Mitä te muut vuonna 1975

Kolmas lapsi tulossa. Jospa sitä sitten taas alkais töihinkin. Yli kymmenen vuotta tulee taukoa työelämään... kolme lasta ja kaks tutkintoa tässä välissä.

Yleensä täällä toimitaan niin.

Paskaakos tässä. Riippuu päivästä.

Lapset ovat muutaman vuoden päästä kaikki alakoululaisia, koti- ja opiskeluvuosien jälkeen olen oman alan pätkätöissä ja teen jatkotutkintoa. Olen yh ja parisuhteessa, perhekuvioiden monimutkaisuus näin toisella kierroksella hiertää.



Kaikki tärkeät palaset elämässä on, mutta olen ihan liian väsynyt.

Tämä vuosi vielä mahdollista olla hoitovapaalla. Välillä teen keikkaluonteisia töitä, hoitoalalla. Olen tyytyväinen tähän mahdollisuuteen... Minullakin kaksi eri tutkintoa. Asunto ostettuna mukavalta alueelta. Parisuhde ihan ok. Olemme kaikki terveitä. Mitä sitä muuta voisi ihminen elämältään toivoa? ap

Vittu kun on tyhmä kysely.

vaivautua vastaamaan?!

Kissoja ja kaloja, oma auto.

Lapset ja 1 ja 4. Kotiäitinä vielä. Ens syksynä töihin ja lapset pk:hon.



Olen korkeakoulutettu ja pääsen alani töihin.



Asun omistusrivarissa Hgissä aviomieheni kanssa.

Yksi lapsi 5-vuotias ja toista yritetään hedelmöityshoidoilla. Samassa työpaikassa olen ollut viimeiset 11 vuotta. Päivät töissä ja illat kotona olla möllötetään... Harrastuksia ei ole. Matkustellaan ulkomailla 2-4 kertaa vuodessa...

töissä pitäisi puskea uraa, pitäisi hoitaa kolme pikkulasta, mitään tukiverkostoja ei ole, isovanhemmat eivät halua auttaa tai osallistua edes lapsiamme tapaamalla, rankkaa on, mutta toisaalta ihanaa. Pelkkä kotonaolo oli lastenleikkiä siihen verrattuna kun piti sitten yhdistää akateeminen vaativa asiantuntijatyö jossa pitää vastailla puhelimeen kellon ympäri.



Jos joku elämässä on ns. "yllättänyt" niin se on se että suku ei piittaa yhtään ja pahimman hädän hetkellä tutut kaikkoavat ympäriltä, yksin on pärjättävä. Luulin että suku edes vähän haluaisi pitää yhteyttä tai että vanhempiani kiinnostaisi lapsenlapset edes vähäsen mutta väärässä olin. No tämä puute pitää vaan sitten paikata "rahahoitajilla". Mutta itse aion toimia todellakin toisin!



1975 oli hyvää vuosikertaa, noin niinkuin ahkeruus ja työmotivaatiomielessä, ja palkkaan itsekin esimiehenä mielelläni tämän ikäluokan ihmisiä alaisiksi.

Tai koulutus, tai lasten lukumäärä ovat määrittäviä seikkoja.



Itse sanon, että olen onnellinen. Muut asiat ovat vain turhia tässä tapauksessa. Aina en ole ollut onnellinen, en tosiaan.

syntyneet teette nykyisin? Kertokaa elämäntilanteenne.

Minulla 5 lasta ikähaarukalla 1-18v. AMK-tutkinto, olen koulutustani vastaavassa työssä. Lapsen vammaisuuden vuoksi teen ½ työaikaa, onneksi työnantaja joustaa! Saman miehen kanssa naimisissa pian 19 vuotta.. (remontoitava) talo, auto ja koira on.. ei tosin "villa-volvo-vovve"- linjaa.

töitä ja työn ohessa opiskelua (jälkimmäistä enää tämä kevät), harrastuksia iltaisin.