Suunnitellaan viikon lomareissua eikä 10-vuotiasta kiinnosta MIKÄÄN! Hermo menee..

vai mennä jonnekin muualle?



En tarkoita, että lapsen pitäisi saada päättää, mutta lähinnä nyt kysyn siksi, että kiukutteleeko vaan, vai onko sillä jokin pointtikin tälle jurputukselleen?

Vastaava tuntuu vaivaavan koko kaveripiiriä noin ihan yleisestikin,sitä ollaan olevinaan niin isoja poikia ja koviksia,kuuntelevat jotain petri nygårdia jne jota esim meillä ei todellakaan kuunnella.

ap

sitä mieltä, että lapset oppivat vain kavereiltaan ja musiikista?

Ainakaan meiltä ei tuollainen kovisasenne ole peräisin.ap

sitä varmaan hait tässä takaa?

Ihme juttu kun tällainen touhu on alkanut vasta vuoden sisällä mutta minun syytähän sekin varmasti on :D

ap

Mutta sitä on vaikea tunnustaa.

että monet tähän ketjuun vastanneista vanhemmista on pineten lasten äitejä, joilla ei ole kokemusta (esi)murrosikäisistä.

joillekin tenaville tulee tuo vaihe, kun mikään ei kiinnosta ja mikään ei ole hyvin. Kaikki on ok niin kauan, kun ovat kavereidensa kanssa, muuten kaikki onkin sitten ihan evvk.



Se kestää aikansa, mutta kyllä näitäkin lapsia sitten taas myöhemmin alkaa kiinnostmaan taas muutkin jutut.

Ehkä masennus oireilee sillä tavalla, että mikään ei kiinnosta eikä huvita?

osta omega3 kapseleita.. auttaa kaikenlaisiin keskittymisongelmiin yms. :)

että mikä ihme siinä on, jos järjestää jotain kivaa niin seurauksena on kitinää. Eikä aina kyseessä ollut muuta kuin lapsen itse valitsema jäätelö. Tuntui, että kaikki normiarjesta poikkeava sai lapset sekaisin.



Tuo oli kuitenkin ihan pientä ja reissuille lapset ovat aina lähteneet mielellään. Varsinkaan ulkomaan matkoille meillä ei ole ollut vaikeuksia saada edes täysi-ikäisiä lapsia mukaan. Osasyy tähän lienee, kun aloitimme ulkomaan matkat vasta lasten ollessa yli kymmenvuotiaita ja matkakohteet on päätetty yhdessä.



Mun lapsuudenkoti oli köyhä ja harvoin saimme mitään. Lasten mielipiteitä ei edes kysytty saati että niitä olisi otettu huomioon. Teini-iässä sain uuden polkupyörän, ensimmäisen rannekellon ja hiustenkuivaimen. Isä kävi ostamassa nuo kaikki ilman minua. Olin toki kiitollinen, mutta olisi ollut kiva valita itse tai edes päästä mukaan ostoreissulle.

Meillä sama tilanne ollut jo muutaman vuoden, keskimmäinen poika nyt 12-vuotias, eikä sitä kiinnosta ikinä mikään. Vaikka kysytään mitä SINÄ haluaisit tehdä, niin ei osaa kertoa. Ja kyllä mun mielestä loman suunnitteluun kuuluu kysyä myös tuonikäisten mielipidettä ja sitä mitä he haluaisivat tehdä ja ottaa se myös huomioon. Ei se tarkoita sitä, että he jotenkin määräävät. Meillä ei tuo 12-vuotias osaa sanoa mitään mitä haluaisi, joten teemme sitten sitä mitä muut haluavat. Tottakai on tarkoitus, että lomalla viihtyisi kaikki. Ja faktahan on se, että jos tuon ikäisellä ei ole kivaa, niin ei sitä vanhempanakaan niin nauti. Meillä ainakin tuo hankala 12-vuotias osaa kyllä pilata kaikilta loman, jos sille päälle sattuu. Tai ainakin monia hetkiä siitä lomasta.



Eli kyllä niitä lapsiakin pitää lomasuunnittelussa kuunnella.

eikä heille ole opetettu alkeellisiakaan käytöstapoja.

Jos valittaa kivasta extrasta mitä saa, on vanhemmilla mennyt kasvatus pieleen. Onko teillä pikkulapsiaikaan jäänyt kokonaan käymättä läpi ja opettamatta peruskohteliaisuusasiat?

ekaluokkaa lopettavalla pojalla on vähän samanlainen asenne, on muutenkin perusnegatiivinen, varautunut ja hitaasti lämpenevä temperamentiltaan. Kaikki uudet jutut ja siirtymiset, vaikkakin sinänsä kivoja, ovat periaatteessa uhka tasapainolle. Eli jonkinlaisesta pelosta tai ahdistuksesta kyse. Sekään ei auta, että annetaan vaihtoehtoja, joista valita, koska se valintakin ahdistaa ja on vaikea tietää, mikä niistä olisi se kivempi juttu, meneekö sittenkin pieleen...



Vaatii paljon hermoja ja asioiden etukäteen kypsyttelyä, asioista pitää kertoa riittävän aikaisin ja antaa aikaa valmistautua muutokseen. Ja toistaiseksi ainakin toimii se, että vanhemmat päättää ja lapset tulee mukaan, oli napinaa tai ei. Joistain asioista voi päättää, kuten ravintolassa ruoka-annoksesta tai minkä tavaran haluaa matkamuistoksi. Matkaa suunnitellessa jutellaan kyllä vaihtoehdoista ja yritetään vähän udella mieluisia juttuja mutta aikuiset silti asian päättää.



Sitä tyytymättömyyttä ja nitinää ja natinaa tulee silti mutta ainakin omasta pojasta tiedän, että se on valtaosin pelkoa tai ahdistusta, vähän niinkuin sellaita koiranpennun ininää, kun se kaipaa emonsa turvaa. Rauhoittelu, ajatuksen kääntäminen johonkin muuhun, ateriatauko tms. yleensä auttaa. Joskus menee hermot itse kultakin mutta sekin on vain elämää. Välillä on reissussa ollut hermot todella lujilla mutta aina ne mukavat jutut jää päällimmäisenä mieleen ja lapset muistelee kaikkia reissuja ilolla. Ja kun reissuja on takana useampia, niin tuntuu että siitäkin se pelko/jännitys/ahdistus vähenee ja pojan kanssa reissujen suunnittelu ja reissussa olo sujuu joka kerta vähän paremmin. Eli tottuminen ja harjoittelu auttaa tässäkin, ehkä tietysti jotain kypsymistäkin tapahtuu.

Ja sinulle joka aiot jättää 14-veen kotiin kun muut lähtevät ulkomaille: "Ihan sama" ei tarkoita että haluaa jäädä yksin kotiin!!! Teini on LAPSI joka tarvitsee perhettään vaikkei osaa/halua sitä sanoa. Mä en IKINÄ jättäisi lastani tuolla tavalla, ennemmin ottaisin lomalle mököttämään. Me ollaan PERHE ja teinien "tilan hakuun" riittää että saa olla omassa huoneessaan yksin. Oikein raivostuttaa tuollainen hylkääminen. :( Päinvastoin, teinille pitää kaikin keinoin osoittaa että hänet HALUTAAN mukaan ja että hän ei ole itse kypsä päättämään menemisistään.



Itku tässä tulee, pakko lopettaa asian miettiminen.



t. Yksi jota vanhemmat uskoi teininä, kun sanoin ettei kiinnosta ja joka yritti sitten "tilaa saatuaan" viiltää ranteensa auki yksinäisyyden ja vanhempien piittaamattomuuden murtamana. Ja JUU, mulla oli ihan onnellinen ja tavallinen lapsuus silti. Olin vaan tosi angstinen teini. :(

vanhemmat päättävät suuret linjat ja lapset sitten pienemmistä asioista. vanhemmat päättävät missä lomaillaan ja lapset voivat sitten kys paikasta ehdottaa kivoja paikkoja missä käydään.

Lakkaa nyt puhumasta siitä lomasta ja sen suunnittelusta tämän Kiinan keisarin kuullen. Hänen kuullen ihan hiljaa. Odota että hän kiinnostuu ja kysyy että mennääks me johonkin ja tehdääkö me jotain? Ja kun kysyy, niin vastaa että et sä tiedä kun sua (siis nimenomaan) sua ei oikein huvita järkätä mitään kun kerran kaikki on tylsää, että on halvempaa olla tylsästi kotona.



Suunnittele loma omien mieltymystesi mukaan ja edellisenä iltana ilmoitat että pakkaa reppu valmiiksi, otat mitä haluat aamulla lähdetään reissuun. Ja kun se Keisari kysyy että minne niin vastaa että sinne minne auton nokka näyttää. Älä kerro.



Plajastit että hän on poika. Tulet hänen kanssasi helisemään kun hän luulee olevansa kukkona joka paikassa, nyt on viime hetki tuottaa hänelle pettymyksiä (pakota roskapussi viemään joka päivä)

Opeta häntä pitämään sovituista asioista kiinni, anna joku rangaistus jos ei tottele (en tarkoita ruummiillista) sillä muutaman vuoden päästä olet kusessa. Nimim. oma poika nyt 22

Ei todellakaan ole vaan se on pikku tyrannin temppuja jotka vanhemmat mahdollistavat. Ei koulussakaan voi tuommosta tehdä vaan on myös pahan mielen tullessa annettava toisten olla. Lapsen pitää oppia hallitsemaan omia tunteitaaan ja toki tunteet ovat sallittuja, ihan kaikki. Mutta menee liiallisuuksiin jos jonkun perheenjäsenen tunteet pilaavat koko loman tai niiden mukaan mennään. Lapsi saa siis ilmaista tunteensa mutta ei äärettömän kauaa. Huonostakin tunteesta on päästävä yli ja sen pitäisi onnistua jo 10v lapselta. Pettymyksen sietoa opetellaan jo alle 3v.. Älkää antako lapsienne tyrannisoida perhettänne!

enkä tunne mitään instant-surua, joka loppuu 10 minuutin sisällä. Jos lapsi ei halua reissata kuumassa autossa turhasta paikasta toiseen, niin miksi lapsi ei saa tätä pahaa oloaan ilmaista?

Juuri kertomallasi tavalla tehdään näitä masentuneita massamurhaahia eli vähätellään lapsen tunteita ja osoitetaan hänelle, että hän ei ole minkään arvoinen.

Minusta perheen tyrannisoimista on se, että reissataan vain äidin päättämällä tavalla.

voivat pahoin tuskin reissaavat koko perheen voimin yhtään mihinkään tai päättävät tappaa perheen koska piti lähteä lomalle 10-vuotiaana..

Teini tarvitsee valvomista kaikkein eniten, häntä ei todellakaan jätetä yksin. Kasvattamisen rankin ja kaikin puolin vaativin vaihe on 13-18 ja pojilla 13-20v



Ei se että on täysi-ikäinen 18vuotiaana tarkoita sitä että hänestä ei enää välitetä että hän saa olla ja tehdä mitä tykkää, että ois muka vastuussa itsestään. Ei todellakaan.

Ulkomailla? Oletko ihan tosissasi? Törkeää olisi laittaa ylipäätään koko päiväksi yhteen huoneeseen kuin vankilan eristyskoppiin!



Vai antaisitko vapauden lähteä seikkailemaan vaikka hotellin yökerhoon? Kadulle? Rannalle hukkumaan? Joku pedofiili saa helpon saaliin yksinäisestä lapsesta jonka oma perhe on hylännyt yksin koko päiväksi.

Silti kun kuitenkin yhdessä perheenä matkustetaan on matkoilla ja niiden jälkeen ihan tohkeissaan. Lähtöhetkellä monesti päässyt itku eikä haluaisi lähteä kotoa. Olen tullut siihen tulokseen että on jännitäjätyyppiä ja stressaa lähtöä turhan paljon.



Taas kuitenkin ollaan lähdössä kesälomareissuun Turkkiin ja kertonut kaikille koulukavareillekin matkasta ja odottaa kovasti vaikka aluksi ei olisi antanut varata koko matkaa...

lähtee kiljuen mukaan kaikkialla. Sitten aloin kuitenkin miettimään, että totuushan on, että hän ei välitä lainkaan automatkailusta. Muuten kyllä sanoo, että matkoilla on hauskempaa kuin kotona.



Siispä olemme taas lähdössä Turusta Tukholmaan useammaksi päiväksi ja sitä poika odottaa todella paljon. Toivekohteina on Tom Tits, tekninen museo, poliisimuseo, musiikkimuseo ja ehkä vähän Gröna Lund.