Kotiäitihelvetti 3v4kk pojan ja 1v5kk tytön kanssa :`(
En jaksa tätä enää!
Tyttö on allergikko ja herää vieläin jopa kaksi kertaa yössä. Tämä ei sinänsä ole paljon, mutta "pohjalla" mulla on kertynyt väsymys, kun hän pahimmillaan heräili puolen tunnin välein läpi yön - siis ihan koko ajan läpi viime kesän ja syksyn. Tilanne on siitä helpottanut paljon, mutta silti.....
Olen väsynyt tähän, elämäni on ihan helvettiä. Isommassa lapsessa on joku vialla. Joka asiassa vänkää vastaan. Esim. puen molemmat ulos ja alkaa inttää ettei haluakaan. Heittäytyy parkkipaikalle makaamaan. Pinnani kestää vielä ja yritän olla järkevä aikuinen. Isompi huutaa "en halua olla ulkona, haluan sisälle".
Istun hiekkalaatikolle ja pienempi ottaa sankon ja lapion (niitä on useita). Isompi tulee ja riuhtaisee kädestä nämä, pienempi kaatuu ja alkaa itkeä.
Sanon rauhallisesti että annapa ne takaisin, toisen kädestä ei revitä. Lapsi paiskoo lelut minua kohti.
Eilen käytiin kaksistaan isomman kanssa jätskillä ja ostamassa uusi lelu. Tämä uusi iso hiekkarekka oli pihalla ja lapsi otti senkin ja paiskasi sen asvalttiin.
Tässä vaiheessa nappasin kummankin lapsen kainaloon ja lähdin sisälle. Sekä pienempi että isompi itki. Naapureita oli ulkona ja tuijottivat.
Isompi alkoi huutaa ettei halua riisua vaan haluaa olla ulkona. Alkoi kirkua, kirkua niin kovaa sisällä että varmasti koko talo kuuli.
Tässä vaiheessa mulla alkoi valua kyyneleet. Isompi vielä tönäisi pienemmän kumoon, pienempi alkoi itkeä kahta kauheammin.
Mies tekee 7-17 työpäivää, joku sukulainen saattaa käydä kylässä noin kerran parissa viikossa ja saattaa katsoa noin tunnin lasta jos vaikka käyn kaupassa tms...
En ymmärrä enää mikä on mennyt pieleen, en jaksa tätä helvettiä enää, mikään ei onnistu vaikka meillä on rutiinit, normaali parisuhde ja koti, yritän järjestää virikkeitä ja puuhaaa.. kaikki menee pieleen enkä jaksa enää noita kohtauksia ja tuota käytöstä, en vaan jaksa!!
Työpaikkaa minulla ei ole odottamassa, mutta ammatti on.
Kommentit (91)
itse olen totaalitukiverkoton eli ei ketään kuka auttaisi, kukaan ei ole siis koskaan hoitanut kolmea lastamme koskaan. Meillä 3 lasta tullut 4 vuoden sisään. Tuo johtuu siitä, että vanhin lapsesi on niin vanha, että tarvitsee jo paikan, kaverit ja fasiliteetit sille, että saa "riehua" liikaenergian pois. laita osapäivähoitoon siten että vanhempi on 2 tai 3 kertaa viikossa puolipäivän päiväkodissa. Eli noin 4h kerrallaan.
Ei maksa paljoa, ja auttaa arjen sujumisessa.
Tuo ei ole edes mitään av:n parjaamaa virikemammailua (virikehoito on sitä että kotona makoilevat vievät lapsen päiväkotiin 45h/vko) joten tuo palvelee sekä sinun että lastesi tarpeita.
veisitkö sen vanhemman vaikka kolme kertaa viikossa hoitoon? Ihan oikeasti, olen ollut samassa tilanteessa enkä olisi selvinnyt hengissä jollei vanhemmalle (myöskin poika) olisi järjestynyt hoitopaikkaa neljänä arkipäivänä viikossa. Et ole huono äiti jos ajattelet myös omaa jaksamista! Ja kun voimat antaa myöden niin voihan sieltä päiväkodista olla poiskin välillä, vapaapäivällä :) Äläkä anna kenenkään satuttaa itseäsi tuijottamalla tai kertomalla miten paska äiti olet jos olet "vauvan" kanssa kotona ja vanhempi on hoidossa. Me ollaan kaikki samalla puolella ja äitien jaksaminen on tärkeää lapsille!
isompi jossain kerhossa jo? Hänelle voisi tehdä hyvää joku ohjattu toiminta muutaman kerran viikossa ja se antaisi sinulle aikaa olla pienemmän kanssa.
Sinällään tuo lasten käytös kuulostaa ihan normaalilta. Sinä vain olet väsynyt. Kiva, että saat edes joskus lastenhoitoapua. Voisiko sitä saada useamminkin vaikka ihan maksetulta hoitajalta? Tuntikin omaa aikaa silloin tällöin piristää kummasti.
Tai sitten menet töihin. Vaikka osa-aikaiseen ja lapset tekemään lyhyttä päivää päiväkotiin.
Mutta tuo kuvailemasi on normaalia arkea.
Pitäisikö sinun käydä vaikka neuvolassa juttelemassa tuntemuksistasi.
isommalle jo joku kerho tai tarha, niin kuin muutkin ovat sanoneet. Hän tarvitsee jo kavereita ja enemmän aktiviteetteja kuin pienempi. Ja pienempi taas tarvitsee aikaa äidin kanssa ilman isomman turhautumiskohtauksia.
Ei tämä virike-asia ole mikään joko tai -juttu, laitat osa-aikaiseen hoitoon, et tietenkään mitään 10h päivässä :)
neuvola sen parempia ohjeita antaa kuin jo tässä ketjussa on tullut esiin. Vai mitä tarkalleen ottaen odotat niiltä terkkareilta? Lastenhoitoapua? Taikatemppuja? :D
Mutta tuo kuvailemasi on normaalia arkea.
Pitäisikö sinun käydä vaikka neuvolassa juttelemassa tuntemuksistasi.
Meillä isompi lapsi on kylläkin päiväkodissa 3 pv/vko ja pienempi on vasta vauva. On kuitenkin itellä tosi väsynyt olo. Vauva ei heräile enää juurikaan öisin mutta itse havahdun herkästi jos jotain ääntelee. Ja miehen kuorsaus pitää hereillä myöskin. Isompi lapsemme on tosi kiltti ja reipas, ei kiusaa vauvaa eikä uhmaile. Kuitenkin hössöttää ja vaatii jatkuvasti juttukaveria ja pyytelee aina jotain juuri kun esim. puen tai syötän vauvaa, ei jaksaisi yhtään odotella vuoroaan. Lasten isä on paljon töissä, nytkin lähti heti töihin kun kotiuduin vauvan kanssa kerhosta, takaisin palaa klo. 21 kun lapset siis jo nukkumassa. Mies ei hoida vauvaa juuri yhtään ja vauva vierastaa isäänsä. Eli kun vauva alkaa itkeä niin mies häipyy aina jonnekin ja jättää mut selviämään tilanteesta yksin. Päiväunia en pysty koskaan nukkumaan enkä esim. aamuisin pitkään, koska mies ei pärjää vauvan kanssa. Vauva itkee ja minä en siis pysty nukkumaan kun tiedän että mies hermostuu ja vauva kans. Tää on aika hirveää... ei ole rahaakaan kun kotihoidontuki alkaa... työpaikkaakaan ei ole mutta hyvä ammatti onneksi löytyy. Pohdin vaan että miten kestän ilman että "pää hajoaa". Mies ei edes näe tilanteessa mitään ongelmaa, olettaa varmaan etten kaipaa muuta kuin lasten kanssa hengailua. Mitenkään ei yritä minua piristää, luultavasti ei edes arvaa miten paha oloni on.
Koita ap hankkiutua harrastamaan lasten kanssa! Me käymme useammassa ilmaisessa kerhossa, itselle saa vähän juttuseuraa ja lapsetkin tykkäävät. En voisi olla vaan kotona, olisin varmasti aivan loppu. Muiden ihmisten näkeminen ja vertaistuki piristää aina. Edes vähän.
en jaksa väsymättä tuollaista "normaalia arkea". Minulle ei näet ole tehty lobotomiaa ja tarvitsen aina välillä täydet yöunet.
Tsemppiä ap! Joku hoitoratkaisu olisi teille varmaan hyvä.
yhtään helpottaa niin ihan normaaleja sun lapset on :-D Sellasta se on meilläkin päivät pitkät. Itse lähdin töihin kun pienempi oli 1v. 2kk. Ovat 10pvä/kk hoidossa. En sanoisi, että olisin pirteämpi nyt, mutta hermot kestää sata kertaa paremmin, kun ei ihan joka päivä tarvitse kaikesta taistella :-)
johonkin tarhaan / kerhoon tms. Lähtekää MLL kerhoihin yms. Tulisin päivässä hulluksi tuossa sun tilanteessa. Olet todella kovilla, ei tuo ole mitään tavallista lapsiperhe-elämää.
t. kolmen äiti
Ei elämä ole ruusuilla tanssimista, ja juuri lapset ovat sen asian hyviä opettajia.
Mitä kuvittelet vanhemmuuden olevan? Kirjoituksestasi paistaa, että et ole todellisia ongelmia vielä kohdannut.
Ja miehesi thöaika on ihan normaali. Mulla esim. mies tekee paljon pitempiä päiviä ja mulla ei ole tukiverkkoja.
Lapset ulosmittaavat kaikki voimavarasi, se on fakta, mutta koeta nauttia lapsistasi, eivät ole pieniä kuin kerran.
siis lapset kuulostaa ihan normaaleilta :) Mutta ei ole normaalia, että äiti joutuu vaan itkusilmässä kestämään tuollaista vuosi kaudet.
Ja juuri siksi suosittelen että laittaisit isomman hoitoon 2-3 päivää viikossa. Yli 3-vuotias alkaa kaipaamaan jo kavereita ja saisi muuta ajateltavaa kuin sisarkateutensa.
Luulisi leikkipuistoistakin löytyvän seuraa, ilmeisesti liikkuminen ei ole teille ongelma?
Univelallesi sinun täytyy tehdä jotain, viikonloppuisin laita mies hoitamaan lasten heräilyt ja nuku vaikka kuulosuojainten kanssa. Unen puute on vakava ongelma, joka on hoidettava ehdottamasti pois.
Ei siinä isommassa vikaa ole, tarvii vaan jo paljon aktiviteetteja. On ehkä mustasukkainen pienemmästä, mikä sekin on NIIIIN tavallista. Uhmaikä on myös päällä, joka koettelis ilman pienempää sisarustakin. Isommalle voisi olla hyvä keksiä jokin kerho tms. missä kävisi pari kertaa viikossa, tai sitten päiväkotiin muutamana päivänä vaikka puoleksi päiväksi. Helpottaisi tilannettasi. Samalla voisit alkaa etsimään itsellesi työpaikkaa. Ei kaikkien lasten tarvitse olla kotona kolmevuotiaaksi, jos et tosiaankaan jaksa, niin laita lapset päiväkotiin ja mene töihin vaikka sitten kun nuorimmainen on kaksi vuotias. Ei tuo tilanne ole vieras kenellekkään, jolla on tuon ikäisiä lapsia, ihan normaalilta kuulostaa. Väsyneenä ei vain jaksa lasten kiukuttelua, senkin on moni varmasti kokenut. Yritä kuitenkin jaksaa olla isommalle tiukka ja johdonmukainen. Pinempää ei saa töniä ja tavaroita ei heitellä. Siitä pitää seurata sanktio. Lapset hyväksyy nämä yllättävän helposti kun vaan jaksaa olla johdonmukainen ja toteuttaa omat "uhkailut".
Tsemppiä matkaan!
Ei elämä ole ruusuilla tanssimista, ja juuri lapset ovat sen asian hyviä opettajia.
Mitä kuvittelet vanhemmuuden olevan? Kirjoituksestasi paistaa, että et ole todellisia ongelmia vielä kohdannut.
Ja miehesi thöaika on ihan normaali. Mulla esim. mies tekee paljon pitempiä päiviä ja mulla ei ole tukiverkkoja.
Lapset ulosmittaavat kaikki voimavarasi, se on fakta, mutta koeta nauttia lapsistasi, eivät ole pieniä kuin kerran.
Tukiverkoilla ei ole merkitystä, lasten temperamentilla jne..?
vielä varmasti pahentaa pienempi sisarus. Mutta sinähän olet selvästi aivan poikki! Ja silloin aikuisen ihmisen pitää katsoa tilannetta ja ymmärtää tehdä asialle jotain. Molemmat lapset hoitoon, ainakin osaksi viikkoa ja sinulle hengähdystauko tuosta kotiäitiydestä. Jos haluat töihin, yritä hakea työpaikkaa. Mutta ehkä on ensin järkevä saada itsensä kondikseen, jotta jaksaa työpäivän jälkeen vielä kiukuttelevat lapsetkin. Oma jaksaminen on oikeasti tosi tärkeää ja tuossa sinun tilanteessasi on paljon samaa kuin omassani pari vuotta sitten. Minäkään en jaksanut arkea enää yhtään, itku tuli kun kämppä oli kaaoksessa. Se on merkki siitä, että nyt ei enää oma jaksaminen riitä ja tilanne on huono myös lapsille silloin. Sinun olotilasi heijastuu suoraan myös heihin. Nyt hihat heilumaan ja hoitopaikkaa hakemaan. Ja ehkä sinun kannattaa käydä myös lääkärissä, jotta voidaan selvittää mitä apua jaksamiseen tarvitset. Tsemppiä, kyllä se päivä taas paistaa! Tiedän kokemuksesta!
se pitää hoitaa aivan ensiksi pois. Virkeänä jaksaa normaalia arkea (jota nuo kuvaamasi tapahtumat ilman muuta on) paremmin ja huumorilla. Mies lastenhoitotöihin viikonloppuisin, että saat nukkua!
Yrittäkää käydä aamupäivisin leikkipuistoissa tai etsi vanhemmalle joku kerho.
päivisin lähialueen äitien ja lasten kanssa puistossa tai kerhoissa tai mitään tuollaista? Kyllähän sitä pää sekoaa keneltä tahansa kahden pienen kanssa aamusta iltaan ollessa ja isommalle tenavalle tosiaan jo leikkikaverit tarpeen, joko leikkipuistossa, kerhossa tai tarvittaessa osapäivähoidossa.
Sisaruskateutta? Mustis pienemmälle? Olisin ehdottanut, et mene takaisin töihin ja lapset hoitoon.