"Mun tekis lähinnä mieli vetää sua turpaan" sanoi mies

mies sulla. Mistä löysit?

Mutta oikeasti, mitä ihmettä mä teen. Menen vaan nukkumaan? Lähden pois ja jätän miehen lasten kanssa tänne?

Mä tiedän tunteen. Enkä olisi ikinä uskonut olevani itse tilanteessa, ennen kuin kohdalla tuli. Pahinta pikkulapsiaikaa elettiin. En uskonut että tilanne paranisi mitenkään päin, ei ollut voimia. Mutta yhdessä ollaa vieläkin, en tuota unohda, mutta kyllä meillä ihan hyvä ja vakaa suhde ja tilanne taas on.

Mä tein niin että ensin vetäydyin. Hoidin yksin lapset enkä ottanut kontaktia mieheen. Kun tuli tilanne puhua, puhuin. Pitkään, hartaasti ja vakaasti. Sanoin, että yksikin uhkaus vielä niin menettää perheensä. Ja hänen on haettava apua jos noin paha olla. Mieskin puhui. Ettei jaksa mun nalkutusta. Puhuittiin molemmat ja yritetty ottaa opiksemmekin. Teilläkin kaiken a ja o että molemmat nyt pysähtyy tilanteen kanssa ja keskustu lähtee. Villaisella et voi painaa, etenkään lasten takia.

Ilmeisesti mies sanoi sen jossain riitatilanteessa? Ja ehkä katuu myöhemmin? Minkä ikäiset lapset? Mä en ainakaan jättäisi lapsia tuollaisen miehen kanssa enkä muutenkaan lähtisi kotoani, ellen oikeasti pelkäisi. Jos mies uhkaisi mua oikeasti lyömisellä, soittaisin poliisit, saisi siis mies lähteä muualle.

tuo huutaa ja kiukuttelee lähes päivittäin. Ja tokihan se on aina mun syy, heh. Tai niin se ainakin asian näkee ja siinä mun on turha väittää vastaan kun se meinaa että pidän itseäni täydellisenä ja virheettömänä... ja niin edelleen. Tähän turtuu pirun nopeasti. Ja kun on turta, ei osaa toimia. -ap

että en siedä väkivallalla uhkailua, niin vastaushan toki on että en minä uhannut, sanoin vaan että tekis mieli mutta en sanonut että teen.