Oliko 20-luvulla tapana mennä naimisiin ennen kuin perheeseen syntyi lapsia?
Oliko 20-luvulla susipareja? Oliko avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi häpeä?
Löysin pappani vanhan virkatodistuksen ja se yllätti.
Kommentit (42)
Helsingissä on 20-luvulla ollut aika yleistä elää avoliitossa ja mennä naimisiin vasta lasten tultua, ja nimenomaan työväenluokassa. Kun taas maalla vielä 70-luvulla on ollut piirejä, missä au-lapsi on ollut häpeä.
Vielä 1990-luvulla kyllä mentiin ensisijaisesti ensin naimisiin ja sitten vasta tehtiin lapsia.
mielummin menimme ensin naimisiin ja sitten lapsi kun on saatu olla tarpeeksi yhdessä. Parempi niin.
20-luvulla oli häpeä jos ei mennyt neitsyenä naimisiin
mutta silloin alkoi kyllä nuo naisliikkeiden raivaukset ja oli jo vapaa muotoisempaa elämää eessä mutta yleisesti/julkisesti piti mennä naimisiin ja muuttaa vasta yhteen, sitten vasta lapset sen jälkeen
Vielä 1990-luvulla kyllä mentiin ensisijaisesti ensin naimisiin ja sitten vasta tehtiin lapsia.
Lapseni ovat syntyneet 1990-luvulla, mutta naimisissa emme ole vieläkään.
Joskus 1980-luvulla avoliitot yleistyivät, mutta moni meni ja menee vieläkin naimisiin sitten, kun lapsi on syntynyt.
10% Helsingissä asuvista pariskunnista ollut ns.susipareja. Erityisesti nämä olivat alempaa sosiaaliluokkaa.
20-luvulla oli häpeä jos ei mennyt neitsyenä naimisiin
mutta silloin alkoi kyllä nuo naisliikkeiden raivaukset ja oli jo vapaa muotoisempaa elämää eessä mutta yleisesti/julkisesti piti mennä naimisiin ja muuttaa vasta yhteen, sitten vasta lapset sen jälkeen
ja asuinpaikasta. Kaupunkien työväenluokassa oli eri säännöt kuin esim maaseudulla.
että "ensisijaisesti"... Ehkä se avioliitto auttaisi lukutaitoonkin!
Avoliitot alkoivat yleistyä 1970-luvulla, mutta silloin mentiin silti naimisiin, jos oli lapsi tulossa.
Tämä systeemi, että väännetään kolme lasta ja sitten mennään naimisiin on 2000-luvun keksintöä.
Vielä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun lopulla koettiin yleisesti häpeälliseksi saada au-lapsi ja jos tuli raskaaksi alle 18-vuotiaana, haettiin presidentiltä erikoislupa, jolla alaikäinen pääsi naimisiin ennen kuin väänsi sen lapsensa maailmaan.
Minäkin olin ainakin viisissä tällaisissa pakkohäissä, joissa 17-vuotias morsian pullisteli viimeisillään raskaana.
Vielä 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun lopulla koettiin yleisesti häpeälliseksi saada au-lapsi ja jos tuli raskaaksi alle 18-vuotiaana, haettiin presidentiltä erikoislupa, jolla alaikäinen pääsi naimisiin ennen kuin väänsi sen lapsensa maailmaan.Minäkin olin ainakin viisissä tällaisissa pakkohäissä, joissa 17-vuotias morsian pullisteli viimeisillään raskaana.
Sullahan on fiksu tuttavapiiri. Kaikki selittyy.
...asuu maissa, joissa on häpeä mennä naimisiin ilman että olet neitsyt, niin oli myös meillä vielä mummon aikaan ja äitienkin aikaan monin paikoin.
ITsekin olen asunut maissa, joissa on käytännössä tappotuomio, jos paljastuu, ettei nainen ole neitsyt hääyönään. Ei sikäli, että s eolisi tavoiteltavaa, mutta kertoo oman ajattelumme kapeutumista, jos pidämme tilannetta normaalina ja aina olleena, että jokainen panee kenen kanssa vaan milloin vaan.
jäi vähän epäselväksi, pidättekö te kirjoittajat hyvänä vai huonona asiana tällaista moralismia?
Ja esim. tuo neitsyys-vaatimus - kyllä minusta nykyinen meininki on paljon parempi, siis että ihminen saa itse päättää ketä panee ja koska, kuin että säännöt saneltaisiin tappotuomion uhalla ylempää.
Tietenkään ketään ei saa asiasta tappaa tai laittaa vankilaan tai sakkoihin, mutta minusta yhteiskunta voisi esim. koulussa ja vanhemmat lapsilleen opettaa enemmän siihen suuntaan kuin ennen, että seksi kuuluu vasta sitoutuneeseen parisuhteeseen, eikä niin, että heti vaan kun siltä tuntuu missä vaan milloin vaan. Ei ihme, että uskottomuudesta on tullut niin helppoa ja mikään suhde ei kestä kun ei ole totuttu odottamaan ja pihtaamaan tarpeen tullen.
Mutta kyllä normiyhteisössä paheksuttiin, jos joku sai avioliiton ulkopuolisen lapsen. Esim. nainen sai aika todennäköisesti lähtöpassit työpaikastaa, jos tuli paksuksi eikä ollut miestä. Ja sen jälkeen tällainen löyhämoraalinen nainen oli yhteisön hylkiö.
Suurimmalle osalle avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli häpeä. Vielä pitkään tuon jälkeenkin.
Mieheni isoäiti sai ekan lapsensa naimattomana ja meni naimisiin lapsen isän kanssa vasta, kun lapsi oli 2v. Se on yhä suvussa jonkinlainen vaiettu, hyssyteltävä juttu. Ja vaikea asia tälle nyt kuusikymppiselle lapselle.
...aviottomat lapset ovat olleet yleisempiä kuin nykyään luullaan.
Työnantajasta on sitten riippunut, miten tuohon suhtauduttu. Mutta usein esim. kartanoiden alempi työväki - pelloilla ja navetoissa työskennelleet - ovat naiskennelleet ketä sattuu. Lapset eivät ole välttämättä tienneet, kuka yhteisön miehistä on isä, eikä sillä ole ollut merkitystäkään. Äidin kanssa asuivat jossain hellahuoneessa ja yhteisö piti huolta. Luin tästä just yhden kirjan, historiantutkimuksen kartanoyhteisön elämästä.
Ei varmaan 20- luvulla monikaan homo uskonut että tulisi tälläinen yhteiskunta missä nyt eletään.
Vanhempani erosivat 80- luvulla ja osalle suvusta se oli kyllä tiukka paikka.
Nämä kaikki tapaukset on paremmista keskiluokan perheistä, joiden tyttärelle kävi "hassusti".
Alemman rahvaan perheissä au-lapset sitten varmaan olikin yleisiä, eikä niistä piitattu.
Nämä kaikki tapaukset on paremmista keskiluokan perheistä, joiden tyttärelle kävi "hassusti".
Alemman rahvaan perheissä au-lapset sitten varmaan olikin yleisiä, eikä niistä piitattu.
No se nyt vain on mahdotonta uskoa, ettet olisi wt jos kaveripiiristä löytyy VIISI sellaista jotka eivät ole kuulleet ehkäisystä ja ovat tulleet lapsina raskaaksi. Puhumattakaan siitä että meidän aikanamme sivistyneissä piireissä ei ole ollut tapana pakottaa niitä tyttölapsia naimisiin sen yhden yön sählärin kanssa.
Itse olen helsinkiläisen ns. "eliittikoulun" kasvatti enkä tunne luin yhden joka sai vahinkolapsen. Hän oli lapsen syntyessä 20v, eikä todellakaan mennyt naimisiin lapsen isän kanssa kun eivät edes seurustelleet. Kyllä hänellä oli varaa pysyä sinkkuna. Meni sitten myöhemmin naimisiin rakastamansa miehen kanssa.
että olisivat "kaveripiiriä", vaan että olen ollut sellaisten häissä. Isoihin häihin kutsutaan mm. työkavereita, luokkakavereita ja kaukaisemiakin sukulaisia.
Helsinkiläisiin ns. eliittikouluihin voi hakea ihan kuka vaan. Ei siellä kysytä taustaa. Niihin on pääsykoe. Selittänee siis sinunkin pääsysi sinne.
Anoppi ja appi ostivat asunnon Helsingin Ullanlinnasta. Eivät olleet tuolloin vielä naimisissa mutta olivat kyllä menossa. Olivat ehtineet asua asunnossa muutaman päivän kun isännöitsijä tuli ovelle ilmoittamaan, ettei siinä talossa suvaittu susipareja. He olivat kertoneet, että ovat asunnonomistajia ja ovat kyllä menossa naimisiin paikkoin. Ei ollut auttanut. Isännöitsijä oli ilmoittanut, että toisen on muutettava pois ja on tervetullut takaisin naimisiinmenon jälkeen. Susiparikielto oli kuulemma talon järjestyssäännöissä.
Äitini on synnyttänyt 50-luvulla pari kuukautta häiden jälkeen. Äiti kertoi, että tuolloin oli suuri häpeä saada avioton lapsi, mutta ei ollut mitään väliä, vaikka olisi mennyt naimisiin päivää ennen synnytystä.