Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vuodatusta.

Vierailija
24.04.2012 |

Lukossa on ensimmäinen sana joka tulee mieleen. Ylpeys ja maine seuraavat. Aioin kirjoittaa, että poikani tarvitsee apua, vaikka todellisuudessa se olen minä joka apua tarvitsee



Perusasiat lapsilla on kunnossa. On rytmi, terveellistä ruokaa, puhtaat vaatteet ja koti jossa ei tarvitse pelätä. Nukkumaan menossa on toimivat rutiinit, hetki läheisyyttä iltasadun muodossa. Hoidosta hakiessa kysyn kuulumiset, tyttö kertoo mielellään ja iloisesti, pojalta saa onkia. Useimmiten päivä on ollut "ihan kiva".



Pojasta olen huolissani. Useimmiten hän on reipas, ihana ja iloinen eskarilainen. Mutta haasteellisten, vähänkään vaativimpien tehtävien edessä hän hermostuu. Puheterapiassa se kärjistyy, muualla en ole nähnyt että hän haistattelisi ja kiroilisi vieraalle aikuiselle ihmiselle. Minulle ja siskolleen jän on sitä tehnyt joskus, ei kamalan usein. Nyt piti ihan jäädä miettimään, onko niin vai olenko jo niin turtunut etten enää kiinnitä huomiota. Ja mitä se sitten minusta kertoo.



Irrallinen, siinä taas yksi sana. Suoritan tätä arkea, suurimpina tavoitteina talon puhtaana pito, pyykit ja ruuat ajoissa. Kiire sinne tänne ja ei mihinkän.



Ikävä. Kotipaikkakunaan ja siellä olevia rakkaita kohtaan. Yksinäisyys, vaikka ympärillä on ihmisiä..

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla