Miten saan lapseni uskomaan, että hänen on sanottava miestäni isäksi?

Vaikka tekisin mitä, niin tyttäreni (3kk vanha) ei suostu sanomaan minua äidiksi! Vaikka tekisin mitä, niin tyttö ei suostu sanomaan minua äidiksi! Äskenkin huusin vauvalle niin lujaa päin kasvoja kuin ikinä pystyin, että "Sinun täytyy sanoa minua äidiksi nyt heti", mutta vauva vain itki hysteerisesti eikä sanonut mitään! Tytön on sanottava minua äidiksi, koska minä haluan niin! Mitä teen, että saan tytön sanomaan minua äidiksi?

Tää oli jo eilen täällä vähän muokattuna..

Mutta tooosi huono provo.

Munki piti siis. Noin.

Meillä on ihan sama tilanne, tosin kyse on mieheni tyttärestä aiemmasta liitosta, eikä hänen äitinsä ole kuollut.

Mutta minusta on todella noloa, kun hän ei julkisesti suostu kutsumaan minua äidiksi. En halua kaikkien tietävän, että meillä on sellainen uusioperhe, ettei avioliittoni pysynyt kasassa, ja että otin eronneen miehen, jolla on jo lapsia.

Avioeron jälkeen häpeä oli niin suuri, että muutimme toiselle paikkakunnalle, ja aloitimme ihan uuden elämän, joten kukaan ei tiedä menneisyydestämme.

Nytkin mieheni juuri huutaa pää punaisena tyttärelleen varmasti puoli tuntia, että hänen on kutsuttava minua äidiksi, mutta ei näytä auttavan:(

Meillä on ihan sama tilanne, tosin kyse on mieheni tyttärestä aiemmasta liitosta, eikä hänen äitinsä ole kuollut.

Mutta minusta on todella noloa, kun hän ei julkisesti suostu kutsumaan minua äidiksi. En halua kaikkien tietävän, että meillä on sellainen uusioperhe, ettei avioliittoni pysynyt kasassa, ja että otin eronneen miehen, jolla on jo lapsia.

Avioeron jälkeen häpeä oli niin suuri, että muutimme toiselle paikkakunnalle, ja aloitimme ihan uuden elämän, joten kukaan ei tiedä menneisyydestämme.

Nytkin mieheni juuri huutaa pää punaisena tyttärelleen varmasti puoli tuntia, että hänen on kutsuttava minua äidiksi, mutta ei näytä auttavan:(

IDIOOTIT!!

huono provo.

vähän tasoa provoillekin......

Anna jo olla, ap.

Keksi parempi provo ja yrita uudelleen paremmalla onnella . Harjoitus tekee mestarin,tiedathan sen.

huono provo.

Erosin tyttäreni biologisesta isästä 4 vuotta sitten ja 2 vuotta sitten tämä mies teki itsemurhan. Koska kyseinen mies teki niin kamalan teon, niin en halua puhua missään nimessä hänestä ja olen kieltänyt tytärtänikin puhumasta tästä. Pian tämän ex-mieheni kuoleman jälkeen muutin asumaan nykyisen mieheni kanssa. Alusta alkaen olemme vaatineet, että tytön on kutsuttava uutta miestäni isäksi, mutta tyttö ei suostu. Hän ei kerta kaikkiaan suostu siihen, että hän ei saa puhua ex-miehestäni eli biologisesta isästään ja että hänen täytyy sanoa uutta miestäni isäksi. Vaikka kuinka vaadimme mieheni kanssa, että tytön täytyy kutsua miestäni isäkseen, koska mieheni on nyt tytön isä, niin tyttö ei suostu. Eilenkin illalla riitelin tytön kanssa asiasta pitkään, mutta tyttö katsoi minua vain suoraan silmiin ja sanoi, että "Minä en tule ikinä sanomaan Villeä (nykyisen mieheni nimi on siis Ville) isäksi, koska minun isäni on kuollut". Mitkään rangaistukset eivät toimi, tyttö ei vain suostu puhuttelemaan uutta miestäni isäkseen eikä lakkaa puhumasta ex-miehestäni isänä. Vaikka olemme rankaiseet tyttöä kymmeniä kertoja tottelemattomuudesta esim. jättämällä hänet ilman iltaruokaa, sulkemalla hänet heti koulusta kotiin tulon jälkeen loppupäiväksi huoneeseen ja erilaisten etuoikeuksien (kuten viikkorahan, kännykän, karkkipäivän jne) poisotolla, niin tyttö ei tottele. Pahin riitatilanne syntyi marraskuussa, kun tytön luokalla tehtiin isänpäiväkortit, niin tyttö ei suostunut antamaan korttia miehelleni eli isälleen vaan piilotti sen ja vein sen meiltä vanhemmiltaan salaa ex-mieheni haudalle aivan kuin ex-mieheni olisi oikeasti vieläkin tytön isä! Mitä tässä pitäisi tehdä, sillä tytön täytyy totella meitä aikuisia ja ruveta sanomaan uutta isäänsä isäkseen ja lakata puhumasta ex-miehestäni, koska tämä on kuollut eikä enää ole tytön isä.

Ps. mieheni on nyt puolen tunnin ajan huutanut tytölle suoraa huutoa niin lujaa kuin ikinä vain pystyy, että tytön on sanottava häntä isäkseen, mutta tyttö on vain todella ilkeä ja karjuu miehelleni, että hän ei tule sanomaan tätä isäkseen :-(

päästäsi?

Mutta jopa noin huonon mukaprovon kirjoittajan kannattais tarkastaa lääkityksensä.

Taidat saada kiksit omasta kirjoitustyylistäsi.

Totaaa, mies ei ole lapsen isä. Miksi siis kutsua häntä siksi?



Naurettavaa suorastaan.

kommentoin silti.



Jos olisi olemassa tuollainen tilanne, niin eihän se sinun miehesi siis oikeasti ole tyttösi isä. Tytöllä on yksi ja ainoa isä ja hän on kuollut. Ei kuolema poista sitä tosiasiaa, että ex-miehesi oli tytön isä. Voi hyvä Isä sentään..



Minkä ihmeen takia tyttösi pitää kutsua nykyistä miestäsi isäkseen?? MIKSI?? Mitä te siitä hyödytte? Antakaa tytön säilyttää omat muistonsa OIKEASTA isästään. Ei se ole teiltä pois. Tuolla paskamaisella toiminnallanne vain ajatte tytön yhä kauemmas ja kauemmas teistä.



Mutta täähän olikin provo, joten antaa olla..

Tää oli jo eilen täällä vähän muokattuna..

ilmoittaa näitä sun sairaita kirjoituksia poliisille? Siinähän sitten selittelet, kun viranomaiset ottaa yhteyttä.

Äitini on samanlainen.

Kielsi isäni täysin ja eristi myös hänen suvustaan, mm. kaikista serkuistani jotka olivat parhaita kavereitani vielä silloin kun isäni kuoli. Äidin puolella minulla taas ei ole sukua ollenkaan, paitsi äitini.

>:(

Erosin tyttäreni biologisesta isästä 4 vuotta sitten ja 2 vuotta sitten tämä mies teki itsemurhan. Koska kyseinen mies teki niin kamalan teon, niin en halua puhua missään nimessä hänestä ja olen kieltänyt tytärtänikin puhumasta tästä. Pian tämän ex-mieheni kuoleman jälkeen muutin asumaan nykyisen mieheni kanssa. Alusta alkaen olemme vaatineet, että tytön on kutsuttava uutta miestäni isäksi, mutta tyttö ei suostu. Hän ei kerta kaikkiaan suostu siihen, että hän ei saa puhua ex-miehestäni eli biologisesta isästään ja että hänen täytyy sanoa uutta miestäni isäksi. Vaikka kuinka vaadimme mieheni kanssa, että tytön täytyy kutsua miestäni isäkseen, koska mieheni on nyt tytön isä, niin tyttö ei suostu. Eilenkin illalla riitelin tytön kanssa asiasta pitkään, mutta tyttö katsoi minua vain suoraan silmiin ja sanoi, että "Minä en tule ikinä sanomaan Villeä (nykyisen mieheni nimi on siis Ville) isäksi, koska minun isäni on kuollut". Mitkään rangaistukset eivät toimi, tyttö ei vain suostu puhuttelemaan uutta miestäni isäkseen eikä lakkaa puhumasta ex-miehestäni isänä. Vaikka olemme rankaiseet tyttöä kymmeniä kertoja tottelemattomuudesta esim. jättämällä hänet ilman iltaruokaa, sulkemalla hänet heti koulusta kotiin tulon jälkeen loppupäiväksi huoneeseen ja erilaisten etuoikeuksien (kuten viikkorahan, kännykän, karkkipäivän jne) poisotolla, niin tyttö ei tottele. Pahin riitatilanne syntyi marraskuussa, kun tytön luokalla tehtiin isänpäiväkortit, niin tyttö ei suostunut antamaan korttia miehelleni eli isälleen vaan piilotti sen ja vein sen meiltä vanhemmiltaan salaa ex-mieheni haudalle aivan kuin ex-mieheni olisi oikeasti vieläkin tytön isä! Mitä tässä pitäisi tehdä, sillä tytön täytyy totella meitä aikuisia ja ruveta sanomaan uutta isäänsä isäkseen ja lakata puhumasta ex-miehestäni, koska tämä on kuollut eikä enää ole tytön isä.

Ps. mieheni on nyt puolen tunnin ajan huutanut tytölle suoraa huutoa niin lujaa kuin ikinä vain pystyy, että tytön on sanottava häntä isäkseen, mutta tyttö on vain todella ilkeä ja karjuu miehelleni, että hän ei tule sanomaan tätä isäkseen :-(

Ettekö te ymmärrä, että tässä on nyt kyse siitä, että meillä vanhemmilla on oikeus määrätä tyttöä tekemään mitä vain haluamme ja tytön on pakko totella? Jos tyttö ei ala kutsumaan miestään isäksi, niin meidän on ruvettava koventamaan rankaisuja, kunnes tyttö tottelee ja kutsuu miestä ni isäksi, koska hänen on pakko totella meitä aikuisia, koska me määräämme häntä!

te vastaatte näin tyhmään ja selvään provoon...

Tuulta alleen siellä plussalla, kun piti tännekin laittaa? Tää on oikeesti huono ja väsynyt. Olisit sä parempaankin pystynyt, kun edes hiukan olisit yrittänyt.

ansaitse äidin arvonimeä.