raskaus + vauvalahjat

miesparkasi ja tuleva lapsiparkasi. Tähti on raskaana, hiljentykää palvomaan.

Vieläkö sä roikut täällä? Ootko ite niin vitun kateellinen että sun on täällä pakko haukkua mua koko ajan? etkö pysty saamaan lapsia??

Siis oletatko automaattisesti, että sun siskoas pitäis kiinnostaa sun raskaus? Ehkä hän hädin tuskin muistaa että olet raskaana eikä hänelle tule edes mieleen kysellä vointiasi.



Yritä nyt ottaa ihan rauhallisesti. Raskaushormonit tekee sen että reagoi överisti ihan kaikkeen ja pillittää pikkuasioista.

Ja pistää välit poikki? Normaalia ja pikkujuttu teidän mielestä? Ja mä ylireagoin?

-ap

rakkaalla siskolla kaksi.

1: kummallekin olen ostanut jotain pientä, tossukka ja sellaista jo ennen syntymää. Isovanhemmat vielä enemmän, varsinkin siskon odottaessa esikoistaan.

2: Pakko sanoa, että kun ei itse ole ollut raskaana eikä ole aikeissakaan perustaa perhettä, niin kysymykset toisen olotilasta ei aina tule mieleen. Varsinkin kun tässä vaiheessa tuntuu että vähän väliä joku on raskaana ja joillain kaikki menee ihan ok ja joillain tulee diabetestä, raskausmyrkytystä ja kaikkea. Välillä vasta parin vierailun jälkeen hoksaa kysyä "niin, miten raskaus sujuu? Oletko voinut hyvin?" Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi, vaan siitä että ei ole vain tullut mieleen kun kylässä on ollut muitakin ihmisiä ja turistu kaikkea muuta.

Tällä hetkellä odotan tulevaa kummityttöäni saapuvaksi, mutta en tainnut kysyä tulevalta äidiltä (ystäväni vaimo) kertaakaan viime vierailun aikana, miten hän voi. Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi. Välitän ja paljon.

Ymmärrän hyvin, että unohtuu kysyä miten raskaus sujuu jne. Tässä mun tapauksessa siskoni ei ole sitä kysynyt vielä kertaakaan, ja sitä mun on vähän hankala ymmärtää. Eikös se nyt melkeinpä tarkoita sitä, ettei kiinnosta?

Jos oikeasti olette läheisiä, niin en usko etteikö kiinnostaisi. Tuntuu lähinnä, että häntä saattaa jopa pelottaa.. Ystäväni isosisko kun tuli männävuosina raskaaksi, ystäväni ei tiennyt miten suhtautua; ei pitänyt pienistä lapsista ja vähän ehkä pelkäsikin siskonsa olotilaa ja tulevaa. Vaikka laittoi käden siskonsa vatsalle tunnistaakseen vauvan potkut, oli kasvojen ilme hieman vastenmielisen oloinen. Luulen, että oli vain oikeasti ihmeissään tällaisesta muutoksesta! (näkivät siskonsa kanssa päivittäin). No.. poika kun syntyi, tuli ystävästäni myös sylikummi ja poika ollut nyt 11 vuotta tätinsä silmäterä ja elämänsä tärkein henkilö.

Joillekin muutos, suuri muutos, elämässä on jotain sellaista jota ei pysty käsittelemään heti, vaatii aikaa. Sen verran aikaa, että huomaa ettei muutos ollutkaan huono asia :) Ystäväni kyllä minulle puhui tuosta asiasta "miten h&¤&¤tissä minä voin olla joku täti? Enhän mä edes jaksa mitään hiton pentuja?! ja sylikummi vielä, voi v/&&%". Toki olimme tällöin 20+ ikäisiä. Vaikka eihän tuo ikää katso. Ehkä hänen piti nähdä, että siskon tuleminen äidiksi ei vienyt häneltä siskoa vaan toi ihanan kummipojan?

Puhu siskollesi asiasta, on neuvoni :) puhu nätisti ja laita käsi vatsalle, eiköhän se siitä sitten. Vähintään ajan kanssa :)

Ja ihan kenelle tahansa, joka joutuu sun seurassa olemaan.

rakkaalla siskolla kaksi.

1: kummallekin olen ostanut jotain pientä, tossukka ja sellaista jo ennen syntymää. Isovanhemmat vielä enemmän, varsinkin siskon odottaessa esikoistaan.

2: Pakko sanoa, että kun ei itse ole ollut raskaana eikä ole aikeissakaan perustaa perhettä, niin kysymykset toisen olotilasta ei aina tule mieleen. Varsinkin kun tässä vaiheessa tuntuu että vähän väliä joku on raskaana ja joillain kaikki menee ihan ok ja joillain tulee diabetestä, raskausmyrkytystä ja kaikkea. Välillä vasta parin vierailun jälkeen hoksaa kysyä "niin, miten raskaus sujuu? Oletko voinut hyvin?" Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi, vaan siitä että ei ole vain tullut mieleen kun kylässä on ollut muitakin ihmisiä ja turistu kaikkea muuta.

Tällä hetkellä odotan tulevaa kummityttöäni saapuvaksi, mutta en tainnut kysyä tulevalta äidiltä (ystäväni vaimo) kertaakaan viime vierailun aikana, miten hän voi. Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi. Välitän ja paljon.

Ymmärrän hyvin, että unohtuu kysyä miten raskaus sujuu jne. Tässä mun tapauksessa siskoni ei ole sitä kysynyt vielä kertaakaan, ja sitä mun on vähän hankala ymmärtää. Eikös se nyt melkeinpä tarkoita sitä, ettei kiinnosta?

Jos oikeasti olette läheisiä, niin en usko etteikö kiinnostaisi. Tuntuu lähinnä, että häntä saattaa jopa pelottaa.. Ystäväni isosisko kun tuli männävuosina raskaaksi, ystäväni ei tiennyt miten suhtautua; ei pitänyt pienistä lapsista ja vähän ehkä pelkäsikin siskonsa olotilaa ja tulevaa. Vaikka laittoi käden siskonsa vatsalle tunnistaakseen vauvan potkut, oli kasvojen ilme hieman vastenmielisen oloinen. Luulen, että oli vain oikeasti ihmeissään tällaisesta muutoksesta! (näkivät siskonsa kanssa päivittäin). No.. poika kun syntyi, tuli ystävästäni myös sylikummi ja poika ollut nyt 11 vuotta tätinsä silmäterä ja elämänsä tärkein henkilö.

Joillekin muutos, suuri muutos, elämässä on jotain sellaista jota ei pysty käsittelemään heti, vaatii aikaa. Sen verran aikaa, että huomaa ettei muutos ollutkaan huono asia :) Ystäväni kyllä minulle puhui tuosta asiasta "miten h&¤&¤tissä minä voin olla joku täti? Enhän mä edes jaksa mitään hiton pentuja?! ja sylikummi vielä, voi v/&&%". Toki olimme tällöin 20+ ikäisiä. Vaikka eihän tuo ikää katso. Ehkä hänen piti nähdä, että siskon tuleminen äidiksi ei vienyt häneltä siskoa vaan toi ihanan kummipojan?

Puhu siskollesi asiasta, on neuvoni :) puhu nätisti ja laita käsi vatsalle, eiköhän se siitä sitten. Vähintään ajan kanssa :)

rakkaalla siskolla kaksi.

1: kummallekin olen ostanut jotain pientä, tossukka ja sellaista jo ennen syntymää. Isovanhemmat vielä enemmän, varsinkin siskon odottaessa esikoistaan.

2: Pakko sanoa, että kun ei itse ole ollut raskaana eikä ole aikeissakaan perustaa perhettä, niin kysymykset toisen olotilasta ei aina tule mieleen. Varsinkin kun tässä vaiheessa tuntuu että vähän väliä joku on raskaana ja joillain kaikki menee ihan ok ja joillain tulee diabetestä, raskausmyrkytystä ja kaikkea. Välillä vasta parin vierailun jälkeen hoksaa kysyä "niin, miten raskaus sujuu? Oletko voinut hyvin?" Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi, vaan siitä että ei ole vain tullut mieleen kun kylässä on ollut muitakin ihmisiä ja turistu kaikkea muuta.

Tällä hetkellä odotan tulevaa kummityttöäni saapuvaksi, mutta en tainnut kysyä tulevalta äidiltä (ystäväni vaimo) kertaakaan viime vierailun aikana, miten hän voi. Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi. Välitän ja paljon.

Ymmärrän hyvin, että unohtuu kysyä miten raskaus sujuu jne. Tässä mun tapauksessa siskoni ei ole sitä kysynyt vielä kertaakaan, ja sitä mun on vähän hankala ymmärtää. Eikös se nyt melkeinpä tarkoita sitä, ettei kiinnosta?

Jos oikeasti olette läheisiä, niin en usko etteikö kiinnostaisi. Tuntuu lähinnä, että häntä saattaa jopa pelottaa.. Ystäväni isosisko kun tuli männävuosina raskaaksi, ystäväni ei tiennyt miten suhtautua; ei pitänyt pienistä lapsista ja vähän ehkä pelkäsikin siskonsa olotilaa ja tulevaa. Vaikka laittoi käden siskonsa vatsalle tunnistaakseen vauvan potkut, oli kasvojen ilme hieman vastenmielisen oloinen. Luulen, että oli vain oikeasti ihmeissään tällaisesta muutoksesta! (näkivät siskonsa kanssa päivittäin). No.. poika kun syntyi, tuli ystävästäni myös sylikummi ja poika ollut nyt 11 vuotta tätinsä silmäterä ja elämänsä tärkein henkilö.

Joillekin muutos, suuri muutos, elämässä on jotain sellaista jota ei pysty käsittelemään heti, vaatii aikaa. Sen verran aikaa, että huomaa ettei muutos ollutkaan huono asia :) Ystäväni kyllä minulle puhui tuosta asiasta "miten h&¤&¤tissä minä voin olla joku täti? Enhän mä edes jaksa mitään hiton pentuja?! ja sylikummi vielä, voi v/&&%". Toki olimme tällöin 20+ ikäisiä. Vaikka eihän tuo ikää katso. Ehkä hänen piti nähdä, että siskon tuleminen äidiksi ei vienyt häneltä siskoa vaan toi ihanan kummipojan?

Puhu siskollesi asiasta, on neuvoni :) puhu nätisti ja laita käsi vatsalle, eiköhän se siitä sitten. Vähintään ajan kanssa :)

Mä luulen, että tästä on kyse myös mun siskoni kohdalla. Häntäkin "etoo" kaikki vauvajutut, ei pidä lapsista, ehkä juuri pelkääkin lapsia ja vauvoja kun ei kenelläkään meistä ole sellaisia ollut. Luulen myös, että pelkää menettävänsä minut siskona ja että minusta tulee pelkkä äiti, eikä aikaa riitä hänelle. SUURKIITOS ASIALLISESTA JA KANNUSTAVASTA TEKSTISTÄ!! Mun sydämeltä putosi suuri painolasti kun vielä sanoit, että poika on nykyään tätinsä silmäterä:) Mä oon ollut täällä koko illan piikit pystyssä ja hyökkäys mua kohtaan täällä on ollut todella kohtuutonta ja kylmää! Pakko sanoa, että kyyneleet valuu silmistä, kun löytyi yksikin ihminen kuka edes yrittää ymmärtää ja ymmärtääkin! Kiitokset vielä kerran, oot ihana ja lämmin ihminen, kaikkea hyvää sulle

rakkaalla siskolla kaksi.

1: kummallekin olen ostanut jotain pientä, tossukka ja sellaista jo ennen syntymää. Isovanhemmat vielä enemmän, varsinkin siskon odottaessa esikoistaan.

2: Pakko sanoa, että kun ei itse ole ollut raskaana eikä ole aikeissakaan perustaa perhettä, niin kysymykset toisen olotilasta ei aina tule mieleen. Varsinkin kun tässä vaiheessa tuntuu että vähän väliä joku on raskaana ja joillain kaikki menee ihan ok ja joillain tulee diabetestä, raskausmyrkytystä ja kaikkea. Välillä vasta parin vierailun jälkeen hoksaa kysyä "niin, miten raskaus sujuu? Oletko voinut hyvin?" Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi, vaan siitä että ei ole vain tullut mieleen kun kylässä on ollut muitakin ihmisiä ja turistu kaikkea muuta.

Tällä hetkellä odotan tulevaa kummityttöäni saapuvaksi, mutta en tainnut kysyä tulevalta äidiltä (ystäväni vaimo) kertaakaan viime vierailun aikana, miten hän voi. Eikä johdu siitä ettenkö välittäisi. Välitän ja paljon.

Ymmärrän hyvin, että unohtuu kysyä miten raskaus sujuu jne. Tässä mun tapauksessa siskoni ei ole sitä kysynyt vielä kertaakaan, ja sitä mun on vähän hankala ymmärtää. Eikös se nyt melkeinpä tarkoita sitä, ettei kiinnosta?

Jos oikeasti olette läheisiä, niin en usko etteikö kiinnostaisi. Tuntuu lähinnä, että häntä saattaa jopa pelottaa.. Ystäväni isosisko kun tuli männävuosina raskaaksi, ystäväni ei tiennyt miten suhtautua; ei pitänyt pienistä lapsista ja vähän ehkä pelkäsikin siskonsa olotilaa ja tulevaa. Vaikka laittoi käden siskonsa vatsalle tunnistaakseen vauvan potkut, oli kasvojen ilme hieman vastenmielisen oloinen. Luulen, että oli vain oikeasti ihmeissään tällaisesta muutoksesta! (näkivät siskonsa kanssa päivittäin). No.. poika kun syntyi, tuli ystävästäni myös sylikummi ja poika ollut nyt 11 vuotta tätinsä silmäterä ja elämänsä tärkein henkilö.

Joillekin muutos, suuri muutos, elämässä on jotain sellaista jota ei pysty käsittelemään heti, vaatii aikaa. Sen verran aikaa, että huomaa ettei muutos ollutkaan huono asia :) Ystäväni kyllä minulle puhui tuosta asiasta "miten h&¤&¤tissä minä voin olla joku täti? Enhän mä edes jaksa mitään hiton pentuja?! ja sylikummi vielä, voi v/&&%". Toki olimme tällöin 20+ ikäisiä. Vaikka eihän tuo ikää katso. Ehkä hänen piti nähdä, että siskon tuleminen äidiksi ei vienyt häneltä siskoa vaan toi ihanan kummipojan?

Puhu siskollesi asiasta, on neuvoni :) puhu nätisti ja laita käsi vatsalle, eiköhän se siitä sitten. Vähintään ajan kanssa :)

Mä luulen, että tästä on kyse myös mun siskoni kohdalla. Häntäkin "etoo" kaikki vauvajutut, ei pidä lapsista, ehkä juuri pelkääkin lapsia ja vauvoja kun ei kenelläkään meistä ole sellaisia ollut. Luulen myös, että pelkää menettävänsä minut siskona ja että minusta tulee pelkkä äiti, eikä aikaa riitä hänelle. SUURKIITOS ASIALLISESTA JA KANNUSTAVASTA TEKSTISTÄ!! Mun sydämeltä putosi suuri painolasti kun vielä sanoit, että poika on nykyään tätinsä silmäterä:) Mä oon ollut täällä koko illan piikit pystyssä ja hyökkäys mua kohtaan täällä on ollut todella kohtuutonta ja kylmää! Pakko sanoa, että kyyneleet valuu silmistä, kun löytyi yksikin ihminen kuka edes yrittää ymmärtää ja ymmärtääkin! Kiitokset vielä kerran, oot ihana ja lämmin ihminen, kaikkea hyvää sulle

en mä nyt saa lainattua sun tekstiä, mut mun tuli tuossa alimpana. Hetihän täällä oli taas joku ehtinyt noita ei-niin-kivoja-kommentteja laittamaan. Miettikää oikeasti, ihmiset, kuinka syvästi voitte toisia loukata täällä! Tuntematta ketään kunnolla syyllistätte ja haukutte hyeenalauman tavoin. Ei oo mikään kiva kokemus joutua koo av-palstan uhriksi. Pari viikkoa oon näillä sivustoilla ihmetellyt meininkejä ja voin sanoa, että tää kerta jäi viimeiseksi. Mun lyhyen kokemukseni mukaan 90% teistä on täällä ainoana tarkoituksenaan haukkua ja lannistaa muita.

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/perhe/lapsettomuus/1804312/kateellisuu…



-ap

Alkuperäisiin kysymyksiin. Varsinkaan syntymättömälle vauvalle ei kuulu ostaa lahjoja, sitä pidetään huonona onnena. Vähän sama kuin että ei tuparlahjojakaan anneta kun talosta on perustukset valmiina.



Jos olet aidosti kiinnostunut siskostasi olisit kai kysynyt mikä voisi selittää siskon käytöksen. Nythän kysyt miksi sisko ei toimi niin kuin sinä haluaisit ja siitä tulee kyllä väistämättä vähän itsekeskeinen ja lapsellinen kuva.



Sisarusten välisiin suhteisiin liittyy nyt usein kaikenlaista tunnelastia. Entä jos sinä nousisit tilanteen yläpuolelle ja kysyisit siskosi kuulumisia ja kuuntelisit aidosti?