Onko teidän muiden vauvoilla näin voimakasta eroahdistusta?

Apuva! Jotain lohtua nyt toivoisin. Onko tämä edes normaalia ja teenkö jotain väärin? Poika alkoi kuukausi sitten vierastamaan ja sen jälkeen ei tietenkään ole äiti voinut poistua huoneesta ilman hirveitä itkuja. Tämän hyväksyin ja luinkin eroahdistuksesta sen verran, että lasta ei saa jättää yksin itkemään ja jos täytyy käydä jossakin toisessa huoneessa tekemässä jotain kannattaa tulla mahdollisimman pian takaisin. Tätä olen siis noudattanut. Aina kun olen joutunut vessassa käymään ym. olen huudellut pojalle ja tullut takaisin mahdollisimman nopeasti.



Silti tämä ahdistus näyttää vain koko ajan pahenevan ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että suurimman osan päivästä ollaan sylissä ja jos ollaan lattialla niin äidin pitää olla siinä 10 cm päässä eikä riitä, että istun vaikka sohvalla, koska jos lattialla edes vaihdan asentoa tai nousen hetkeksi ylös niin poika suuttuu IHAN KAMALASTI! Ruokailut ihan hirveitä kun joudun lämmittää pojalle ruokaa ja hän on sen aikaa syöttötuolissa niin saa niin kovan itkukohtauksen, että joudutaan kauan sylitellä ennen kuin suostuu syömään. Neuvolassa eivät saaneet punnittua tai mitattua kun poika raivosi niin kovin eikä vain yksinkertaisesti suostunut päästämään äidistä irti. Miten ihmeessä te muut jaksatte ja voinko jotenkin vielä helpottaa pojan oloa, että luottaisi siihen, että äiti ei ihan oikeasti mihinkään katoa?