Lue keskustelun säännöt.
provoilija, millainen oli lapsuutesi?
25.03.2012 |
Jäitkö vaille vanhempien huomiota? Olivatko vanhemmat paljon poissa, henkisesti tai fyysisesti? Totuitko olemaan näkymätön, vai totuitko ehkä hakemaan huomiota rettelöimällä tai tekemällä jotakin, mihin joku varmasti reagoi?
Mietin vaan, että provoilijathan selkeästi saavat siitä tyydytystä, kun saavat huomiota ja onnistuvat provosoimaan ihmisiä. Saavat aikaan REAKTION. Mun tulkinnan mukaan nimenomaan se REAKTION kaipuu saattaa ajaa provoilijoita provoilemaan. He eivät ehkä ole tulleet kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään, ja nyt he hakevat huomiota ja voimakkaita reaktioita provoilemalla netissä. Se on kiihdyttävä ja voimakas tunne, kun joku huomaa sut ja reagoi suhun voimakkaasti. Kerrankin voit tuntea olevasi olemassa.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 21:44"]
Mä ainakin aloitan koko ajan provoketjuja. Mania päällä. Hauskaa että kukaan ei tajua vaan ottavat tosissaan mun aloitukset :D
[/quote]
Erikoisia tapauksia täällä liikkuu :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sellaiset että kirjoitetaan jotain mikä voisi ihan hyvin olla totta, ja pöksyt märkänä odotellaan että miten ihmiset reagoi... Jotenkin onnetonta.
Vanhemmilta ja isovanhemmilta riitti rakkautta ja läheisyyttä, koulukin meni hyvin, ja nykyään menee ihan hyvin hyvässä työpaikassa, hyvän miehen ja perheen kanssa on kiva asua hyvällä asuinalueella. Netissä provoilemisen ainoa syy on se, että on kiva nähdä miten paljon höynäytettäviä ihmisiä (ihan toimittajia myöten) tästä maailmasta löytyy.
Netissä provoilemisen ainoa syy on se, että on kiva nähdä miten paljon höynäytettäviä ihmisiä (ihan toimittajia myöten) tästä maailmasta löytyy.
Mikä siinä asiassa tuo sulle tyydytystä? Sekö, että voit tuntea olevansa toisten (höynäytettävien) yläpuolella? Ja mistä ylipäänsä tiedät, ettei ne "höynähtäneet" vastaprovoile sulle? Mitäs jos ne höynäyttääkin sua samalla tavalla?
minullakin.
Mutta olen silti vähän ilkeä ihminen. Liekö syynä se, että aikuisiän kolhut ovat tehneet minusta hieman kyynisen. Mutta yleensä provoan niistä asioista joista tiedän eniten älämölöä syntyvän (päivähoito, matkustaminen, jääkiekkoharrastus).
Enkä koskaan aloita ketjuja, osallistun vain. Ja voin olla millä kannalla tahansa. Pimeää ilman muuta, mutta sitähän tämä palsta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten se voi tuntua nautinnolliselta, että saa jonkun suuttumaan, pahoittamaan mielensä tai tuskastumaan? Paljon enemmän vaatisi taitoa keskustella niin mielenkiintoisesti, että juttuun haluaisi moni osallistua ja siitä tulisi jopa hyvälle tuulelle.
Miten se voi tuntua nautinnolliselta, että saa jonkun suuttumaan, pahoittamaan mielensä tai tuskastumaan? Paljon enemmän vaatisi taitoa keskustella niin mielenkiintoisesti, että juttuun haluaisi moni osallistua ja siitä tulisi jopa hyvälle tuulelle.
ettei kukaan oikeasti suutu tai pahoita mieltään jostain nettikirjoituksista. Siinä on jo vika lukijalla, ei kirjoittajalla. Ihan tajutonta loukkaantua verisesti jostain "yh-mammat on huoria" -jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että niihin ei voi olla vähän provoilematta.
Jos joku ihan tosissaan väittää, että esim. jääkiekkoilevien perheillä ei ole yhtään yhteistä aikaa, niin tottahan siihen alan vähän liioitellusti kirjoittamaan vastauksia:D
tai, esim. että vanhemmat, jotka vievät isomman hoitoon vauvan saatuaan eivät lapsistaan piittaa, niin sama juttu.
aina vailla huomiota eikä koskaan saanut olla vauva ja ainokainen. Siksi provoilen ja haen huomiota, surullinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sillä, että mut vietiin päiväkotiin jo yksivuotiaana on ollut suuri merkitys mun provoilulle. Yhteyshän on jopa päivänselvä. Äitini hylkäsi minut ennen kriittistä kolmen vuoden ikään suureen ja hälyisään ryhmään.
Liisä Keltikangas-Järvinen käsittelee tätä päivähoidon ja provoilun välistä yhteyttä yhdessä kirjassaan. Ja oikeastaan koko netti-ilmapiirin vihamielisyyden voi nähdä johtuvan liian varhaisesta päivhoidosta. On olemassa myös viitteitä, että täysimetyksellä on nettiprovoilua vähentävä vaikutus.
Sisarenikaan ei sitä kestänyt, hän joutui 19-vuotiaana mielenterveyseläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
provoilija, millainen oli lapsuutesi?
Ne provoilijat joita mä mietin, on a) ne jotka vittuilee ja tahallaan provosoi ja ärsyttää muita tahallisella mustavalkoisuudella b) ne, jotka tekee feikkejä aloituksia ihan lämpimikseen (mutta sellaisia feikkejä jotka voisivat olla tottakin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se joku uus provoilun muoto alkaa toistaa ap:n kommentteja?
Tarkennan vielä, että huumoriprovot on mun mielestä eri juttu, nehän on vain hauskoja sellaiset jotka ovat ihan selvästi vitsejä, vielä kun ihmiset jatkaa tarinaa samassa hengessä.
Ne provoilijat joita mä mietin, on a) ne jotka vittuilee ja tahallaan provosoi ja ärsyttää muita tahallisella mustavalkoisuudella b) ne, jotka tekee feikkejä aloituksia ihan lämpimikseen (mutta sellaisia feikkejä jotka voisivat olla tottakin).
ap
Oh, wait... Taisin vahingossa provoilla.
eikä muitakaan vammaisia ympärillä. vain normaaleja ihmisiä.
koska mihinkään mitä he sanovat ei ylipäänsä voi luottaa. Ovat ihmisinä pelkkää ajanhukkaa.
Mulla oli erittäin hyvä, rakastettu ja läsnäoleva lapsuus, kuin myös teini-ikä ^^
Ja rajat oli myös lapsena suht tiukat. Mutta rakastavat. Just sellanen lapsuus ku pitääki ihmisellä olla :) Ikinä ei henkistä tai fyysistä väkivaltaa, ja äiti on jopa ottanut jokusen vuoden lapsuudessani sapattivapaata mun takia kun on ollut tarve mm. sairauden takia pidempää olla saatavillani.
Mä ainakin aloitan koko ajan provoketjuja. Mania päällä. Hauskaa että kukaan ei tajua vaan ottavat tosissaan mun aloitukset :D