Olipa jotenkin mitään sanomaton jakso, kadonneen jäljillä?
Kommentit (16)
Itse pääenkilö oli hymytön, kolkko ja vähäpuheinen. Samanlainen kuin sukunsa, kaiketi.
miehensä kanssa perheenä pari vuotta? Tosi ruman näköiseksi oli muuttunut,nuorena oli sentään kaunis.
Mutta näyttihän se tunteitaan, kkun itketti. Minusta todella surullinen jakso ja häiritsi kun sitä ei avattu yhtään, että miksi äiti tyttärensä aikanaan jätti.
äiti ei ollu yhtään liikuttunut. Äidin siskokin näytti aidommalta ja oli kaivannut enemmän?? Niin jäi miettimään, miten kovasti olikaan kaivannut tytärtään, vai oliko vaan halunnut unohtaa ja eli uutta elämäänsä? En vaan voi ymmärtää millainen äiti voi jättää lapsensa?
tietää että etsintä on ollut kohtuu helppo.
ilmeisesti se vanhempi silmälasipäinen veli oli se puoliksi suomalainen. Senköhän takia luki suomea muutaman sanan.
Alussa vain sanottiin että äiti oli Ruotsissa naimisissa suomalaisen kanssa ja otti pojan mukaansa eikä pitänyt isään mitään yhteyttä, eikä sen puoleen kertonut miehelle että hänellä on yksi lapsi ennestään.
Ensimmäisen kerran en liikuttunut ollenkaan?
Olin kyyneleet silmissä kun mietin äitinsä pienenä hylkäämää tyttöä. Tosin olisi ollut kiinnostava tietää, mitä oikein oli tapahtunut.
Olin kyyneleet silmissä kun mietin äitinsä pienenä hylkäämää tyttöä. Tosin olisi ollut kiinnostava tietää, mitä oikein oli tapahtunut.
mutta ei sieläkään avattu yhtään enemmän juttua.
Olipa huojentavaa lukea, että yhteydenpito on jatkunut. Pelkäsin jotenkin, että äiti ei välittäisi Marist nytkään.
#10
En tykännyt yhtään, joka hylkää kaksi vuotiaan lapsensa??
jotenkin tuo tapaamisosio oli todella lyhyt, ei mitään kotona kuvattuja osuuksia tmv, joita siihen yleensä kuuluu.
Äidin on täytynyt olla epävakaa tai tunnekylmä. Vai mistä muusta kertoo se, että hylkää 2-vuotiaan, menee uusiin naimisiin ja katkaisee välit poikansa isään, menee kolmansiin naimisiin ja katkaisee välit sukulaisiinsa? Tottahan ohjelmassa on pakko esittää, että rakastaa tytärtään, ettei maine menisi. Mutta minusta on naurettavaa sanoa rakastavansa, jos hylkää 2-vuotiaana, eikä pidä mitään yhteyttä tai anna mitään selitystä. Jotain outoa tässä on. Onneksi tytär vaan vastasi "Kiitos", kun äiti vuodatti rakkauttaan.
Siis liikutuin kyllä tytön kohtalosta, hänelle hylkäyskokemus on ollut todella merkittävä. Mutta äitiä ihmettelin, ohjelman perusteella ei kyllä juurikaan liikuttunut tyttärensä jälleennäkemisestä, ei vaikuttanut häpeävänsä hylkäämistä, ei mitään selityksiä, ei tunnemyrskyä... Outoa.
ei koskettanut aidosti kuten muut jaksot ovat tehneet.