Lue keskustelun säännöt.
provoilija, millainen oli lapsuutesi?
25.03.2012 |
Jäitkö vaille vanhempien huomiota? Olivatko vanhemmat paljon poissa, henkisesti tai fyysisesti? Totuitko olemaan näkymätön, vai totuitko ehkä hakemaan huomiota rettelöimällä tai tekemällä jotakin, mihin joku varmasti reagoi?
Mietin vaan, että provoilijathan selkeästi saavat siitä tyydytystä, kun saavat huomiota ja onnistuvat provosoimaan ihmisiä. Saavat aikaan REAKTION. Mun tulkinnan mukaan nimenomaan se REAKTION kaipuu saattaa ajaa provoilijoita provoilemaan. He eivät ehkä ole tulleet kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään, ja nyt he hakevat huomiota ja voimakkaita reaktioita provoilemalla netissä. Se on kiihdyttävä ja voimakas tunne, kun joku huomaa sut ja reagoi suhun voimakkaasti. Kerrankin voit tuntea olevasi olemassa.
Kommentit (26)
Olen ollut aina näkymätön, niin lapsena kuin nuorenakin. Sitten aloin provosoida ihmisiä ja sain osakseni paljon huomiota, niin positiivista kuin negatiivistakin. On ihanaa olla ihminen, joka herättää tunteita ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska mihinkään mitä he sanovat ei ylipäänsä voi luottaa. Ovat ihmisinä pelkkää ajanhukkaa.
Netissä provoilemisen ainoa syy on se, että on kiva nähdä miten paljon höynäytettäviä ihmisiä (ihan toimittajia myöten) tästä maailmasta löytyy.
Mikä siinä asiassa tuo sulle tyydytystä? Sekö, että voit tuntea olevansa toisten (höynäytettävien) yläpuolella? Ja mistä ylipäänsä tiedät, ettei ne "höynähtäneet" vastaprovoile sulle? Mitäs jos ne höynäyttääkin sua samalla tavalla?
mun keksimää provoa, ilman että toimittajalla on on ollut minkäänlaista ajatustakaan lähdekritiikistä, kun on kyse nettikirjoittelusta. Itsekin toimittajana se suo minulle suunnatonta tyydytystä, kun näen miten surkea kollegoiden ammattitaito tässä suhteessa on. Yleensä en kyllä jää seuraamaan niitä vastauksia, joita provoni poikii, joten siinä mielessä minua ei oikein voi "höynäyttää". Tämä kun katsos on joillekin ihan vaan sellaista hömppäviihdettä paremman puutteessa juuri sillä hetkellä, ei niin tärkeä asia että pitäisi vakavissaan näitä juttuja seurata.
Oikein kiva ja onnellinen oli. Meillä oli iso perhe ja minulla laaja kaveripiiri. Aika villiäkin oli välillä. Harrastin myös teatteria ja tanssia.
Hauska teoria sulla, mutta en jaksa provosoitua siitä, sori :)
Netissä provoilemisen ainoa syy on se, että on kiva nähdä miten paljon höynäytettäviä ihmisiä (ihan toimittajia myöten) tästä maailmasta löytyy.
Mikä siinä asiassa tuo sulle tyydytystä? Sekö, että voit tuntea olevansa toisten (höynäytettävien) yläpuolella? Ja mistä ylipäänsä tiedät, ettei ne "höynähtäneet" vastaprovoile sulle? Mitäs jos ne höynäyttääkin sua samalla tavalla?
mun keksimää provoa, ilman että toimittajalla on on ollut minkäänlaista ajatustakaan lähdekritiikistä, kun on kyse nettikirjoittelusta. Itsekin toimittajana se suo minulle suunnatonta tyydytystä, kun näen miten surkea kollegoiden ammattitaito tässä suhteessa on. Yleensä en kyllä jää seuraamaan niitä vastauksia, joita provoni poikii, joten siinä mielessä minua ei oikein voi "höynäyttää". Tämä kun katsos on joillekin ihan vaan sellaista hömppäviihdettä paremman puutteessa juuri sillä hetkellä, ei niin tärkeä asia että pitäisi vakavissaan näitä juttuja seurata.
Joo, eli selkeästi ainakin tämä toisten yläpuolella olemisen tunne liittyy asiaan? Mistä tiedät vastaajien "höynähtäneen" jos et kerran jää seuraamaan ketjuja? Siitä, että voit lukea niistä uutisista?:D Ei sitä nyt hirveän usein varmastikaan tapahdu. Ei oikein mene läpi mikään "kirjoitan ihan ajanvietteenä provon ja lähden sitten menemään kun ei mua kiinnosta mitä mulle vastataan" -selitys...
Mutta tarkoitus ei silloin ole provoilla, vaan tuntuu vaan hyvältä joskus kärjistää asioita reippaasti. Elämässä kun yleensä on pakko olla muuten diplomaattinen ja tasapainoilla niin, että ärsyttäisi muita mahdollisimman vähän.
Saatan siis kärjistää tyyliin "en tajua ihmisiä, joiden mielestä kissat ovat maailman ihanimpia olentoja" ja "koirat ovat säälittävän tyhmiä eläimiä". Mieleni halajaa sanoa noin, vaikka tiedän, ettei asia ole lainkaan noin mustavalkoinen.
Urheilun harrastajat ovat fanaatikkoja, jne.
Lapsuudessa sain kotona kyllä kuulla hyvin kärjistettyjä mielipiteitä. Vanhemmat olivat monesta asiasta ihan päinvastaista mieltä ja kumpikin julisti omaa kantaansa äänekkäästi. Siis kotioloissa. Ei tietenkään muiden kuin minun kuullen, yleensä. Sain kuulla lauseita "Afrikkaan pitäisi pudottaa atomipommi, kun siellä ei muutenkaan ole kuin pelkkää kurjuutta". "Ihminen, joka on kirjaviisas, ei ymmärrä oikeasta elämästä yhtään mitään." "Kotiäidit ovat pelkkiä miehensä siivellä eläjiä." Jne.