En koskaan löydä kunnollista/normaalia miestä :(
Ikää on 32-vuotta, erosta aikaa 4 vuotta. Eron olen jo käsitellyt, se oli erittäin rankka mutta se mikä ei tapa vahvistaa.
Olen ollut kauan hukassa elämässäni mutta kutakuinkin jaloillani jo. Minulla on kaksi ihanaa lasta, arki sujuu hyvin, kiva koti. Käyn myös säännöllisessä päivätyössä josta pidän ja palkka on ihan kohtuullinen.
Olen ylipainoinen, sen myönnän ja parhaillaan laihdutan.(eron jälkeen lihoin paljon) Pidän kuitenkin itsestäni huolta, meikkaan ja pukeudun ihan kivasti. Liikunnan määrää yritän myös lisätä koko ajan.
Minulla on ollut yksi vuoden suhde joka päättyi omaan mahdottomuuteensa eli minä haluan perheen ja mies oli minua sen verran vanhempi ettei hän enää kaivannut mitään normaalia perhe-elämää. Nautin kuitenkin tuosta vuodesta paljon !
Kuukausi sitten päättyi puolen vuoden seurustelu…kait sekin omaan mahdottomuuteensa. Mies oli 43-vuotias, lähes ikisinkku ja sellaisena haluaa pysyäkin eli hänestä ei ollut siihen mitä minä kaipaan. Tämä harmitti minua suunnattomasti koska kuitenkin meillä oli mukavaa, hauskaa ja hän oli äärettömän keskustelutaitoinen, herrasmies ja muutenkin ”kunnollinen”.
En näissä suhteissa ole vaatinut mieheltä mitään, olen kertonut että haluan edetä hitaasti, vaikeasta avioerosta johtuen. Vuoden suhteessa mies tapasi muutaman kerran lapseni, tässä puolen vuoden suhteessa ei lapsia sekoitettu mukaan ollenkaan. Olemme tapailleet kun minulle on sopinut eli olen ollut lapsista vapaa.
Olen pelokas mutta olen yrittänyt siitä puhua avoimesti. Kaipaan läheisyyttä, kaipaan seksiä ja mielestäni osaa kuitenkin näyttää sen että pidän ja tykkään. Osaan hemmotella, puhua asiasta kuin asiasta mutta siltin olen kuullut että en päästä tarpeeksi lähelle.
Siltin kaipaan ihan tavallista ja normaalia miestä joka olisi valmis myös ihan tavalliseen perhe-elämään kun se tutustumisen jälkeen tulee ajankohtaiseksi. Työssä käyvää, huumorintajuista, kotitöitä tekevää miestä. Sellaista jolla olisi omaakin elämää, omiakin kavereita (koska minullakin on) mutta joka tekisi myös minun kanssani ihan tavallisia asioita. Tulisi, vallottaisi sydämeni ja ottaisi omakseen.
Miksi en löydä tällästä miestä? Vedänkö puoleeni sitoutumiskammoisia, perhe-elämää karttavia miehiä? Missä on kaikki mukavat mutta ah niin tavalliset miehet? Vai…missä vika?
Kommentit (27)
Maaseudulla on hyviä miehiä. Ihan vain vinkiksi. :)
mutta älä helvetissä haksahda sellaiseen, joka on asunut koko ikänsä jossain onnettomassa tuppukylässä, eikä tiedä muun maailman menosta yhtään mitään.
Minustakin tuntui vielä muutama vuosi sitten, että kaikki hyvät on jo menneet, ja kukaan ei ole tosissaan eikä halua mitään vakavaa ainakaan minun kanssani. Ne taas, jotka olivat kiinnostuneita minusta, eivät sytyttäneet enkä oikein edes muistanut itsesäälissäni, että itsekin olen torjunut koko ajan ihan ok miehiä, kun ei vain ole natsannut.
Sitten tapasin työkuvioissa ikäiseni (~35), samantasoisesti koulutetun, kivannäköisen, ihanan miehen ja kaikki muuttui. Ei tarvinnut löytää kuin tämä yksi, ei tarvinnut "huolia" kuin tämä yksi. Naimisissa ollaan ja kaksi lasta. Hyvää kannatti siis odottaa. Neuvoisin elämään elämää kuten aina ennenkin. Se oikea löytyy kyllä, kun aika on kypsä. :) Heh, ja ihan Hgissä tapahtui tämä, joten ei tarvinnut lähteä landelle.
saati sitten toisten miesten lapset. Sori, mut se on totuus.
Uskon, että tilanteesi paranee huomattavasti heti, kun lapsesi ovat isoja teinejä, eikä miehen tarvitse enää pähkäillä pitäisikö hänen alkaa kasvattajaksi. :)
Toinen asia on sitten kyllä se, että nykyisin harvat haluavat sitoutua toiseen ihmiseen samalla tavoin kuin ennen.
saati sitten toisten miesten lapset. Sori, mut se on totuus.
Miehillä on paljon käytännöllisempi lähestymistapa näihin asioihin.
Tietty pösilöitä on miehissäkin.
Tero
Uskon, että tilanteesi paranee huomattavasti heti, kun lapsesi ovat isoja teinejä, eikä miehen tarvitse enää pähkäillä pitäisikö hänen alkaa kasvattajaksi. :)
Toinen asia on sitten kyllä se, että nykyisin harvat haluavat sitoutua toiseen ihmiseen samalla tavoin kuin ennen.
Mulla ainakin on selkeänä ajatuksena se, että lapsilla on jo isä, eikä kukaan siihen asemaan pysty asettumaan tai ryhtymään.
Sen sijaan voi olla se fiksu aikuinen ja ehkä avuksi kasvatuksessa.
Sitoutumisen tarve voi tosiaan olla heikompaa nykyisin ja varsinkin yli nelikymppisenä.
Tero
saati sitten toisten miesten lapset. Sori, mut se on totuus.
Miehillä on paljon käytännöllisempi lähestymistapa näihin asioihin.Tietty pösilöitä on miehissäkin.
Tero
Käytännöllinen lähestymistapa siis.
en ainakaan nyt tältä istumalta keksi yhtään syytä miksi en alkaisi suhteeseen sun kanssa.
Itse asiassa paketti kuulostaa varsin hyvältä, sellaiselta jota itsekin hakisin.
Tero
Toinen asia on sitten kyllä se, että nykyisin harvat haluavat sitoutua toiseen ihmiseen samalla tavoin kuin ennen.
Aika kova yleistys. Olin mäkin sitten varmaan sitoutumiskammoista massaa, kun en halunnut naimisiin enkä lapsia yhdenkään seurustelukumppanini kanssa. Yhteenmuuttoonkin suostuin vain taloudellisista syistä. Kummasti mulla mieli muuttui, kun löysin miehen, johon oikeasti rakastuin. Pantiin lapsi heti alulle ja mentiin naimisiin. Ei paljon järki tai sitoutumiskammo päätä pakottanut siinä vaiheessa, kun viimeinkin rakastui. :)
saati sitten toisten miesten lapset. Sori, mut se on totuus.
Miehillä on paljon käytännöllisempi lähestymistapa näihin asioihin.Tietty pösilöitä on miehissäkin.
Tero
No joo, onhan se tietty reikä sen jämätavarankin jalkojen välissä....Käytännöllinen lähestymistapa siis.
Käy sä kersa edes apukoulu loppuun ja tule vasta sitten kertomaan syvällisiä elämänviisauksiasi.
Uskon, että tilanteesi paranee huomattavasti heti, kun lapsesi ovat isoja teinejä, eikä miehen tarvitse enää pähkäillä pitäisikö hänen alkaa kasvattajaksi. :) Toinen asia on sitten kyllä se, että nykyisin harvat haluavat sitoutua toiseen ihmiseen samalla tavoin kuin ennen.
Mulla ainakin on selkeänä ajatuksena se, että lapsilla on jo isä, eikä kukaan siihen asemaan pysty asettumaan tai ryhtymään. Sen sijaan voi olla se fiksu aikuinen ja ehkä avuksi kasvatuksessa. Sitoutumisen tarve voi tosiaan olla heikompaa nykyisin ja varsinkin yli nelikymppisenä. Tero
En minä ainakaan hae lapsilleni isää, se heillä on jo ja sellainen vielä joka on elämässä mukana. Haen itselleni kumppania joka tosin sitten hyväksyy sen että elämään tulee minun lisäkseni myös kaksi lasta. Ei niitä tarvitse kasvattaa, sen osaa ja pystyn tekemään itsekin niin kuin olen tähänkin asti tehnyt - kunhan hyväksyisi heidät ja olisi enemmän sellainen miehen malli ja kaveria vaikka, toki aikuusuuden vaatimalla tavalla.
Olen tämän seurustelukumppaneillekin tuonut selväksi että isää tai maksajaa en ole hakemassa mutta ne toki kuuluvat "kauppaan".
t. ap
mukavat lapset. Niinpä lopulta kosin ja sain haluamani. Nyt ollaan oltu naimisissa jo 14 vuotta enkä ikinä ole hetkeäkään katunut. Että "tosimies" puhukoon vaan omasta puolestaan; ehkä tuollainen äijä ei tosiaan saa kun jotain "jämäpaloja" jotka ei muille kelpaa.
Uskon, että tilanteesi paranee huomattavasti heti, kun lapsesi ovat isoja teinejä, eikä miehen tarvitse enää pähkäillä pitäisikö hänen alkaa kasvattajaksi. :) Toinen asia on sitten kyllä se, että nykyisin harvat haluavat sitoutua toiseen ihmiseen samalla tavoin kuin ennen.
Mulla ainakin on selkeänä ajatuksena se, että lapsilla on jo isä, eikä kukaan siihen asemaan pysty asettumaan tai ryhtymään. Sen sijaan voi olla se fiksu aikuinen ja ehkä avuksi kasvatuksessa. Sitoutumisen tarve voi tosiaan olla heikompaa nykyisin ja varsinkin yli nelikymppisenä. Tero
En minä ainakaan hae lapsilleni isää, se heillä on jo ja sellainen vielä joka on elämässä mukana. Haen itselleni kumppania joka tosin sitten hyväksyy sen että elämään tulee minun lisäkseni myös kaksi lasta. Ei niitä tarvitse kasvattaa, sen osaa ja pystyn tekemään itsekin niin kuin olen tähänkin asti tehnyt - kunhan hyväksyisi heidät ja olisi enemmän sellainen miehen malli ja kaveria vaikka, toki aikuusuuden vaatimalla tavalla.
Olen tämän seurustelukumppaneillekin tuonut selväksi että isää tai maksajaa en ole hakemassa mutta ne toki kuuluvat "kauppaan".t. ap
Jos isyys ja maksumiehenä oleminen kuuluvat kauppaan, en tosiaan ihmettele miksi olet yksin...
Maaseudulla on hyviä miehiä. Ihan vain vinkiksi. :)
mutta älä helvetissä haksahda sellaiseen, joka on asunut koko ikänsä jossain onnettomassa tuppukylässä, eikä tiedä muun maailman menosta yhtään mitään.
Ei kannata tosiaan tuijottaa niitä ulkonäköseikkoja. Muutama surullinen ikisinkkutapaus kaveripiirissä (nainen ja mies), joilla on suorastaan hämmentäviä syitä hylätä joku kiva tyyppi ulkonäöllisten syiden perusteella. Ja suoraan sanottuna sitä kai tulee sokeaksi niille omille "puutteilleen".:) Kannattaa antaa mahdollisuus niille ns. tavallisillekin tyypeille jos oikeasti kumppania etsii.
Uskon, että tilanteesi paranee huomattavasti heti, kun lapsesi ovat isoja teinejä, eikä miehen tarvitse enää pähkäillä pitäisikö hänen alkaa kasvattajaksi. :) Toinen asia on sitten kyllä se, että nykyisin harvat haluavat sitoutua toiseen ihmiseen samalla tavoin kuin ennen.
Mulla ainakin on selkeänä ajatuksena se, että lapsilla on jo isä, eikä kukaan siihen asemaan pysty asettumaan tai ryhtymään. Sen sijaan voi olla se fiksu aikuinen ja ehkä avuksi kasvatuksessa. Sitoutumisen tarve voi tosiaan olla heikompaa nykyisin ja varsinkin yli nelikymppisenä. Tero
En minä ainakaan hae lapsilleni isää, se heillä on jo ja sellainen vielä joka on elämässä mukana. Haen itselleni kumppania joka tosin sitten hyväksyy sen että elämään tulee minun lisäkseni myös kaksi lasta. Ei niitä tarvitse kasvattaa, sen osaa ja pystyn tekemään itsekin niin kuin olen tähänkin asti tehnyt - kunhan hyväksyisi heidät ja olisi enemmän sellainen miehen malli ja kaveria vaikka, toki aikuusuuden vaatimalla tavalla. Olen tämän seurustelukumppaneillekin tuonut selväksi että isää tai maksajaa en ole hakemassa mutta ne toki kuuluvat "kauppaan". t. ap
Jos isyys ja maksumiehenä oleminen kuuluvat kauppaan, en tosiaan ihmettele miksi olet yksin...
Eli kirjoitus"virhe" eli "kauppaan" kuuluvat LAPSET ei isyys tai maksumiehenä oleminen.
t. ap
Näihin ketjuihin tulee aina urpoja selittämään kuinka ennen vanhaan oli ihmiset erilaisia, mutta nykypäivänä ei kukaan halua mitään vakavaa, ainakaan miehet. Kukaan ei mukamas enää rakastu, huoli yh-äitiä, kukaan ei huoli yli 30-vuotiasta, kukaan ei huoli pyöreää jne. En tiedä, onko valittajat oikeasti noin epätoivoisia vai jotain katkeroituneita, jotka yrittävät ilkeillä muille. Sangen tyhmä ja kapeakatseinen näkökulma niillä on ainakin asioihin.
Ap kuulostaa hyvältä naiselta, jolla on ollut vain huonoa tuuria. Varmasti löydät kivan miehen! Mäkin löysin itselleni kivannäköisen, akateemisesti koulutetun, ikäiseni, tasokkaan aviomiehen Helsingistä, vaikka palstan mukaanhan sen pitäisi olla täysin mahdotonta. Kun ei niitä miehiä enää 30+ naisille ole!!! :P
Mietin, että jos itselle ero tulisi, niin kaipaisinko heti edes uutta perhe-elämää. Elämä olisi hyvää, kun on ihana poika, kiva työ, ystäviä, perhettä, matkustelua silloin tällöin. Toki pitäisin silmät auki, mutten etsisi. Uskon, että tuolloin ehkä löytäisinkin.
Sanon tämän siksi, että olin itsekin pitkään sinkku, ja vaikeaa oli löytää kunnon miestä vaikka kaikki "paperilla" oli kohdallaan: olin alle 30, akateeminen, hyvässä työssä, nätti, hoikka, sosiaalinen. Kävin paljon nettitreffeillä ja baarissa. Osa kohtaamistani miehistä ei kiinnostanut minua ollenkaan, ja ne, joista olin kiinnostunut eivät osanneet vakiintua tai olleet yksinkertaisesti minusta kiinnostuneita. Jälkikäteen ajateltuna hain väärää miestyyppiä. Korostin itsessäni ja miehissä vain pinnallisia asioita kuten koulutusta, asemaa, ulkonäköä, sivistyneisyyttä. Samaa tekivät miehet, joille tuskin kukaan muu kuin täysin täydellinen nainen olisi kelvannutkaan.
Tapasin nykyisen mieheni ihan sattumalta työkuvioissa. Alkuun en ollut kunnolla kiinnostunut, kun mies ei täyttänyt pinnallia vaatimuksiani tai ollut "tyyppiäni". Mieheni oli kuitenkin sinnikäs, ja muutaman kuukauden jälkeen huomasin, kuinka mahtava mies hän on. Nyt meillä on oma perhe.
Opetukseni on lähinnä, että mieti haetko vääränlaista miestä. Netit ja baarit kannattaa ehkä unohtaa. Keskity elämään miestä, mutta ole avoin, jos sopiva osuu kohdalle.
ole vielä kohdannut sellaista. Kyllä se tiellesi vielä osuu :)
Pahoin pelkään, että tuo on ongelmasi. Tai ei sinun ongelma, vaan miesten. Olet ihan kiva, ihan nätti, vähän sitä ja vähän tuota. Sellainen perusmukava ja perushyvä tapaus, joita naisissa löytyy. Tuohon päälle ylipaino (jollekin se voi olla iso nou-nou) ja lapset, niin kummasti ne ihankivat, mutta lapsettomat ja normaalikroppaiset ajavat siitä vähän ohi.
Tai ehkä tosiaan vaadit mieheltä liikaa; sellainen mies, jolle "kelpaisit", ei kelpaa sinulle? Oletko noteerannut näitä miehiä; tavallisen näköisiä, ehkä ylipainoisia (usein miehet ja naiset kyttää vaan niitä normipainoisia, riippumatta omasta tasostaan), hissukoita, hieman reppanoita, silti normielämään kykeneviä...? Vai haetko sporttista, hyvännäköistä, lapsetonta.....?
Tässä vaan ajatuksia. =)