Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten te suurperheen äidit aiotte vastata kaikkien lastenne tarpeisiin?

Vierailija
18.03.2012 |

Siis nyt en tarkoita kaikkien lasten kaikkiin tarpeisiin, mutta suurperheen äitiys ei mitenkään mahdollista paneutumista jokaisen lapsen kehitykseen edes osittain optimaalisesti. Miten aiotte tukea kunkin yksilöllistä kasvua? Antaa kahdenkeskistä aikaa? Tukea elämän murrosvaiheissa? Ja viimesimpänä vaan ei vähäisimpänä, miten aiotte tukea heidän jokaisen perhettä kun he saavat lapsia ja teillä olisi mummon tärkeä rooli täytettävänä?



Minusta on todella lyhytnäköistä tehdä paljon lapsia. Jos siitä raskaudesta ja vauva- sekä pikkulapsivaiheesta selviääkin ja on houkutus kokea se uudelleen, voisi miettiä vähän pidemmällekin.

Kommentit (55)

Vierailija
1/55 |
30.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Enkä missään tapauksessa halunnut samaa kohtaloa omalle esikoiselleni. Nyt neljäs lapsi tulossa ja täytyy sanoa, että vaikka ensimmäisen kanssa luulin itseäni lähes täydelliseksi, joudun kyllä toteamaan, että kyse oli näköalattomuudesta. Neljäs saa jo heti alkuun suht koht hyvän äidin kun on ollut aikaa kypsyä kolmen edellisen kanssa.

Olisin toivonut omien vanhempienikin omanneen sitä vanhemman viisautta jokq kasvaa vain useamman lapsen myötä.

Vierailija
2/55 |
01.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on kolme lasta (yhdellä erityistarpeita) ja minusta tuntuu jo nyt etteivät paukut aina riitä yksilöllisen huomion antamiseen kaikille tasapuolisesti.



Parhaani toki teen ja jos kellosta katsotaan, niin varmasti jokainen saa huomiota vanhemmiltaan. Mutta kyseessä onkin enemmän sydämen asia: rakastan kaikkia lapsia sydämestäni, haluan kaikille sydämestäni parasta. Toivon että jokainen heistä saisi hyvät elämän eväät, rakkautta, aikaa, mahdollisuuksia ja rajoja. En tyydy sellaiseen asenteeseen, että möllötetään tässä nyt porukalla ja eiköhän jokainen siitä jotain irti saa. Etenkin kun yhdellä lapsistamme on erityistarpeita, murehdin sitä jäävätkö toiset väkisinkin hänen varjoonsa.



En voi kuvitella, miten joku voi täysipainoisesti huomioida vaikkapa 8 lasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/55 |
01.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

nyt vanhin 17 ja nuorin 2. Väitän että meillä.jokainen saa huomiota, rakkautta ja resursseja. Kaikill on kivoja harrastuksia, teemme matkoja, jokaisella on oma huone jne.

Vierailija
4/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

parhaan ystäväni perhe-elämää seuranneena aina lapsesta aikuisuuteen asti. Heillä oli kahdeksan lasta, joista ystäväni on toiseksi vanhin.



Vastaus: ei mitenkään. Ystäväni sisaruksineen on katkera vanhemmilleen, joiden ainoa tarve tuntui olevan uuden vauvan tehtaileminen. Äidistä he muistavat kuulemma selän, kun tämä kuori perunoita tai pyyhki tiskipöytää. Kasvatusta ei ollut, elettiin pienissä tiloissa kuin pellossa, ja äiti sentään oli kotiäitinä. Kun tuli lapsenlapsia, mm ystävälleni, hän on ehdottomasti kieltäytynyt auttamasta, koska hän on jo omansa tehnyt. Mutta ystäväni antama lastenhoitoapu pienemmille sisarille kyllä kelpasi teini-ikäisestä lähtien.



Koulumenestys on kaikilla lapsilla huono tai todella huono ja monenlaista ongelmaa on. Yksi yritti itsemurhaakin. Olemme käyneet tästä paljon keskusteluja ystäväni kanssa ja minun todellakin käy sääliksi heitä kaikkia.

Vierailija
5/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisi pyytää nuo lapset tänne raportoimaan ovatko jääneet äidinrakkautta ja hoivaa vaille. Kun olin yksihuoltajakin kymmenen vuotta.

Vierailija
6/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsilla on isäkin antamassa aikaa ja vastaamassa tarpeisiin?



Minä olen kolmilapsisesta perheestä, ja koen saaneeni ihan tarpeeksi huolenpitoa ja huomiota. Äidin kanssa vietin kahdenkeskistä aikaa paljonkin, sillä hän oli ja on töissä kotona. Isän kanssa en ollut juuri koskaan kahden, mutta eipä ollut meillä kukaan muukaan. Ei vaan jotenkin ollut tapana eikä meillä ollut isän kanssa mitään yhteistä. Olen aika varma, että jos meitä lapsia olisi ollutkin vaikka 4, niin ihan samalla lailla olisi jokainen saanut huomiota.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on monta lasta, jotka jokainen ovat yksilöitä, jokainen saa omanlaistaan huomiota ja jokaiselle on aikaa. Tärkeintä lienee se, että olen kotiäiti eli minulla on kaikki päivät aikaa olla lasteni kanssa toisin kuin niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä kodin ulkopuolella. Lisäksi tiedän, että lapsilla on paljon muita tärkeitä ihmisiä kuin minä eli esimerkiksi isänsä ja sisaruksensa. Yhden lapsen perheessä lapsi on konkreettisesti yksin, meillä ei.



Jos ja kun joskus olen isoäiti, olen sitä omalla tavallani. Kasvatan lapset kantamaan vastuuta teoistaan eli jos hankkii lapsia, "uhraa" jotain eikä oleta, että saa jatkaa elämäänsä kuten ennen, isoäiti tulee aina apuun. Ehei, minä elän silloinkin itselleni sopivasti eli todennäköisesti olen töissä tai ainakin vapaaehtoistoiminnassa.



Suuressa perheessä on sekin hyä puoli, että vanhemmilla on rakkautta ensisijaisesti perheelle eikä aina vain parisuhteelle.

Vierailija
8/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei ole kiinni lasten määrästä saavatko lapset perheessä huomiota vai eivät. Surullisen monessa perheessä tuntuu olevan niin että vaikka vanhemmat olisivatkin fyysisesti läsnä, ovat he henkisesti etäällä väsymyksen, työstressin, masennuksen, parisuhdeongelmien tai muiden vastaavien syiden vuoksi.



Itse voisin kuvitella - kärjistäen - että monilapsisen perheen kotona oleva, hyvinvoiva äiti jaksaa katrastaan hyvin. KAikki lapset saavat osansta huomiosta ja äiti on aina lähellä jos tulee joku hätä.



Puolestaan joku stressaantunut yhden tai kahden lapsen äiti saattaa tulla töistä niin myöhään että niitä tunteja ei ole yhtään enempää/lapsi kuin tuolla suurperheen äidilläkään.



Joku pienituloinen yh saattaa sinnitellä kotona yhden lapset kanssa, murehtia talouttaan ja kärsiä masennuksesta ja olla täysin kyvytön vastaamaan lapsensa tarpeisiin.



Huom. iste en ole suurperheen äiti, yllä mainitut vain yleisinä huomioina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta heillä itsellään on fiilis, että hommat ovat hoituneet hyvin...



eikun lisää tenavia.

Vierailija
10/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Just tollanen narsistimummu tulossa! Työstä nyt sitä päätäsi ennenkuin loukkaat niitä SINUN ELÄMÄSI lapsia yhtään enempää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielestäsi on 3 tai 4 lasta?!

Vierailija
12/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kuinka mitataan tarpeeksi paljon annettu aika? Kuinka paljon on tarpeeksi... Onko lapsen kehitukselle oleellista, että lapsi saa juuri äidin ja isän huomion? Mikäli näin on, kumoutuu samalla kahden homoparin valinta lapsesta jne. Harva tulee ajatelleeksi sitä, että suuressa perheessä lapset saavat sisaruksiltaan paljon rakkautta (itseäni aina hymyilyttää, kun 20 poikani tulee armeijasta ja kaappaa 2 vuotiaan syliinsä ja molemmat ovat silminnähden onnellisia).

Ajattelen itse niin, että kun yhtenä äitinä en mitenkään riitä kaikkeen tietenkään on tärkeää, että lapsella on rakastavia aikuisia ympärillään. (kummit jne) Ajattelen myös lasten kasvatuksesta niin, että lapselle on oleellista perushoidon lisäksi se, että hänelle sanotaan JOKA päivä kuinka rakas, ihana, tärkeä hän on ja kysytään mitä HÄNELLE kuuluu.



Monesti unohdetaan, että eivät ne kaikki lapset ole syliin tulossa yhtäaikaa. Yritän pitää mielessä sen, etä se joka eniten kiukkuaa tarvitsee sillä hetkellä eniten.

Varmasti paljon jäävät paitsi, mutta yhtävarmasti paljon myös saavat tilalle.



Varmasti on suurperheitä, joissa ei huolehdita lapsista edellä kuvatusti, mutta enemmän perheitä, joissa todella tuntee, että niissä on rakkautta.



Itse mietin usein sitä, että tärkeää on myös se, että ei koko ajan siivoa ja tee jotakin vaan istuu ja on läsnä. Usein mietin sitä, että kuinka minä riitän, mutta samalla ihmettelen kun meillä viihtyy paljon lasten kavereita, joilla asiat kotona ulkoisesti hienosti, mutta yhden 18 v pojan sanoin :"kotona on niin tyhjän tuntuista" teillä on lämpöä ja rakkautta.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En voisi elää itseni kanssa, jos en pystyisi olemaan aivan varma, että voin tukea heitä nyt ja ihan aina, elämäni loppuun asti. Mummuna, ja vaikka isomummunakin. Elämä ei ole pelkkää vaipanvaihdon auvoa, vaan on kova tehtävä tukea TASAPUOLISESTI kaikkia aikuisia lapsiaankin.

Vierailija
14/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on neljä lasta ja viides tulossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei oo mahdollista, se on fakta. Mun mielestä suurperhe on yli 3 lasta... 3 lasta on vielä ok.



t. viisilapsisen perheen vanhin tytär (traumoja on).



p.s. Toki sisaruksista nyt aikuisena on paljon iloa (ja huolta niistä nuoremmista)... Rakkautta meidän sisarusten välillä on.

Vierailija
16/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

"En voisi elää itseni kanssa, jos en pystyisi olemaan aivan varma, että voin tukea heitä nyt ja ihan aina, elämäni loppuun asti. Mummuna, ja vaikka isomummunakin. Elämä ei ole pelkkää vaipanvaihdon auvoa, vaan on kova tehtävä tukea TASAPUOLISESTI kaikkia aikuisia lapsiaankin."



Oon ihan samaa mieltä!



t. yhden äiti, joka haaveilee enintään toisesta lapsesta

Vierailija
17/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielestäsi on 3 tai 4 lasta?!

täällä teilata kaikki, kenellä on enemmän kuin 2 lasta? Haukutaan tuotantolaitokseksi jne? No mutta kiitos kun sivistit, kutsun tästä lähin suurperheeksi vain vähintään 6 lapsen perheitä.

Vierailija
18/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosiaan myös siarukset jakavat toisilleen huomiota ja rakkautta. lapsilla on isä joka myös osallistuu lasten elämään=)



Molemmat ollaan töissä, mutta lapset hoidossa vain 3 päivää viikossa. Vuorotellaan siis vuoroja, pidetään lomat vuorotellen, eli lapset saavat olla melkein koko kesän kotona jne.



Lapset harrastavat paljon, heitä kuskataan harrastuksiin, heidän kanssaan vietetään aikaa. Noiden murkkujen mielestä liikaakin=)



Kaikilla menee koulu hyvin, osalla kiitettävästi, kaikkien keskiarvo yli 8.



Minä väitän että lapseni saaavt normaalimman kasvatuksen kuin ne ainokaiset, joita hoidan työkseni. ne jotka ovat tottuneet siihen että saavat aina ja kaiken, joiden ei tarvitse koskaan odottaa vuoroaan, jotka edelleen päiväkodissa luulevat että maailma pyörii heidän napansa ympärillä.



Itseasiassa nyt kun mietin niin omassa ryhmässä kaikista tasapainoisimmat lapset tulevat isoista perheistä ja vaikeimpia ovat perheen ainokaiset. Kun on kotonakin tottunut joskus odottamaan, jakamaan niin eläminen muiden ihmisten kanssa on huomattavasti helpompaa

Vierailija
19/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

myös olla enemmän omia persooniaan. Heihin ei kohdustu kamalasti odotuksia siitä kuinka sen ainokaisen pitää täyttää äidin aj isän unelmat.



uskon jaksavani auttaa myös aikuistuvia nuoriani, tosin ei kai vanhemman tehtävä ole tukea loputtomiin vaan antaa juuret ja lapselle rohkeutta kokeilla omia siipiään. Ja mahdolliset lapsenlapset ovat kuitenkin vanhempiensa lapsia, joten minä hoidan heitä senv erran kuin haluan ja jaksan, ei kai se minun tehtäväni ole?

Vierailija
20/55 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosiaan myös siarukset jakavat toisilleen huomiota ja rakkautta. lapsilla on isä joka myös osallistuu lasten elämään=)

Molemmat ollaan töissä, mutta lapset hoidossa vain 3 päivää viikossa. Vuorotellaan siis vuoroja, pidetään lomat vuorotellen, eli lapset saavat olla melkein koko kesän kotona jne.

Lapset harrastavat paljon, heitä kuskataan harrastuksiin, heidän kanssaan vietetään aikaa. Noiden murkkujen mielestä liikaakin=)

Kaikilla menee koulu hyvin, osalla kiitettävästi, kaikkien keskiarvo yli 8.

Minä väitän että lapseni saaavt normaalimman kasvatuksen kuin ne ainokaiset, joita hoidan työkseni. ne jotka ovat tottuneet siihen että saavat aina ja kaiken, joiden ei tarvitse koskaan odottaa vuoroaan, jotka edelleen päiväkodissa luulevat että maailma pyörii heidän napansa ympärillä.

Itseasiassa nyt kun mietin niin omassa ryhmässä kaikista tasapainoisimmat lapset tulevat isoista perheistä ja vaikeimpia ovat perheen ainokaiset. Kun on kotonakin tottunut joskus odottamaan, jakamaan niin eläminen muiden ihmisten kanssa on huomattavasti helpompaa

ja näinhän se on. Ainokaisten ei tarvitse koskaan odotella vuoroaan, ei jakaa omastaan jne. Elämä helpottuu lapsen kannalta huomattavasti, kun oppii jo kotona ns. normaalia elämää. Kamalia on myös ne tapaukset, joissa siihen yhteen (tai kahteen) lapseen kohdistuu paljon odotuksia ja paineita.

terv. itsekin yhden lapsen äiti

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi seitsemän