Onko tavallistakin, että 4-vuotias osaa lukea?
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
että aikainen lukemaan oppiminen korreloi nimenomaan vanhempien _matalan_ koulutustason kanssa. Eli mitä vähemmän koulutetut vanhemmat, sitä aikaisemmin lapsi yleensä oppii (opetetaan) lukemaan.
että 4-vuotias osaa lukea. Luokan tasolla ehkä yksi oppilas 20:sta on oppinut lukemaan noin nuorena. Toki siinä on pieniä alueellisia eroja. "paremmilla alueilla", joissa lapsia prepataan enemmän on vähän yleisempää.
Jatkon kannalta lukutaidolla ei ole suurta merkitystä, ellei lapsi opi "ahkeraa" työskentelytapaa.
Terveisin, alkuope
Omat vanhempani olivat hyvin vähän koulutettuja, äidillä lyhyitä kursseja, isälläni ei niitäkään. Mikä olikin kyllä melko yleistä heidän aikanaan.
Opin lukemaan 4-vuotiaana, ja ainakaan vanhempani eivät kannustaneet millään lailla tähän. Kotiolomme olivat oikeastaan hyvin huonot. Vanhempani olivat helluntaiuskovia, ankaria, lapsistaan piittaamattomia kasvattajia.
Itselläni on ammattitutkinto. Omat lapseni ovat akateemisia, oppivat lukemaan 7-vuotiaina.
Mielestäni lukemaan oppimisella ei ole mitään tekemistä älyykkyyden kanssa. Itse olin alistettu, hiljainen lapsi. Ei ollut virikkeitä tuohon aikaan. Seurasin kynällä ullakolta löytämiäni sukulaisten vanhoja kouluvihkoja, joista vähitellen aloin hahmottaa kirjaimia, sitten myös tavuja, ja pian luin"suoraan" .
Lehti jota yleensä luin oli sanomalehti, koska juuri muuta ei ollut saatavilla.
Ihan normaalia että 4vuotias lukee. Tiedä yhden 3vuotiaan joka osasi kertotaulun ulkoa ja luki romaaneja.
Mutta minäpä tiedän yhden 1vuotiaan joka luki raamattua. Hänen isä on pappi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
että aikainen lukemaan oppiminen korreloi nimenomaan vanhempien _matalan_ koulutustason kanssa. Eli mitä vähemmän koulutetut vanhemmat, sitä aikaisemmin lapsi yleensä oppii (opetetaan) lukemaan.
että 4-vuotias osaa lukea. Luokan tasolla ehkä yksi oppilas 20:sta on oppinut lukemaan noin nuorena. Toki siinä on pieniä alueellisia eroja. "paremmilla alueilla", joissa lapsia prepataan enemmän on vähän yleisempää.
Jatkon kannalta lukutaidolla ei ole suurta merkitystä, ellei lapsi opi "ahkeraa" työskentelytapaa.
Terveisin, alkuope
Omat vanhempani olivat hyvin vähän koulutettuja, äidillä lyhyitä kursseja, isälläni ei niitäkään. Mikä olikin kyllä melko yleistä heidän aikanaan.
Opin lukemaan 4-vuotiaana, ja ainakaan vanhempani eivät kannustaneet millään lailla tähän. Kotiolomme olivat oikeastaan hyvin huonot. Vanhempani olivat helluntaiuskovia, ankaria, lapsistaan piittaamattomia kasvattajia.
Itselläni on ammattitutkinto. Omat lapseni ovat akateemisia, oppivat lukemaan 7-vuotiaina.
Mielestäni lukemaan oppimisella ei ole mitään tekemistä älyykkyyden kanssa. Itse olin alistettu, hiljainen lapsi. Ei ollut virikkeitä tuohon aikaan. Seurasin kynällä ullakolta löytämiäni sukulaisten vanhoja kouluvihkoja, joista vähitellen aloin hahmottaa kirjaimia, sitten myös tavuja, ja pian luin"suoraan" .
Lehti jota yleensä luin oli sanomalehti, koska juuri muuta ei ollut saatavilla.[/quote
Samaa mieltä. Köyhissä, puutteellisissa, virikkeettömissä olosuhteissa usein lapsi luovuudessaan keksii itselleen ajankulua.
Vierailija kirjoitti:
Mutta minäpä tiedän yhden 1vuotiaan joka luki raamattua. Hänen isä on pappi.
höpönhöpö
Mistä se kertoo? Siitä että jos opetetaan, vaikka yksityisopettaja? Vai että oppii itse? En tiedä.
Itse opin opettamatta n. 4 vuotiaana. äitini ihmetteli kun luin pesukoneen pesuohjelmat, osaatsä lukee?
Kukaan ei opettanut. Entä sitten... Ehkä sen, että oppiminen ei vaadi opettamista, toiset oppivat toisia asioita nopeammin kuin toiset. Eipä muuta. Silloin ei ollut kauheasti virikkeitä, luin paljon lapsena ja kuuntelin radiota. Mielikuvitus kehittyi. Ja koska kotona oli ahdasta, oltiin pihalla leikkimässä koko ajan, opittiin olemaan keskenämme ja leikkimään ja urheilemaan ilman aikuisia, saatiin vaikuitteita esikaupungin omistusasuntoalueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)
Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja.
Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta.
Miten niin ei ole lukemista? Yksittäisten sanojen lukeminen tarkoittaa sitä että ei osaa vielä lukea lauseita tai pidempää pidempää tekstiä niin että pysyisi lukemassaan kärryillä ja muodostaisi niistä mielessään kokonaisuuden, mutta tottakai sanojen lukeminen on lukemista. Mistä päättelet että edellisen kirjoittajan lapsi on vain tunnistanut eikä lukenut näitä yksittäisiä sanoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)
Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja.
Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta.
Juuri näin. 4-vuotias lapseni tunnistaa paljon sanoja ja osaa muutaman kirjan ulkoa, mutta lukea hän ei vielä osaa. Hän osaa myös kirjoittaa oman nimensä lisäksi muutaman sanan, mutta siihen se jääkin.
Vierailija kirjoitti:
4 v jos lukee sujuvasti kirjaa niin on aika ihme.
No "sujuva" on tietysti aika epämääräinen käsite, mutta ei se ihme ole että 4-vuotias lukee itselleen ja ääneen ymmärrettävällä nopeudella lyhyitä lasten kirjoja. Meillä esim. Piraatti Petet ovat olleet sellaisia. Lukeminen loksahtaa tavallisesti 4-8-vuotiaana ja kun se loksahtaa niin ei sanoista lauseisiin ja lyhyisiin teksteihin eteneminen ole kummallista jos lapsi innostuu. Jos taas ei innostu, niin sanatasolla voi pysyä pitkäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)
Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja.
Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta.
Miten niin ei ole lukemista? Yksittäisten sanojen lukeminen tarkoittaa sitä että ei osaa vielä lukea lauseita tai pidempää pidempää tekstiä niin että pysyisi lukemassaan kärryillä ja muodostaisi niistä mielessään kokonaisuuden, mutta tottakai sanojen lukeminen on lukemista. Mistä päättelet että edellisen kirjoittajan lapsi on vain tunnistanut eikä lukenut näitä yksittäisiä sanoja?
Ohis. Tottakai pieni lapsi saattaa jo osata lukea, mutta monen kohdalla kyse on tosiaan sanojen tunnistamisesta. Ei tämä kuitenkaan ole mikään kilpailu tai merkki älykkyydestä. Myöhemmin lukemaan oppivat saavat kuitenkin hyvin nopeasti koulussa kiinni ne lapset, jotka jo osaavat lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)
Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja.
Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta.
Juuri näin. 4-vuotias lapseni tunnistaa paljon sanoja ja osaa muutaman kirjan ulkoa, mutta lukea hän ei vielä osaa. Hän osaa myös kirjoittaa oman nimensä lisäksi muutaman sanan, mutta siihen se jääkin.
Minun 4-vuotiaan luki tänään mm. 'näkövammaiset', 'piirustuskilpailu', 'ovikoodi', 'hätäuloskäynti' ja 'mankeli'. En ymmärrä mikä tuon teidän tyrmäämänne 3-vuotiaan vanhemman viestissä saa ajattelemaan että kyseessä täytyy olla sanojen tunnistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)
Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja.
Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta.
Miten niin ei ole lukemista? Yksittäisten sanojen lukeminen tarkoittaa sitä että ei osaa vielä lukea lauseita tai pidempää pidempää tekstiä niin että pysyisi lukemassaan kärryillä ja muodostaisi niistä mielessään kokonaisuuden, mutta tottakai sanojen lukeminen on lukemista. Mistä päättelet että edellisen kirjoittajan lapsi on vain tunnistanut eikä lukenut näitä yksittäisiä sanoja?
Ohis. Tottakai pieni lapsi saattaa jo osata lukea, mutta monen kohdalla kyse on tosiaan sanojen tunnistamisesta. Ei tämä kuitenkaan ole mikään kilpailu tai merkki älykkyydestä. Myöhemmin lukemaan oppivat saavat kuitenkin hyvin nopeasti koulussa kiinni ne lapset, jotka jo osaavat lukea.
Viestisi loppuosa on varsin totta ja sitä suuremmalla syyllä on hämmentävää miksi monet tuntevat niin suurta tarvetta väittää vastaan kun joku sanoo 3-4-vuotiaan osaavan lukea. En usko, ei se oikeesti, tai ainakaan ei ymmärrä, onko opetettu väkisin... miksi?
Lapsenlapseni oli 4,5 v ja sanoi äidilleen haluavansa krjoittaa kauppalistan. Äiti luetteli ostoksia ja luuli, että lapsi kirjoittaa leikkikirjoitusta, mutta hän olikin kirjoittanut selvästi kaikki selvillä tikkukirjaimilla lukumäärineen.
Kukaan ei ollut opettanut jaihmettelimme asiaa suuresti hieman huvittuneina.
Jos viitsii systemaattisesti opettaa niin normaaliälyinen lapsi oppii vaikka 4-vuotiaana. Se että itse alkaa tutkia kirjaimia ja huomaa ne sanoiksi ts. oppii varkain lukemaan on harvinaista.
Vaihtelu on hyvin suurta: ekaluokan alkaessa jotkut lapsista ovat saattaneet lukea jo kokonaisia kirjoja, kun toiset vasta opettelevat kirjaimia. Pieni osa lapsista oppii lukemaan viisivuotiaana, harvat poikkeukset jo nelivuotiaana. Noin 40 prosenttia oppii lukemaan esikoulussa ja monet koulussa ensimmäisen luokan syksyllä. Vaikka ensimmäisen luokan lopulla lukeminen olisi vielä alkutekijöissään, lapsi voi myöhemmin kehittyä aivan sujuvaksi lukijaksi. Joskus kirjainten oppimisen ja niiden yhdistämisen välissä voi kulua paljonkin aikaa. Vaikka lapsi hallitsisi aakkoset jo nelivuotiaana, sanat saattavat hyvin avautua vasta koulussa. Myös lukemisen automatisoituminen ja kehittyminen vaativat aikaa. Monet oppivat kyllä nopeasti sujuviksi lukijoiksi sen jälkeen, kun oivallus on syntynyt. Mutta aina niin ei käy. Toisilla se kestää ja vaatii enemmän toistoja. Lukemisen sujuvoituminen on hermostollinen prosessi: päässä on kuin pieniä polkuja, joita täytyy käyttää niin kauan, että niistä tulee valtatie.
Lähde:
https://www.oppijailo.fi/miten-lapsen-lukutaito-kehittyy/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)
Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja.
Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta.
Miten niin ei ole lukemista? Yksittäisten sanojen lukeminen tarkoittaa sitä että ei osaa vielä lukea lauseita tai pidempää pidempää tekstiä niin että pysyisi lukemassaan kärryillä ja muodostaisi niistä mielessään kokonaisuuden, mutta tottakai sanojen lukeminen on lukemista. Mistä päättelet että edellisen kirjoittajan lapsi on vain tunnistanut eikä lukenut näitä yksittäisiä sanoja?
Ohis. Tottakai pieni lapsi saattaa jo osata lukea, mutta monen kohdalla kyse on tosiaan sanojen tunnistamisesta. Ei tämä kuitenkaan ole mikään kilpailu tai merkki älykkyydestä. Myöhemmin lukemaan oppivat saavat kuitenkin hyvin nopeasti koulussa kiinni ne lapset, jotka jo osaavat lukea.
Viestisi loppuosa on varsin totta ja sitä suuremmalla syyllä on hämmentävää miksi monet tuntevat niin suurta tarvetta väittää vastaan kun joku sanoo 3-4-vuotiaan osaavan lukea. En usko, ei se oikeesti, tai ainakaan ei ymmärrä, onko opetettu väkisin... miksi?
En ole tässä ketjussa väittänyt vastaan tai epäillyt kenenkään lukutaitoa, mutta omaan ja lasteni kokemukseen nojaten sanoisin, että jos lapsi oikeasti osaa lukea sanoja eikä vain tunnistaa sanahahmoja, ei hänellä mene vuosikausia ennen kuin hän alkaa lukea kirjoja. Kirjoistahan yleensä lukeminen opetellaan :)
Oma 5-vuotiaani opetteli joululomalla lukemaan, ja kyllä hän jo lukee kaikkea: katumainoksia auton kyydistä, television tekstityksiä, Aku Ankkaa, vimpaimien käyttöohjeita.
Itse opin lukemaan 4-vuotissyntymäpäiväni tienoilla, ja parissa kuukaudessa luin lasten romaaneja.
Eli siinä suhteessa nämä "lapseni osasi lukea sanoja 3-vuotiaana ja lauseita 5-vuotiaana" -jutut herättävät epäilyksen, kuinka lukutaito määritellään.
Poikani oppi lukemaan 4-vuoden ikäisenä ihan itsestään. Lukiossa oli keskiverto-oppilas ja nyt korkeakoulussa opinnot takkuilevat. Syynä paniikkihäiriö, johon saa kyllä ammatti-apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset oppivat kaikki lukemaan yksittäisiä sanoja 3-vuotiaana. Sitten 5-vuotiaana lukivat lyhyitä kirjoja. Ekaluokalla onnistui lyhyet lasten romaanit ja ei juurikaan kirjoitusvirheitä tekstissä. Ei minusta se aikainen oppiminen erityisesti ole vaikuttanut myöhemmin. Eiköhän iso osa lapsista lue ekalla lasten romaaneita ja osaa jo suht hyvin kirjoittaa. En kyllä tiedä, kun en ole keneltäkään kysynyt, miten nykyisin on. Ei ole mitään huolta ollut, mutta ei meidän lapset mitään erityislahjakkaitakaan ole. Varmaan kuin vanhempansa (noin ysin oppilaita)
Tuo alussa kuvailtu ei ole lukemista. Todennäköisesti sanojen tunnistamista. Lukea osaa silloin, kun osaa lukea aina ja kaikkialla eli uusiakin sanoja.
Tuntuu, että nykyään aika monet vanhemmat puhuvat lukemisesta, vaikka kyse on sanojen tunnistamisesta.
Miten niin ei ole lukemista? Yksittäisten sanojen lukeminen tarkoittaa sitä että ei osaa vielä lukea lauseita tai pidempää pidempää tekstiä niin että pysyisi lukemassaan kärryillä ja muodostaisi niistä mielessään kokonaisuuden, mutta tottakai sanojen lukeminen on lukemista. Mistä päättelet että edellisen kirjoittajan lapsi on vain tunnistanut eikä lukenut näitä yksittäisiä sanoja?
Lukeminen ei tarkoita sitä, että osaa lukea vain yksittäisiä sanoja, koska se perustuu silloin lähinnä hahmottamiseen. Silloin jotkut sanat ovatkin ihan hepreaa. Mutta se sanojen tunnistaminen on toki lukemisen alkuvaiheita, etenkin kun nykyään voidaan lähteä liikenteeseen ihan koko yksiköstä eli sanasta eikä tavuista.
Päättelen siitä, että kirjoittaja puhui nimenomaan yksittäisistä sanoista eikä mistä tahansa sanoista.
Ja lisäksi siitä, että olen opettaja ja tunnistan aikuistenkin kohdalla, kun lukeminen on arvailua, tuttujen sanojen lukemista, kompastelua uusissa sanoissa jne. Siinä vaiheessa alkaa hälytyskellot soida lukitaitojen suhteen.
Kannattaa opettaa ensiksi käytöstavat jotta opettajilla aikanaan on rauha työskennellä kuten oppilailla. Kirjoja kannattaa lukea ja paljon. Älylaitteet huitsin Nevadaan pieniltä.
Mikähän ajatus tässä on? Varmasti tosiaan on dekkari 7-vuotiaalle pelottava. Eihän lukutaito tee lapsesta aikuista, joka voisi lukea jotain Hannibal Lecteriä! Luku- ja kielitaidon kehittyminen on ihan eri asia kuin mielen kehittyminen. Vanhempien vastuulla pitää lukemiset ikätasolle sopivana.