Miten sairaanloisesta väsymyksestä / nukkumisesta voi päästä eroon?
Olen siis ilm. masentunut, söin eron jälkeen (4.5vuotta sitten) 6 eri masennuslääkettä joista ei yksikään tuonut mitään muutosta / vastetta joten lopetin ne.
Mutta kun tuntuu että elämässä muuten kaikki ihan ok mutta elämän ilo (en saa mistään kiinni) puuttuu. Rakastan syömistä ja nukkumista, en muuta. Niitä teen ja niistä "nautin". En muusta.
Olen viimeisen vuoden aikan lihonut 12 kiloa kun tosiaan nukun ja syön.
Lapset on isällään joka toinen vkonloppu ja usein tällöin nukun. Nukun perjantai-illan töiden jälkeen, koko lauantaipäivän melkein ja sunnuntain torkun sohvalla ja odotan lapsia.
HALUAN ETTÄ TÄMÄ LOPPUU ja saan elämäni takaisin.
Mutta miten? Miten piristyisin ja pääsisin taas elämisen makuun takasin kiinni?
Kommentit (5)
No, itsekin olen uupunut. Kärsin kilpparin vajaatoiminnasta, ehkä sekin väsyttää.
Minulta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, kun en olisi tehnyt enää mitään muuta kuin syönyt ja nukkunut, kaikki ahdisti tai ärsytti ja kävin tosi hitaalla.
Nyt on hyvät napit ja elämä on ihan toisenlaista. Tulen tosi nopeasti kylläiseksi ruuasta ja syön ihan normaalisti. Paino putoaa ohimennen. Elämä on ihan hienoa, kunhan vaan otan nappeja tarpeeksi ja säännöllisesti.
Sama itsellä. 24/7 väsymys ja söisin koko hereilläoloajan. Olen nyt saanut uuden lääkityksen joka on hieman tuntunut auttavan.
Kakkosen ehdotus ei ole huono kunhan saa vain itseään niskasta niin paljon kiinni että pystyy lähtemään ulos. Itse olen töissä (joskaan en tunne itseäni työkuntoiseksi mutta sairasloma on vihoviimeinen naula arkkuun). Työtehtävät ja kodinhoidon suoritan hampaat irvessä. Hereilläolon parhaat palat ovat kun menen metsäkäevlylle koiran kanssa, yksin ilman lapsia tai miestä, ja se kun illalla saa mennä sänkyyn odottamaan nukahtamista ja unia. Unessa on hyvä olla. Töiden jälkeen en tahdo nähdä ketään tuttuja.
Tervellinen ruokavalio, riittävästi reipasta ulkoilua ja sitä unta järjen kanssa liika on aina liikaa.
Ei tähän auta muu, kun tuttu talvisodan lausahdus, ei pidä jäädä tulee makaamaan.
Hyvää kesää sinulle ja lapsillesi!
Ylö ulos ja lenkille, siis ihan vaan kävelemään. Itsellä muinoinaan oli masennusta ja pääsin siitä eroon luonnossa liikkumalla? Usein oli todella vaikeaa vaan se lähteminen, kun olin ulos päässyt niin siitä se taas päivä mukavasti lähti käymään. Jos viellä mahdollista päästä vaikka meren äären niin siellä on mukava kauniina päivänä kävellä.