Mikä on vialla ihmisellä, joka syyttää muita kateellisuudesta eikä myönnä ikinä itse
tehneensä jotain väärin tai käyttäytyneensä väärin?
Kyseessä on siis erittäin läheinen ihminen minulle, jolla on ollut vaikeuksia työpaikoillaan. Ensimmäisessä työpaikassa oli melkein 10 vuotta, ensin hän oli (omien sanojensa mukaan) erittäin pidetty, mutta kun päällikkö vaihtui alkoi helvetti. Tuttavaani kiusattiin ja väheksyttiin, puhuttiin että hän ei osaa tehdä työtänsä (vaikka ulkopuolisilta kiitosta on saanut).
Tuttavani mukaan kyse on kateellisuudesta(kun kysyn mistä he ovat kateellisia hän vastaa; "nii-i, en tiedä, mutta jostain he on", joskus hän vastaa että ovat kateellisia siitä kun hän on niin pidetty työpaikalla joidenkin osalta?!)
10 vuoden työsuhde päättyi kun tuttavani irtisanottiin, koska hän oli saanut varoituksia toistuvista töistä kieltäytymisistä (hänelle osoitettiin töitä joita ei voinut tehdä terveydellisistä syistä, niistä oli lääkärintodistus), muistaakseni oli jotain muutakin (tyyliin lähtenyt töistä 15 min aikaisemmin ennen työajan päättymistä jne. jääräpäisyyttä).
Uudessa työssä hän viihtyi hyvin tasan 2 viikkoa, kehui siis ilmapiiriä jne. kunnes sielläkin muututtiin yhtäkkiä "kateellisiksi" hänelle, taas hänen työjälkeään haukuttiin ja pyydettiin tekemään työ paremmin vaikka hän omasta mielestään suoritti työtehtävät hyvin. Sai kirjallisia ohjeita siitä kuinka työ tulisi tehdä ja tuttavani piti tätä henkilökohtaisena loukkauksena että hän ei työtä osaisi tehdä.
Hakee nyt taas sairaslomia perustuen "stressiin" jonka työnantaja hänelle aiheuttaa.
Mä en oikeasti tiedä, kaikki nää ylläkerrotut on tämän tuttavan suusta kuultuja, ensinäkin mulla alkaa itsellä pinna kiristymään kun näitä joudun kuuntelemaan, lääkäri oli sanonut tuttavalleni että tuollaine stressi ei ole mikään syy sairaslomalle, mutta oli silti kirjoittanut viikon verran sitä.
En todellakaan mustamaalaa tuttavaani, mutta en jaksa uskoa että työpaikalla (jo kaksi samanlaista työpaikkaa ollut tälläistä) ihan syyttä suotta ollaan kateellisia ja toista kiusataan, vai voiko olla näin? Kun tuttavani on kuitenkin välillä hyvin omalaatuinen, ja kuten tuossa aiemmin mainitsin, äärimmäisen itsepäinen, mutta... en oikein tiedä mitä hänelle pitäisi vastata kun hän tulee kahville minulle noista asioista paasaamaan. Olen häneltä kerran kysyny että pitäiskö sun ite miettiä voisko sun käytöksessä olla jotain että siksi sun työpaikat menee aina perseelleen, niin hän on vain nauranut että "nii-i, en tiiä sitten.."
Ja niin läheinen hän on että en oikein voi häntä elämästäni heittää poiskaan vaikka välillä mieleni tekisi!
Kommentit (3)
että tuttavasi ei ole hyvä työntekijä, ja hän ei kestä kuulla sitä. Siksi projisoi oman ahdistuksensa muihin syyttämällä katellisuudesta.
Tuttavasi voi olla ihan kiva ihminen, etkä sinä vain tiedä sitä, ettei hän tee hommia kunnolla.
että tuttavasi ei ole hyvä työntekijä, ja hän ei kestä kuulla sitä. Siksi projisoi oman ahdistuksensa muihin syyttämällä katellisuudesta.
Tuttavasi voi olla ihan kiva ihminen, etkä sinä vain tiedä sitä, ettei hän tee hommia kunnolla.
Toi kyl sopis hyvin kuvaan että tuttavani ei kestä kuulla olevansa huono työntekijä. Hänelle myös ilmeisesti käy jotenkin itsetunnolle kun hänen päällikkönsä ovat kaikki nuoria ihmisiä ja hän on melkein 60-vuotias. Liian monesti saan kuulla kuinka "kakarat hyppii silmille".
En vaan tiedä enää miten sanoa hänelle että en jaksa kuulla hänen huonosti menneestä työpäivästä kun se on aina sitä samaa. Ja eihän se työpaikka vaihtamalla parane jos itsessä se vika (kuten nyt ilmeistä on).
Ahdistavaa :(
Kateellisuudella selitetään aika usein sitä, että jos henkilöstä ei pidetä. Ei myönnetä sitä, että itsessä on ehkä jokin juttu, mistä muut eivät pidä vaan vika on muissa, jotka ovat kateellisia.
Luulen, että kaverisi ei vaan tee hommia kunnolla. Ehkä entinen päällikkö ei huomannut sitä tai tottui siihen ja uusi päällikkö ottikin asian käsittelyyn.