Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen onnellinen vain kun elän itsekkäästi!

Vierailija
14.05.2012 |

Nautin siitä, kun saan päivät keskittyä itseeni ja olla rauhassa, kuunnella musiikkia, lukea, mietiskellä. Viihdyn parhaiten yksin enkä ole kamalan kiinnostunut muista ihmisistä. Asun mieheni ja lapseni kanssa, kesti useampi vuosi että sopeuduin lapsiperhe-elämään- ja silloinkin sopeuduin vasta, kun palasin itsekkäisiin tapoihini.



Kotiäitinä oleminen oli kamalaa, hirveää aikaa. Koko ajan itketti, ahdisti, raivostutti se kun ei saanut olla hetkeäkään yksin ja rauhassa, lapsi halusi koko ajan jotain. Sairastuin koko touhusta, mieheni jäi kotiin tämän vuoksi lapsen kanssa ja kappas vain: aloin toipumaan, kun sain olla päivät rauhassa.



Kun olin kerännyt n. vuoden ajan voimia, aloin taas leikkimään Hyvää Äitiä ja kuvittelin että nyt onnistuu. Paskat, ahdistuin uudestaan ja huusin, raivosin jne. aina kun piti olla yksin päivä vastuussa lapsesta. Itsemurha pyöri mielessä. Kun lapsi meni puolipäiväiseksi tarhaan ja mies takaisin töihin, taas oloni parani kun sain olla päivällä rauhassa kotona.



Nyt lapseni on eskarissa ja olen tajunnut vihdoinkin että minä en tule koskaan olemaan tavallinen, ns. hyvä äiti, mutta omalla tavallani arjessa mukana kuitenkin. Viihdyn lapsen kanssa nyt kun en koe siihen mitään pakotetta ja saan viettää kaikki mahdolliset ajat itsekseni rauhassa. Vasta nyt koen arjen kivaksi ja rennoksi, en ota raskaasti lapsen kiukutteluja jne. ja itseluottamukseni on pilvissä. Elämä tuntuu hyvältä juuri nyt.

Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ongelmia elämän hallinnassa, kyllä ne vielä käsiin räjähtää, vaikka nyt tuntuukin olo tuolta



hanki apua

Vierailija
2/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

varsinkin hyvin introvertit tarvitsevat hyvin paljon omaa tilaa ja rauhaa voidakseen hyvin. Sama voi koskea asperger-tyyppisiä ihmisiä. Ei tuossa mitään pahaa oikeasti ole, vaikka varmasti ainakin äiti-ihmistä helposti syyllistetään siitä ettei ole semmoinen perinteinen pullantuoksuinen äiti joka jaksaa loputtomiin iloita lapsiperhe-elämän arjesta vaan kaipaa pikkulapsiaikanakin omaa tilaa ja rauhaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Homma on minusta aika yksinkertainen: kun saan olla rauhassa tarpeeksi (viitisen tuntia päivässä + illat tietenkin), voin hyvin ja jaksan keskittyä hoitamaan pakollisia juttuja jne. Sitten taas kun en saa olla rauhassa tai joudun jatkuvasti olemaan vailla yksityisyyttä/minulta vaaditaan muiden huomioimista pidempään, ahdistun ja voin huonosti.



ap

Vierailija
4/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi? Oletko joku mielenterveys-toipuja vai työtön?



Miksi ylipäänsä hankit yhtäkään lasta?

Vierailija
5/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan tavallisen elämän kanssa, kuvaamasi päivittäinen yksinolon tarve ei ole normaalia

Vierailija
6/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletkohan kuitenkaan päätynyt oikeaan diagnoosiin.. Kävitkö asiantuntijan kanssa juttelemassa näistä tunteista, mitä kotielämä sussa herätti? Saattaa olla, että tarvitsisit hiukan apua noiden solmujen avaamisessa. Nimittäin lapsen syntymä ja lapsen kanssa ajan viettäminen aktivoi usein ihmisessä varhaisia tunnemuistoja.



Se, että tunnistaa omat tunteensa ja sen, mistä ne johtuvat, saattaa auttaa katkaisemaan tuollaisten tunnekokemusten siirtämisen jälkipolville.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

pahalta kuulosta. Kaikki eivät ole uhrautuja-tyyppiä, aika harva itse asiassa. Olennaista on, että hankit itsellesi niitä mieltäsi rauhoittavia ja mukavia hetkiä. Silloin jaksat myös olla mukavampi muille, eikö niin?

Vierailija
8/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Saatko lapsenhoitoapua muilta kuin omalta puolisoltasi?



Minua terapeuttina kiinnostaisi tietää, mistä olet saanut tiettyjä malleja, oliko oma äitisi minkälainen äiti sinulle?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kuitenkin pärjännyt ilman lääkitystä, käyn viikottain terapiassa jne. eli en pidä tilannetta mitenkään sellaisena että se ns. hajoaisi käsiin ihan heti. Ja lapsen ensisijainen vanhempi on mieheni, joka on terve ja hyvin empaattinen tapaus.



Lapsen hankin, kyllä. En tiedä miksi, kai kuvittelin että niin "kuuluu" tehdä ja mieheni on lapsirakas, joten...koko elämä on mennyt sen ehdoilla miten "pitää" toimia, mutta onnellisuus alkoi löytymään vasta kun uskalsin myöntää olevani ihan erilainen mitä kuvittelin.



ap

Vierailija
10/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jatkuvasti olla muiden vaatimusten kohteena ja palvelijana. Nykyään oletetaan, että vanhempien pitäisi jatkuvasti puuhata jotain lasten kanssa viihdyttäen lapsia tai kuunnella näiden juttuja. Paluu vanhan mallin vanhemmuuteen olisi parempi. Lapset leikkivät keskenään ja vanhemmat hoitavat asiat, jotka ovat aikuisten vastuulla. Ei osata sanoa lapsille, että esim. lukevaa vanhempaa ei tarvitse häiritä. Vanhemmallakin pitää olla oikeus omaan aikaan. Naiseus ei ole pelkkää äitiyttä ja muiden palvelemista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja epäitsekkyyttä myös, esimerkiksi tekemällä tarpeeksi paljon niitä tylsiä, ei-välitöntä-mielihyvää tarjoavia asioita ilman, että antaa itselleen lupaa raivostua heti.

Homma on minusta aika yksinkertainen: kun saan olla rauhassa tarpeeksi (viitisen tuntia päivässä + illat tietenkin), voin hyvin ja jaksan keskittyä hoitamaan pakollisia juttuja jne. Sitten taas kun en saa olla rauhassa tai joudun jatkuvasti olemaan vailla yksityisyyttä/minulta vaaditaan muiden huomioimista pidempään, ahdistun ja voin huonosti.

ap

Vierailija
12/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja omasta äidistäni en muista mitään, hän kuoli ollessani pieni. Minulla oli kylläkin loistava isä, jonka kanssa olin läheinen aikuisenakin hänen kuolemaansa saakka.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä on tiedostaa se, että sitten kun muksuja hankkii niin niille on tarjottava hyvä koti. Ei mikään fasadi eikä ylihyvä, vaan turvallinen tavallinen koti.



Aikuistumiseen kuuluu toisten huomioonottaminen. Ikävä jos tähän asiaan törmää vasta lapsen saatuaan. Ilman lasta olisit todennäköisesti täysin itsesi lumoissa, mikä ei ole terveellistä. Olet kuitenkin osoittanut henkistä kasvua mistä voit olla ylpeä. Matka on silti kesken.

Vierailija
14/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ymmärtää, ettei maailma pyöri sinun napasi ympärillä.



Ei kukaan ihminen nauti siitä, ettei ole omaa aikaa, mutta suurin osa osaa asennoitua siihen oikein. Lapset ovat pieniä vain hetken. Muutaman vuoden päästä lapsesi haluaa jo enemmän keskittyä kavareihinsa ja ottaa etäisyyttä vanhempiinsa. Silloin sinulla on enemmän omaakin aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse ihan samanlainen kuin ap. Ja meillä on sentään viisi lasta ja olin vuosikaudet kotiäitinä. Mutta kehitin systeemin sellaiseksi, että sain olla ne tarpeelliset tunnit omissa oloissani.



Kolme ekaa syntyivät peräkkäin, joten ne sai helposti sijoitettua toistensa seuraan. Kahden viimeisen kanssa olen käyttänyt rutkasti kaikenlaisia maksettuja lastenhoitopalveluita (MLL, kerho, kaverin luo hoitoon, leikkikoulu, au pair yms)ja myös isompia sisaruksia.



Sillä tavalla selviän järjissäni. Nykyään olen töissä ja käytän sitä tekosyynä olla joka päivä kahdeksaan asti poissa kotoa. Mies hoitaa hommat. Viikonloppuisin yritän sitten vähän kestää seurustella tuon jälkikasvun kanssa.

Vierailija
16/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinulla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Toivottavasti et manipuloi lähipiiriäsi palvelemaan tarpeitasi ja painosta miestäsi toteuttamaan toiveitasi. Avioero voi olla lähempänä kuin aavistatkaan. Lapsesi valitettavasti kärsii vaikka isä olisikin se lähivanhempi, sillä lapsi erottaa aidot tunteet teeskennellyistä. Tsemppaa nyt ja käy terapiassa, maksoi mitä maksoi.



Kokemuksella.

Vierailija
17/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että miksi kärsit tuosta toisten ihmisten kanssa olemisesta niin paljon. Sinun aisteissa on ehkä jotain erilaista että et kestä? Ystävälläni on asperger ja hän kuulostaa vähän samanlaiselta, ei kuitenkaan ollenkaan noin "pahalta". Hän pystyy esin tekemään työtä mutta sellaista että kohtaa yhden ihmisen kerrallaan ja rauhassa. ei kestä yhtään hälyä ja ääniä jne.

Vierailija
18/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tietää, ettei jaksa olla niiden kanssa? Ap, älä tee enempää - inhottaa tuo yksi, jolla niitä oli jo viisi!!!



Määrä ei vähennä mitenkään sitä vastuuta ja työtä, joka lapsista syntyy. Jokaista pitää hoitaa ja kasvattaa ja huomioida.



Kamala, että pitää teeskennellä olevansa töissä, että jaksaa olla perheensä kanssa :-( Tai oikeammin ilman sitä.

Vierailija
19/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vaan, mutta mielestäni sinä kyllä kaipaat sitä terapiaa enemmän kuin minä: olet kerran tavannut narsistin ja traumatisoitunut niin pahasti, että yrität sovittaa narsistin roolia jokaisen erilaisen ihmisen päälle. Ja mistä keksit teeskennellyt tunteet? Jos olisin teeskennellyt, eiköhän kuvio olisi mennyt näin: olisin teeskennellyt että jaksan -> jossain vaiheessa kuppi menisi nurin -> mielisairaalaan tai oman käden kautta hautausmaalle.



Minä rakastan lastani sekä miestäni, molemmille osoitan hellyyttä ja välittämistä eri muodoissaan päivittäin. Silti rakastan eniten itseäni ja turvaan nimenomaan itseeni: kukaan muu ei minua voi ymmärtää. Te, jotka haukuttu aikuistumisen puutteesta, käykö kateeksi kun minulla on hyvä mies ja elämä menee nyt aikalailla edukseni? ;)



ap

Vierailija
20/27 |
14.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kylläpä täällä haukutaan erilaista ihmistyyppiä. Minun mielestä tuossa ei ole mitään pahaa jos tarvitsee omaa aikaa, ei kaikki ole sellaisia äitejä jotka jaksavat lapsen seuraa 24/7.



Hyvä ap! Jatka samaan malliin! On hienoa, että olet oppinut tuntemaan itsesi ja osaan ottaa omaa aikaa.



Ja te arvostelijat! Kaikilla ihmisillä on oikeus tehdä lapsia. Olisipa sitten ihmistyyppi millainen tahansa. Tärkeintä on se, että välittää lapsistaan.