Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syitä miksi asuitte vain joitakin vuosia unelmienne talossa?
23.05.2012 |
Tuli mieleen kysyä, koska myimme kolmisen vuotta asutun omakotitalomme.
Haaveilimme kauan kodistamme ja vihdoin saatoimme toteuttaa sen. Emme arvanneet, että todellisuus oli toinen kuin unelmamme. Myynnin syy oli viihtymättömyys.
Työmäärä tuntui moninkertaistuneen suhteessa kerrostaloasumiseen. Neliöitä oli puolet enemmän ja niin oli siivoamistakin. Kaksi kerrosta oli hankalampaa asua kuin yksi. Mies hoiti onneksi muut taloasiat, kuten lumityöt ja ruohonleikkuun.
Teimme paljon hankintoja, jotta saimme kalustettua isommat neliöt. Laitoimme vanhoja huonekaluja myös kierrätykseen, koska hausimme kerralla kauniin kodin. Oli ihanaa, kun oli avaraa ja tuoksui uudelta.
Sitten alkoi tulemaan pieniä sormenjälkiä ja tahmaa joka puolelle taloa. En tiennyt, että mistä tahma tuli. Ehkä pihalta? En ehtinyt rätin kanssa perässä. En kyennyt seuraamaan lapsia entiseen tapaan. Koti alkoi täyttymään, vaikka olimme aikaisemmin mahtuneet asumaan pienemässä. Uusi talo saa tuntua avaralta, mutta en jaksanut välittää. Koti ei ollutkaan enää niin hohdokas. Harmittelin pieniä sisustusvalintoja, jotka eivät olleetkaan osuneet aivan nappiin, vaikka pääosin olinkin tyytyväinen.
Talo vaati niin paljon suhteessa siihen mitä iloa se antoi. Enemmän rahaa lainanmaksuun. Lämmitys, jätehuolto,vesi... maksoi enemmän. Halusimme elää taas yksinkertaisemmin, jolloin rahaa jää enemmän muuhunkin. Voimme luopua kahdesta autosta ja työmatkat lyhenevät. Jää enemmän aikaa perheelle.
Kävimme katsomasssa uudehkoa kerrostaloasuntoa, josta teimme tarjouksen. Siinä on meille yhteinen huone ja lapsille omat huoneet. Sopii varmasti meille, koska on huonetta isompi kuin se mistä muutimme omakotitaloon. Joudumme myymään osan uusina ostetuista huonekaluistamme ja lajittelamaan kertynyitä vatteita, leluja, urheiluvälineitä... säilytettäviin ja myytäviin.
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talo tuli liian kalliiksi, joten möimme sen pois ja muutimme kerrostaloon.Nykysuomessa ei enää ole mahdollista toteuttaa unelmia, jos ei satu olemaan tosi rikas.
Tuntuu oudolta tuollainen shokki. Mutta samaten myös suhteenne asumiseen. Eikö asunto hommata asumistarpeen mukaan, eikä niin että neliöitä joutuu "täyttelemään" kun tuli hommattua liian iso.
Ei kaikkia ole tehty omakotiasujiksi. Minä sain siitä tarpeekseni jo lapsuudessa. Sen jälkeenkin olen jo useita kertoja muuttanut "ihannekodista" eteenpäin. Syynä on aina ollut elämäntilanteen muuttuminen. Olen vaihtanut useampia kertoja paikkakuntaakin työn ja/tai perheen takia.
Yksi kodeista rakennettiin alun perinkin paikalle, josta tiesin, etten tule viihtymään. Lasten turvaverkon kannalta oli kuitenkin parempi asua alakouluvaihe lähiössä. Heti sen jälkeen muutimme keskustaan isoon kerrostaloasuntoon. Sieltä en ole raaskinut muuttaa pois, vaikka pesä on jo tyhjä.
Me mietitään kans muutettaisko omakotitaloon kerrostalo-asunnosta. Ollaan vaan lykätty ja lykätty sitä kun rakastetaan asua kaupungin keskustassa ja "helpossa" sosiaalisessa ympäristössä. Ja tietty tämä on suht halpaa ja ekologista asumista (edes autoa ei tarvita).
Sun teksti kuvas ehkä just sitä mitä minä pelkään omakotitaloasumisessa. Oisko se oma piha jne. NIIN iso juttu et kannattais muuttaa. Meillä on aika ihana sisäpiha tässä kerrostalossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mietitään kans muutettaisko omakotitaloon kerrostalo-asunnosta. Ollaan vaan lykätty ja lykätty sitä kun rakastetaan asua kaupungin keskustassa ja "helpossa" sosiaalisessa ympäristössä. Ja tietty tämä on suht halpaa ja ekologista asumista (edes autoa ei tarvita). Sun teksti kuvas ehkä just sitä mitä minä pelkään omakotitaloasumisessa. Oisko se oma piha jne. NIIN iso juttu et kannattais muuttaa. Meillä on aika ihana sisäpiha tässä kerrostalossakin.
Jos kerran viihdytte siellä, missä olette, niin miksi ihmeessä pitäisi muuttaa?! Ai siksi kun muutkin yleensä tekee niin? Kun jossain elämänvaiheessa KUULUU asua omakotitalossa? Äh, ajatelkaa hyvät ihmiset omilla aivoillanne ja tehkää niin kuin teille sopii, hitot siitä, miten kaverit asuu.
T. Onnellinen omakotiasuja, postimerkin kokoiselta tontilta ;)
asuimme 8 vuotta. Se oli tehty 4 lapsiselle perheelle, toimiva ja ihana tietty kun itse suunniteltiin.
Jossain vaiheessa rupesimme katselemaan tontteja ja puolihuviksemme teimme tarjouksen yhdestä samalta alueelta. Monta kuukautta myöhemmin äitienpäivän aamuna myyjä soitti ja sanoi että myisi tuon tontin meille!
No, mikäs siinä - nyt suunniteltiin täysin erilainen talo 2 lapsiselle perheelle (2 aikuistui jo matkalla:D). Tuossa on nyt asuttu 6v, uusi tontti ostettu ja suunnitellaan pienempää meille kolmelle:D
Kun tämä on rakennettu olemme velattomia, lopultakin:) Sitten vaan nautiskellaan.
Molemmat talot on olleet eritavalla ja eri elämäntilanteisiin täydelliset, haikeaa on ollut luopua mutta aina on saanut tilalle jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeinta muutossa on se, että pojallamme on niin loistava ystäväverkosto nykyisellä alueella ja talon olemme rakentaneet itse ja juuri omiin tarpeisiimme.
Mutta rassaa lähteä aina autolla kauppaan tai asioille, kaksi kerrosta ahdistaa, siivous yläkerrassa ei motivoi, kun siellä lähinnä nukutaan. Pihatyöt eivät ole minua varten: lähinnä hyötykasvimaan herkut ovat olleet se kiva asia pihassa.
Nyt ollaan muuttamassa keskustaan, kuitenkin rauhalliselle paikalle ja yhteen tasoon! Vanha puutaloyhtiö on se, mistä olemme jo pitkään haaveilleet.
Mutta lähtö on riipaiseva - lähdemme siis kodista, jota luulimme unelmakodiksemme ja olemme itse tehneet ja valinneet kaikki kodin materiaalit. Uusikin on kyllä ihana - ei olisi voinut uskoa, että sellainen löytyy vielä meille...
on myös onnellinen kerrostalo-asuja keskustasta!
Me mietitään kans muutettaisko omakotitaloon kerrostalo-asunnosta. Ollaan vaan lykätty ja lykätty sitä kun rakastetaan asua kaupungin keskustassa ja "helpossa" sosiaalisessa ympäristössä. Ja tietty tämä on suht halpaa ja ekologista asumista (edes autoa ei tarvita). Sun teksti kuvas ehkä just sitä mitä minä pelkään omakotitaloasumisessa. Oisko se oma piha jne. NIIN iso juttu et kannattais muuttaa. Meillä on aika ihana sisäpiha tässä kerrostalossakin.
Jos kerran viihdytte siellä, missä olette, niin miksi ihmeessä pitäisi muuttaa?! Ai siksi kun muutkin yleensä tekee niin? Kun jossain elämänvaiheessa KUULUU asua omakotitalossa? Äh, ajatelkaa hyvät ihmiset omilla aivoillanne ja tehkää niin kuin teille sopii, hitot siitä, miten kaverit asuu.
T. Onnellinen omakotiasuja, postimerkin kokoiselta tontilta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unelmieni punaisen mökin ja perunamaan maalta. Iso piha, vanha talo, ulkosauna. En jaksanut kuin 3 vuotta sitä kauheaa urakkaa joka työn jälkeen vielä kotona odotti kun piti leikata valtavaa ruohikkoa tai tehdä lumitöitä tai kitkeä rikkaruohoja tai tehdä klapeja ja polttaa takkaaa (talon ainoa lämmitys varaava takka eli talvella monta kertaa päivässä piti polttaa) tai fiksata jotain repsottavaa nurkkaa talossa.
Ikinä en itse enää halua sinkkuna omakotitaloon, oli mulle ihan liikaa duunia.
Ensimmäinen unelmien koti oli ulkomailla, 15 milj asukkaan metropolissa. Kodissa oli valtava parveke puistonäkymillä ja alhaalla ovimies. Rakastin tuota kotia, mutta muuton vuoksi toiseen maahan piti siitä luopua.
Toinen unelmien koti oli Helsingin keskustassa puistojen katveessa, mutta se oli kallis vuokra-asunto. Viisi vuotta olisi maksanut lähes 90 000 e. Päädyimme sitten ostamaan kohtuullisen hintaisen rivitaloasunnon kehyskunnasta, joka sekin on "unelmien koti" miinus työmatka ja kaipaamani wanhan asunnon viehkeys ja eleganssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kyllä melko hölmistynyt, kun yksi puolituttu kysyi, että vieläkö te jaksatte asua omakotitalossa.
Tietenkin, tää on meidän unelma.
Rakennusaika oli helvetillinen. Kesti kaksi vuotta, tappelivat huijariurakoitsijan kanssa oikeudessa 30 000 Euron menetyksestä, budjetti levisi, itse raatoivat kylmässä illat, lapset kitisi jne. Menivät vähän soitellen sotaan, eivät tienneet valmiiksi asioita. Talosta tuli kyllä ihana ja loppujen lopuksi budjetti oli kohtuullinen. Kaveri ja mies jotenkin vaan dissasivat taloa alusta asti juuri siitä rakennusaikaisesta show:sta johtuen. Myivät talon ja ostivat toisen tilalle. Suorastaan traumatisoituivat siitä rakentamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitus olisi muuttaa omakotitaloon kerrostalokolmiosta. Meillä on kaksi lasta. Isommalla on oma huone ja vauva nukkuu meidän makuuhuoneessamme.
Kriteerini ovat: Ehdottomasti yhdessä tasossa, sauna ja kodinhoitohuone, lapsille omat huoneet. Neliöitä ei tarvitse olla liikaa, vaan juurikin niin, että siivous ei ole ihan painajaista. Pieni piha olisi kiva, mutta ei todellakaan tarvitse mahtua kasvimaata, tai mitään vaikeahoitoisia kasveja.
Olen miehelle sanonut, että kaksikerroksiseen en muuta, vaikka olisi minkälainen lukaali. Jos joskus on rahaa kuin roskaa, niin silti yhdessä tasossa ja sopivan kokoinen meille. Yksi ylimääräinen huone saa olla vierashuoneeksi, tai siltä varalta, että lapsiluku vielä lisääntyisi.
Ikinä en olisi muuten muuttanut pois. Iso piha on kaikki mitä tarvitsen.
No, sain kuitenkin pienen pihan nytkin, joten kai elämä tässä rivarissakin jatkuu.
ei viihtynyt omakotitalossa. Ihan kaikki kotityöt jäivät mun niskoille, lumitöineen, puutarhanhoitoineen, haravointeineen + tietty normaalit siivoukset ym. ruoanlaitto. Tai se taisi olla siis minun unelmakoti, ei miehen.
Nyt me ollaan asuttu vuosi keskustassa kerrostalossa. Mun työmäärä on tietysti vähentynyt, mutta kyllä ottaa päähän joka kerta pakata kasseja kun haluaa olla ulkona kauemmin kuin tunnin. Ikävöin pihaani ja vehreyttä aivan valtavasti. Olen oikeastaan aika onneton. Mutta yksin en omakotitaloa jaksa, ainakaan niin kauan kun lapset ovat niin pieniä ja työläitä.
Alue: Aihe vapaa
just mietin laskuja maksaessani, että halvemmalla päästään nyt tässä uudessa ok-talossa kuin edellisessä, puolet pienemmässä rivarissa.