Vauva tulossa - otanko eskarilaisen ja päiväkerholaisen kotiin?

mieltä, mutta tämä uusi vauva on saanut sinut vaihtamaan mieltäsi?



:DD

on tänään yritteliäällä päällä



ota se taapero pois päikystä, ihan oikeesti

ja isommat kotona, ja tämä tilanne on ollut päällä monta kertaa :) Ei ikinä ole tullut pieneen mieleenkään viedä isoja hoitoon ja olla yksin kotona vain vauvan kanssa. Olen kuullut näistäkin laiskoista kyllä. Täällä ainakin on niin suuri pula hoitopaikoista, että jos minä olen kotona, niin en taatusti turhaan vie jonkun töissäkäyvän vanhemman lapsen hoitopaikkaa! Eskarilainen käy eskarissa, muuten ei hoidossa ole. Pienempi käy päiväkerhossa kahdesti viikossa. Kuskaamista on joo, vielä harrastukset päälle kolmella lapsella. Kysyy hermoja, mutta itsepä olen lapseni halunnut ja ne myös hoidon ja kasvatan. Ei tarvi sitten syyttää muita, jos kasvavat kieroon ;)

Eli siinä otsikossahan tuo kysymys tulikin. Vauva on siis tulossa ja syksyllä alkaisi esikoisen eskari. Nuorempikin (4-v.) on käynyt nyt kunnan järjestämässä kerhossa. Olen itsestäänselvästi ottamassa molemmat kotiin, että oltaisiin sitten koko poppoo yhdessä, mutta nyt jotkut ovat alkaneet kritisoida valintaani. Minun perusteluni on se, että koti on lapselle paras paikka, enkä halua lapsia hylätä yhteiskunnan paapottavaksi, ja kun itse kerran hoidan vauvaa kotona, niin ajattelen sen olevan kivaa isommillekin. En usko eskarin tai kerhon olevan tarpeellisia, mutta kotona olo sen sijaan on. Yksi ongelma on esikoisen jumppakerho ja nuoremman muskari - kumpikaan ei haluaisi lopettaa, mutta pakkohan se on, kun muuten olisivat sitten taas kodin ulkopuolella. Ja kaverikyläilyjen järjestäminen on toinen ongelma - ovat nyt tottuneet että saavat mennä kavereiden luo, mutta nyt sekin on alkanut mietityttää minua. Miten tää nyt kannattaisi ratkaista? Kai teen oikein? Vai olisiko kohtuullista joustaa sen verran, että saisivat kuitenkin kyläillä kavereiden luona leikkimässä joskus ilman äitiäkin - vai mahtaakohan sellainen yksin jättäminen traumatisoida heitä tai rikkoa perheemme yhtenäisyyden? Olisiko sopiva rajoitus vaikka, että kavereilla saisi olla kerran viikossa pari tuntia? Vähän huolestuttaa kyllä tuollainen kodin ulkopuolella käyminen. En todellakaan halua olla laiska paska, josta luullaan ettei jaksa olla omien lasten kanssa. Enkä ole mikään itsekäs hylkääjä. Kokemuksia kaipaisin teiltä kotiäideiltä!

Eli siinä otsikossahan tuo kysymys tulikin. Vauva on siis tulossa ja syksyllä alkaisi esikoisen eskari. Nuorempikin (4-v.) on käynyt nyt kunnan järjestämässä kerhossa. Olen itsestäänselvästi ottamassa molemmat kotiin, että oltaisiin sitten koko poppoo yhdessä, mutta nyt jotkut ovat alkaneet kritisoida valintaani. Minun perusteluni on se, että koti on lapselle paras paikka, enkä halua lapsia hylätä yhteiskunnan paapottavaksi, ja kun itse kerran hoidan vauvaa kotona, niin ajattelen sen olevan kivaa isommillekin. En usko eskarin tai kerhon olevan tarpeellisia, mutta kotona olo sen sijaan on. Yksi ongelma on esikoisen jumppakerho ja nuoremman muskari - kumpikaan ei haluaisi lopettaa, mutta pakkohan se on, kun muuten olisivat sitten taas kodin ulkopuolella. Ja kaverikyläilyjen järjestäminen on toinen ongelma - ovat nyt tottuneet että saavat mennä kavereiden luo, mutta nyt sekin on alkanut mietityttää minua. Miten tää nyt kannattaisi ratkaista? Kai teen oikein? Vai olisiko kohtuullista joustaa sen verran, että saisivat kuitenkin kyläillä kavereiden luona leikkimässä joskus ilman äitiäkin - vai mahtaakohan sellainen yksin jättäminen traumatisoida heitä tai rikkoa perheemme yhtenäisyyden? Olisiko sopiva rajoitus vaikka, että kavereilla saisi olla kerran viikossa pari tuntia? Vähän huolestuttaa kyllä tuollainen kodin ulkopuolella käyminen. En todellakaan halua olla laiska paska, josta luullaan ettei jaksa olla omien lasten kanssa. Enkä ole mikään itsekäs hylkääjä. Kokemuksia kaipaisin teiltä kotiäideiltä!

ja isommat kotona, ja tämä tilanne on ollut päällä monta kertaa :) Ei ikinä ole tullut pieneen mieleenkään viedä isoja hoitoon ja olla yksin kotona vain vauvan kanssa. Olen kuullut näistäkin laiskoista kyllä. Täällä ainakin on niin suuri pula hoitopaikoista, että jos minä olen kotona, niin en taatusti turhaan vie jonkun töissäkäyvän vanhemman lapsen hoitopaikkaa! Eskarilainen käy eskarissa, muuten ei hoidossa ole. Pienempi käy päiväkerhossa kahdesti viikossa. Kuskaamista on joo, vielä harrastukset päälle kolmella lapsella. Kysyy hermoja, mutta itsepä olen lapseni halunnut ja ne myös hoidon ja kasvatan. Ei tarvi sitten syyttää muita, jos kasvavat kieroon ;)

sua ei siis huolestuta, kasvavatko kieroon sen kerhon tai eskarin takia? Itse mietin tätäkin, koska jos sama aika päiväkodissa traumatisoi ja pilaa lapsen ja lapsuuden, niin kai se sama paha tapahtuu sitten kerhonkin takia. Ja kaverikyläilyjen.

Miten itse uskalsit päätyä tuohon ratkaisuun, että kuitenkin kerhoon ja eskariin? Eskarissahan ollaan aika monta tuntia joka päivä ilman äitiä - ja äiti samaan aikaan viettää laatuaikaa vauvan kanssa kotona! Tuliko isompi mujstasukkaiseksi tai oireiliko jotenkin?

Siis tarhaanhan minä en ikimaailmassa veisikään, kun olen niin paljon lukenut, että koti riittää. Mutta nyt mietin, onko ne tutkijat unohtaneet puhua kerhojen ja eskareiden haitallisuudesta?

ap