään vaikka teen paperinukkeja, piirrän, katson jotain hauskaa videota, käyn pihalla tekemässä mutataloja ja muutenkin olen ajatellut viettää mukavan kotipäivän, niin tuntuu todella pahalta kun joku tulee auktoriteetillaan pilaamaan sen, mihin olen henkisesti valmistautunut.
Ja entä sitten silloin, kun minun haluni yritettiin ottaa huomioon? Äiti tuli tosiaan kysymään, että mitä haluaisin tehdä silloin ja silloin. Noin yhtäkkisen kysymyksen iskiessä kasvoille, ilman että olen ehtinyt miettiä mitään mielihalujani, en voi rehellisesti sanoa muuta kuin "en tiedä". Ja minua tosiaan ollaan kielletty valehtelemasta, joten turha odottaa muuta vastausta. Noh, hetken päästä äiti tulee ilmoittamaan lähtökohteen, ja kun se on mielestäni ihan tyhmä, niin vastaukseksi saan "No itse et ehdottanut mitään parempaakaan, joten turha nyt kitistä mitään!" Juuri sama, mitä tässäkin ketjussa ollaan jo monesti sanottu, minun käy sääliksi lapsianne, ja voin vain toivoa, etteivät he ole tämän asian suhteen samanlaisia kuin minä.
Tärkein asia tässä kuitenkin oli se, että aina oli PAKKO mennä jonnekin. Okei, onhan se kiva että vanhemmat vievät, ihan tosissaan. Mutta miksei kotona pysyminen ole hyväksyttävä vaihtoehto? Ainoa, mitä jäin lapsuudestani kaipaamaan, oli LEPO. En koskaan saanut jäädä kotiin rentoutumaan ja palautumaan vauhdikkaasta viikosta/kuukaudesta/vuodesta, ja sen huomaa vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Vaikka lojuisin pitkänkin aikaa tekemättä mitään tai tekisin jotain "omaa", niin en enää rentoudu, en palaudu, en kykene kokemaan oloani levänneeksi ja virkeäksi. Pakkoreissaus on pilannut elämäni.
En ihmettele jos 10-vuotiasta ei hirveästi kiinnosta ajella ympäri Suomea. Menkää vaikka Kyprokselle, on turvallinen ja lapsille paljon kivaa tekemistä, ja tulee halvemmaksi kuin viikon yöpymiset Suomessa.
Varsinainen järjen riemuvoitt:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma tuntuu olevan niin vaarallinen paikka ap, että teidän ei kannata lähteä mihinkään, eikä varsinkaan autolla. Kuten tiedät liikenneonnettomuuksia sattuu hyvin paljon. Samoin noissa hotelleissa on epämiellyttävää ja vaarallista viettää aikaansa. Niihin ei kannata aiankaan mennä. Mökkejä ei kyllä ainakaan kannata vuokrata, voihan sinne tulla vaikka karhu. Ja ehkäpä ulkonakaan ei oikein kannata olla, voihan olla että joku seuruestaanne on allerginen ampiaisenpistolle ja siitä on vakavat seuraukset. Vesipuistoon ei ainakaan kannata mennä koska sinne ihmiset pissii ja siitä voi saada jonkun myrkytyksen tai sienen jalkaan, koskee myös uimahalleja/maauimaloita jne. Uimaan muutenkaan ei kyllä ainakaan kannata menää koska voi tulla suonenveto ja siitä voi olla huonot seuraukset. Linnanmäet ym ovat ainakin poissuljettu, ihan jo pöpöjenkin vuoksi. ja joku kone voi mennä jumiin ja kyllähän niissä kuoleekin ihmisiä. Välttäkää siis myös huvipuistoja. Eläintarhaan ei ainakaan kannata mennä koska siellä voi vaikka joku eläin purra ja voi saada vaikka vesikauhun.
AP, suosittelen että pysytte koko kesän kotona ja siedätte siellä sitä kiukuttelua. Kotona kiukuttelu on ainakin turvallista. Vai onko? Voiko stressiin kuolla, voiko saada sydärin? En tiedä! Mutta nyt alkoi pelottamaan!
varsinkin jos sen pitäisi olla lomaa?
Ja juu, olen kiertänyt lapsena autolla Suomen moneen kertaan, ja Ruotsin ja Norjan myös. Ei sitä autossa istumista ja turhanpäiväistä 'nähtävyyksien' katselemista kukaan kestä selvin päin. Kuskin vaan on pakko.
Siis mitä ihmettä te teette, jotka kutsuvat Suomen kiertämistä autolla lomaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos lapsi ei ole kamalan kiinnostunut siitä, että häntä raahataan kuumassa autossa ympäri Suomen? Entä jos hän haluaisi lomalla vain olla (eli lukea, piirtää, tehdä pieniä fillarireissuja, pelata jne.).
Jos minun pitäisi lähte viikoksi autolla kiertämään Suomea, itkisin itseni monena iltana uneen. En ymmärrä, mitä kivaa tuossa on, ellei sitten tänään mennä Särkänniemeen, huomenna Linnanmäelle ja ylihuomenna Tykkimäkeen tms.
Lapset ovat äärimmäisen harvoin kiinnostuneita kotiseutumuseoista, vesitorneista, taidennäyttelyistä tms. Parhaan opetuksen olen saanut Korkeasaaressa, jossa lapseni olivat kiinnostuneita varpusista, eivät tiikereistä tai apinoista.
varsinkin jos sen pitäisi olla lomaa?
Ja juu, olen kiertänyt lapsena autolla Suomen moneen kertaan, ja Ruotsin ja Norjan myös. Ei sitä autossa istumista ja turhanpäiväistä 'nähtävyyksien' katselemista kukaan kestä selvin päin. Kuskin vaan on pakko.
Siis mitä ihmettä te teette, jotka kutsuvat Suomen kiertämistä autolla lomaksi?
syödään hyvin, katsellaan nähtävyyksiä, ja mikä tärkeintä vietetään yhteistä aikaa perheen kanssa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin vielä, että miksi lapset eivät saa valittaa? Useammassakin viestissä on tullut ilmi tuo "meillä ei kivoista asioista/lomasta valittamista hyväksytä, siitä tulee rangaistus!" Siis, eikö lapsi saa ilmaista sitä, jos hänellä on autossa kuuma tai jano, eikä pysähtymispaikkaa ole mailla halmeilla? Onko kiellettyä olla väsynyt, ärsyyntynyt siitä miten aina vieraissa yöpymispaikoissa pitää jakaa sänky sisaruksen kanssa, miten isä osti pienemmille sisaruksille hedelmäkarkkeja ja isoimmalle jotain pahoja mustia, eikö saa tulla koti-ikävä tai huoli siitä, miten perheen koira siellä kotopuolessa pärjää? Tekeekö loma sen, ettei eteen saa sattua kurjia päiviä, jolloin mikään ei vaan tunnu onnistuvan oikein päin ja jolloin eteen tulee kaikki mahdolliset arjen vastoinkäymiset?
Eikö lapsi saa sanoa, että juuri tänään en millään haluaisi/jaksaisi mennä uimaan, ei ole sellainen fiilis? Miksi täällä av:lla sitten on miljoona viestiä aiheesta "oi kun pitäisi tänään siivota/tiskata/pestä auto/tehdä töitä/käydä kaupalla/leipoa/mennä kavereiden kanssa kahville mutta en kyllä yhtään nyt jaksa, taitaa jäädä huomiseen ;)" Miksi aikuinen saa olla ei jaksa -fiiliksellä mutta lapsen on pakko taipua kaikkeen sen samaisen tunteen alla?
varsinkin jos sen pitäisi olla lomaa? Ja juu, olen kiertänyt lapsena autolla Suomen moneen kertaan, ja Ruotsin ja Norjan myös. Ei sitä autossa istumista ja turhanpäiväistä 'nähtävyyksien' katselemista kukaan kestä selvin päin. Kuskin vaan on pakko. Siis mitä ihmettä te teette, jotka kutsuvat Suomen kiertämistä autolla lomaksi?
syödään hyvin, katsellaan nähtävyyksiä, ja mikä tärkeintä vietetään yhteistä aikaa perheen kanssa:)
vaan ajan kuluttamista yhdessä. Lapsi olisi todennäköisesti onnellinen, jos vanhemmat olisivat saman tuntimäärän hänen kanssaan kotona. Mutta kun isi ja äiti ei halua olla lapsen kanssa vaan ajella pitkin Suomea. Takapenkille voi aina sanoa, että olkaa hiljaa.
varsinkin jos sen pitäisi olla lomaa? Ja juu, olen kiertänyt lapsena autolla Suomen moneen kertaan, ja Ruotsin ja Norjan myös. Ei sitä autossa istumista ja turhanpäiväistä 'nähtävyyksien' katselemista kukaan kestä selvin päin. Kuskin vaan on pakko. Siis mitä ihmettä te teette, jotka kutsuvat Suomen kiertämistä autolla lomaksi?
syödään hyvin, katsellaan nähtävyyksiä, ja mikä tärkeintä vietetään yhteistä aikaa perheen kanssa:)
vaan ajan kuluttamista yhdessä. Lapsi olisi todennäköisesti onnellinen, jos vanhemmat olisivat saman tuntimäärän hänen kanssaan kotona. Mutta kun isi ja äiti ei halua olla lapsen kanssa vaan ajella pitkin Suomea. Takapenkille voi aina sanoa, että olkaa hiljaa.
Jos haluat sen noin kurjalla tavalla nähdä:)
Onneksi minulla on teini, joka uskaltaa sanoa mitä mieltä on, ja on yltiörehellinen.
ja aikuiset ovat erilaisia, vaikka lähes samoin käyttäytyisivät tietyissä tilanteissa!
Mikäli omaa lastaan tuntee ja tietää, osaa varmasti halutessaan infota tekemisistä ja menemisistä juuri sopivaan aikaan. Meillä esikoiselle riittää, että kerrotaan tyyliin Nyt lähdetään, joinain hetkinä tiedän, että pitää kertoa hyvissä ajoin. Nuorimmaiselle on pakko kertoa riittävän ajoissa, että osaa sopeutua ajatukseen, vaikka tiukkaa tekee sittenkin sen olemisen ja käytöksen kanssa. Yritys ja erehdys toimii :)
varsinkin jos sen pitäisi olla lomaa?
Ja juu, olen kiertänyt lapsena autolla Suomen moneen kertaan, ja Ruotsin ja Norjan myös. Ei sitä autossa istumista ja turhanpäiväistä 'nähtävyyksien' katselemista kukaan kestä selvin päin. Kuskin vaan on pakko.
Siis mitä ihmettä te teette, jotka kutsuvat Suomen kiertämistä autolla lomaksi?
syödään hyvin, katsellaan nähtävyyksiä, ja mikä tärkeintä vietetään yhteistä aikaa perheen kanssa:)
Ei me ainakaan ulkomailla ajella ympäri maata vaan pelaillaan ja uidaan, jutellaan ja syödään yhdessä. Eikä ainakaan yövytä mökeissä... Ja mikä kohde Suomessa kiinnostaa aikuisiakaan?
varsinkin jos sen pitäisi olla lomaa?
Ja juu, olen kiertänyt lapsena autolla Suomen moneen kertaan, ja Ruotsin ja Norjan myös. Ei sitä autossa istumista ja turhanpäiväistä 'nähtävyyksien' katselemista kukaan kestä selvin päin. Kuskin vaan on pakko.
Siis mitä ihmettä te teette, jotka kutsuvat Suomen kiertämistä autolla lomaksi?
syödään hyvin, katsellaan nähtävyyksiä, ja mikä tärkeintä vietetään yhteistä aikaa perheen kanssa:)
Ei me ainakaan ulkomailla ajella ympäri maata vaan pelaillaan ja uidaan, jutellaan ja syödään yhdessä. Eikä ainakaan yövytä mökeissä... Ja mikä kohde Suomessa kiinnostaa aikuisiakaan?
Mutta ei sinun siitä kannata stressiä ottaa, keskity vain omiin matkoihin:) kaikki eivät ajattele ja tee teidän perheen tavalla, eivätkä meidän.
Ei se pitäisi aikuiselle olla yllätys, että ihmiset pitävät eri asioista.
Meillä myös 11-v, jota ei kiinnosta mikään. Ehdotan mitä vain (seinäkiipeilyä, leffaa tms), ei halua lähteä. Viime juhannusreissun vuokramökillä istui autossa. Teneriffalla istui huoneessa, parille retkelle sain pakotettua mukaan, mutta laahusti kärsivän näköisenä perässä. Ei käynyt uimassakaan.
Tuntuu, että rahat menee hukkaan kun yrittää keksiä jotain kivaa ja toinen pilaa asenteellaan ja marinallaan kaikkien reissun.
Mutta poika on aina ollut varautunut ja hitaastilämpenevä, juuri kuten joku muukin kuvaili. Jotenkin perusturva kai järkkyy poissa kotoa? Hän tykkää olla kotona, leikkiä pihalla kavereiden kanssa, lukea. Pienestä ja arkisesta.