Onko tavallistakin, että 4-vuotias osaa lukea?
Kommentit (749)
Joskus noin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskari on sitten täyttä ajan haaskausta. Kuinka moni teistä skippaa sen, tai aikaistaa koulun aloituksen?
Lapseni on syntynyt alkuvuodesta,ja oppi lukemaan "ihan oikeasti" n 4v . Kun kyselin koulun aloitusta 6v,koulu?joku oli sitä mieltä ettei kannata. On aina nuorin kaikessa,rippikouluun eri aikaan,mopokortti yms eri aikaan jne. Kannattaa mennä ihan oman ikäisten kanssa. No,meni sitten niin ja heitä oli 2 7vuotiasta luokallaan.
On lukenut korkeakoulututkinnon,jota nyt jatkaa. Samoin ne muut aiemmin lukemaan oppineet kaverit.
Olen oppinut lukemaan 7 v ekaluokalla, nyt kaksi korkeakoulututkintoa. Sisko oppi 6 v meitä vanhempia sisaruksia kuunnellen ja nyt on tohtori. Muutama kaveri oppi jo 5 v, heillä taitaa olla ammattikoulusta tutkinnot. Ei tuo lukeminen kerro yhtään mistään. Lukemisen oppimisen lisäksi elämässä tarvitaan paljon perslihaksia ja motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Ei taida aikaisin lukemaan oppiminen korreloida minkään asian kanssa... Samoin kuin ei aikaisin kävelemään oppiminenkaan tai aikaisin laulaminen. Aikaisin ryyppääminen vähän korreloi myöhemmän elämän kanssa, sekään ei aina.
Kyllä se varmasti jotain kertoo lapsesta ja kyvykkyydestä. Ei välttämättä silti tule tohtoria tai kirurgia, siihen vaikuttaa matkan varrella niin monet muutkin asiat. Mutta on hoksottimiltaan näppärämpiä lapsia ja vähemmän näppäriä. Kyllä lukemiseen vähän päätä tarvitaan.
Ihan kuten on motorisesti lahjakkaita ja kömpelömpiä. Osa oppii 2v. ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä, toiset ei vielä kouluikään mennessä. Ihan hyvin voi silti jälkimmäisestäkin tulla olympiaurheilija, mutta sitä ei varmaan käy kieltäminen etteikö tuo 2-vuotiaana oppinut olisi ollut ikäisekseen lahjakas ja motoriikaltaan edellä.
Vierailija kirjoitti:
No, johan on!
Oma lapseni täytti juuri 6 vuotta ja osaa lukea lauseita, esim. "Pöl-lö me-ni nuk-ku-maan". Eli jos on tavutettu. Jos lauseessa on vaikeampia sanojen, esim. "Migreeni" tms., niin sellaisissa tarvitsee hieman apua. Mielestäni lapsi oppi varhain lukemaan, mutta tämän ketjun perusteella ilmeisesti ei :D Itse opin 8 vuotiaana ja puolisoni 7 vuotiaana. Ilmeisesti me vanhemmat sitten olemme oppineet myöhään tai siihen aikaan ei tälläisiin asioihin niin kiinnitetty huomiota. Olemme molemmat nyt 33 vuotiaita.
Silloin kun vanhin meni kouluun (2010) silloinen rehtori sanoi, että ekaluokkalaisista karkeasti n. puolet lukee ainakin jollain tasolla koulun aloittaessaan. Tätä taustaa vasten tuo kuvaamasi lukeminen 6-vuotiaana on aika tavallista. Toisaalta se, ettei lue ennen koulun alkua, ei ole myös kovinkaan tavatonta.
Omat lapset oppivat molemmat nelivuotiaina lukemaan. Molemmat lukivat erittäin sujuvasti kouluun mennessään, mikä on varmaan sen verran epätavallista, että menee "omaan desiiliinsä".
Mutta ihan tavallisia, tyhmiä, teinejä molemmista tuli :-) Tämä aina hymyilyttää, kun nuoret vanhemmat ihastelevat (ja hämmästelevät) lapsensa lukutaitoja...
6-7 v sitten lähes kaikki osaa lukea ja erot tasoittuvat
Vierailija kirjoitti:
Joskus noin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eskari on sitten täyttä ajan haaskausta. Kuinka moni teistä skippaa sen, tai aikaistaa koulun aloituksen?
Lapseni on syntynyt alkuvuodesta,ja oppi lukemaan "ihan oikeasti" n 4v . Kun kyselin koulun aloitusta 6v,koulu?joku oli sitä mieltä ettei kannata. On aina nuorin kaikessa,rippikouluun eri aikaan,mopokortti yms eri aikaan jne. Kannattaa mennä ihan oman ikäisten kanssa. No,meni sitten niin ja heitä oli 2 7vuotiasta luokallaan.
On lukenut korkeakoulututkinnon,jota nyt jatkaa. Samoin ne muut aiemmin lukemaan oppineet kaverit.
Olen oppinut lukemaan 7 v ekaluokalla, nyt kaksi korkeakoulututkintoa. Sisko oppi 6 v meitä vanhempia sisaruksia kuunnellen ja nyt on tohtori. Muutama kaveri oppi jo 5 v, heillä taitaa olla ammattikoulusta tutkinnot. Ei tuo lukeminen kerro yhtään mistään. Lukemisen oppimisen lisäksi elämässä tarvitaan paljon perslihaksia ja motivaatiota.
Totta. Itse olen esimerkki. Opin lukemaan 3v vanhemman siskon aapisesta ja ennen koulua olin jo lukenut romaaneja. Koulu meni suht kevyesti mutta olin laiska enkä muutenkaan haaveillut korkeakouluista tms. En ole katunut koska olen elänyt sellaista elämää kuin olen halunnutkin.
En Mä osannut lukea kouluun mennessä 80 luvulla. Mutta hyvin pärjäsin ja ällän papereilla sain haluamani opiskelupaikan
Kiinnostuksen ja innostuksen opiskeluun pitää kestää koko kouluaika. Fiksuimmilla on aika tylsää koulussa
Aikaisesta lukemaan oppimisesta voi olla erittäin paljon hyötyä, mutta voi olla olemattakin. Riippuu ihan siitä, miten paljon lapsi sitä lukutaitoaan käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Eskari on sitten täyttä ajan haaskausta. Kuinka moni teistä skippaa sen, tai aikaistaa koulun aloituksen?
Minun molemmat lapseni ovat lukeneet 4-vuotiaina, ja matemaattiset valmiudet on myös olleet erinomaiset, mutta onneksi eskarissa/koulussa opetellaan muutakin. Esikoinen meni (kotihoidosta) eskariin tottumaan ryhmässä olemiseen ja saamaan rohkeutta saada äänensä kuuluviin, harjoittelemaan virheiden sietämistä ja avun pyytämistä (kävi kyllä välillä 1. luokan äikäntunneilla). Kuopuksella taas on keskittymisen, (puheen)vuoron odottamisen ja omatoimisuuden kannalta tarpeellinen eskarivuosi alkamassa.
Minun lapsi oppi kävelemään 4 kk iässä, käytti veistä ja haarukkaa syödessä pian sen jälkeen. Puhui täydellisiä lauseita 6 kk iässä. Ensimmäisiin synttäreihin mennessä osasi jo lukea ja laskea.
Eihän näillä kommenteilla haeta mitään muuta kuin kehuja, samalla kun halutaan nostaa oma lapsi korkeimmalle jalustalle muiden yläpuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillisesti tuossa iässä tulee ensimmäinen herkkyyskausi ja jos opetetaan niin useimmat oppivat tuolloin.
Opin itse, päättelin asian. Minulle vain luettiin.
Minä opin lukemaan 3-vuotiaana. Ei merkinnyt mitään suuren suurta. Ihan tavallinen oppilas olin koulussakin.
Opin lukemaan 3v 10 kk iässä, ja musta tuli vaan ihan tavallinen erikoislääkäri, ei mikään nobelisti.
Lapseni ovat oppineet lukutaidon vasta koulussa 7-vuotiaina.
Opin tuossa iässä lukemaan ja pianoa soittamaan ilman mitään opastusta. Ja ihan tavan pulliainen olen, en mikään nero.
Ei nyt ehkä voi sanoa että tavallista, muttei tavatontakaan. Omat lapset oppi 3,5v, 5,5v ja 6v. Kaikkia "prepattu" eli puhuttu aktiivisesti kirjaimista kun kiinnostus on herännyt.
Vierailija kirjoitti:
Opin tuossa iässä lukemaan ja pianoa soittamaan ilman mitään opastusta. Ja ihan tavan pulliainen olen, en mikään nero.
Miten määrittelet pianonsoiton oppimisen? Siis jonkun tietyn biisinkö, vai maailman koko repertuarin ;) ?
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt tavallista vaiko ihmeellistä. Tilastojakaan en tunne, mutta sen verran voin sanoa, että itse opin juuri tuossa iässä lukemaan. Eikä minusta sen ihmeellisempää aikuista tullut.
Minä olin kuulemma paria kuukautta vaille 4-vuotias oppiessani lukemaan, ja aivan samoin ihan tavallinen aikuinen minusta tuli. Tosin luen nopeasti, silmät menevät nopeammin eteenpäin kuin pystyn ääneen lukemaan ja siksipä olenkin huono siinä asiassa. Takeltelen, koska silmät ovat jo rivillä viisi, kun äänelläni olen vielä rivillä neljä.
Meillä oppivat 3 vuotiaina kun olivat kiinnostuneita oppimaan, eli oppivat kyllä jos opetetaan leikin ohessa. Mitään päämäärää en laittaisi tuollaiselle, meilläkin tapahtui puolivahingossa.
Onko sillä pitkässä juoksussa mitään väliä, missä iässä lapsi oppii lukemaan? Oma poika oppi puhumaan vasta 5- vuotiaana ja lukmaan 8- vuotiaana. Opettaja haukkui luokan tyhmimmäksi. Nyt poika on tietokonealalla insinöörinä ollut monta vuotta ja tienaa ihan hyvin. Ja muutenkin elämä menee mukavasti. Että se siitä!
Kehuisiko mun lapsea kukaan