Onko muita jotka ei osaa nukkua yksin?
Meillä mies vielä vuorotyössä ja välillä pidempiä aikoja pois kotoa.
Miten selviätte? Ite olen ottanut nukahtamislääkettä mutta sitten näen kauheita painajaisia, Nyt huomannut että parempi olla ilman lääkettä...
Kommentit (11)
..vähän oudolta kuullostaa. Mitäs sitten kun jos tulee ero, toinen joutuu sairaalaan tai kuolee?
Itse nukun parhaiten ja mieluiten yksin.
ja on outoa! Mutta näin se elämä vaan on. Kyllähän sitä kuoleman tai sairastumisen takia joutuu tottuun tilanteisiin, mutta noin pääpiirteittäin en saa kunnolla nukuttua yksin...
Sen vuoksi kyselin onko maailmassa ketään muuta samanlaista vai olenko ongelman kanssa yksin. Ja joo käyn terapiassa ei kannata siitä huolestua :)
ap
Mennään joskus vauvan kanssa mun vanhemmille yöksi, että mies saa tehdä projektejaan kotona ja nukkuakin kunnolla (muhun ei vauvan yöheräilyt niin vaikuta, koska imetän ja hormonitoiminta auttaa jaksamaan). Lähes aina mies kuitenkin sanoo, että en saanut hyvin nukuttua, kun me ei oltu vieressä. Vaikka saa koko sängyn itselleen, silti ei uni tule! Kummallista.
miehen viereen vai miten tuollainen on mahdollista?
muuttanut suoraan lapsuudenkodista miehen kanssa yhteen... en ole koskaan asunut yksin.
ap
muuttanut suoraan lapsuudenkodista miehen kanssa yhteen... en ole koskaan asunut yksin. ap
sinne joku murtautuu ja se on paikalla? Paskat housuissa sekin on, ihan niin kuin sinä. Ihme vikinää aikuiselta naiselta
missään vaiheessa sanonut että pelkään että joku murtautuu meille!?
Asia ei ole ihan noin yksinkertainen
ap
missään vaiheessa sanonut että pelkään että joku murtautuu meille!? Asia ei ole ihan noin yksinkertainen ap
Anteeksi mutta musta tuollaisesta ihmisestä tulee mieleen sellainen vässykkä, joka ei pärjää ilman miestä sitten missään. En itse jaksaisi raahat perässä tuollaista naukujaa, mutta täähän on vaan mun mielipiteeni :)
Yleensä silloin roudaan kaikki lapset viereeni nukkumaan.
Olen lapsesta asti ollut huono nukkumaan yksin. Nukuin vielä yläasteellakin vanhempieni makkarissa silloin tällöin. Ja lapsena muistan miten onnellinen olin kun sain nukkua äidin ja isän vieressä. Mielelläni haluan myös mennä yhtäaikaa mieheni kanssa nukkumaan.
Ennen kuin muutin miehen kanssa yhteen olin asunut kolme vuotta yksin. Sillon kyllä totuin yksin nukkumiseen, mutta mielestäni uneni laatu parani kun aloin nukkumaan mieheni kanssa yhdessä.
Sittemmin erosin ja kaikkeen oppii. Myös yksin nukkumiseen. Tätä nykyä nukun oikein hyvin yksin, enkä osaa oikein nukkua, jos joku on vieressä.
Ihan lääkkeisiin en ole turvautunut. Nukun aina mieheni kainalossa ja jos hän on yötä poissa, onneksi harvoin, niin muotoilen peitosta semmosen pötkön viereen ja nukun miehen t-paita päällä.. Tuttu tuoksu :) aika vähille jää kyllä unet silti.