Onk lestadiolaisten näkemyksen mukaan lihavuus syntiä tai synnin merkki?
Kommentit (9)
Tällä viestillä sain tapettua ton aiemman ketjun aiheesta, onnistuiskohan nytkin:
Mä olen 95-kiloinen kahden lapsen lestanttimamma. Mun kavereissa on pikaisesti laskien neljä tällasta reippaammin ylipainoista naista (kaikilla ei tosin ole lapsia) ja sit lukematon määrä sellaisia vähän pullukoita mut normaaleja kuitenkin.
Olisko nyt kuulkaas teillä silmälaseissa vikaa? Ette vain tunnista meitä pullukkalestoja lestoiksi, kun meillä ei ole tiukkoja merkkifarkkuja ja paljastavia paitoja? ;)
Ei ole. En ole koskaan kuullut opetettavan hengellistä mitään lihavuuteen liittyen, onneksi!
Lisäksi lestadiolaisen kehotetaan huolehtimaan itsestään, ettei turmelisi kehoaan.
Onko se epäuskon merkki, vähän niin kuin viinanjuonti.
Olen kristitty, ja ahdistun todella lestadiolaisten ankarasta lakihenkisyydestä. En pidä tavasta, jossa teot ja armo sekotetaan käytännässä toisiinsa.
Onko se epäuskon merkki, vähän niin kuin viinanjuonti.
Olen kristitty, ja ahdistun todella lestadiolaisten ankarasta lakihenkisyydestä. En pidä tavasta, jossa teot ja armo sekotetaan käytännässä toisiinsa.
Syömishäiriö on sairaus eikä se liity uskoon mitenkään. Alkoholismikin on sairaus, ja jossain vaiheessa ihminen ei enää pysty olemaan ilman alkoholia vaikka haluaisi. Uskovaisellakin voi olla alkoholiongelma, vaikka se kai aika harvinaista onkin.
Mutta joo, minäkään en pidä tavasta jolla teot ja armo sekoitetaan toisiinsa vl:suudessa. Ja teot sekoitetaan hengen hedelmiin ja toisinpäin...
Se on menestyvän ja jaksavan lestadiolaisäidin tunnusmerkki, että huolehtii itsestään ja ulkonäöstään. Se, että on montakin lasta, ei saa ns. näkyä. Tiedän. Olen elänyt sen yhteisön keskellä.
Nuorten naisten suuri innostus kohdistuu tällä hetkellä kuntosaleilla rehkimiseen.
Lisäksi lestadiolaisen kehotetaan huolehtimaan itsestään, ettei turmelisi kehoaan.