Lue keskustelun säännöt.
Jätin Facebookin.
30.01.2012 |
Lähes neljä vuotta siellä tuli pyörittyä. Ajattelin, että olisi pahempiakin vieroitusoireita, mutta ei ole ihmeemmin "ahdistanut". Enemmän pinnalla on helpotus. Se harmittaa, että sinne jäi ihmisiä, joiden yhteystietoja minulla ei ole ja yhteyttä olisi silti mukava pitää. No, jos tarpeeksi kovasti haluaa, ne yhteystiedot varmasti kaivaa sitten jostain. Aika näyttänee, keneen haluaa ja on tarvetta olla ihan oikeasti yhteydessä.
Muita saman ratkaisun tehneitä? Onko päätös pitänyt vai palasitteko ja kuinka pian takaisin?
Itselläni alkoi lopulta ärsyttää eniten Facebookiin käyttämäni aika. Se on kaikki lapsilta ja mieheltä pois. Muuta syytä ei oikeastaan ollut. Ehkä sekin, että haluan nyt testata itseäni, olinko oikeasti riippuvainen siitä ja pärjäänkö ilmankin? Kuten pärjäsin neljä vuotta sitten.
Kommentit (29)
Minulle suuttui eräs puolituttu kun ei päässyt sivuilleni. En ensin tajunnut, mitä hän meinasi. Mutta olin kirjoittanut jonkun päivityksen ja estänyt häntä näkemästä sen ja se olikin jäänyt oletusarvoksi. Hän ei päässyt näkemään sivuani ja suuttui minulle.
Minulle ainakin on käynyt tuollaisia mokia, että en ole tajunnut, ettei joku näe sivuani.
Että jos jättäisin sen kokonaan. Mitenkään paljon en siellä aikaa vietä mutta ärsyttää suunnattomasti tietyt asiat. Lähinnä ne ihmiset jotka ei ole vieläkään kasvaneet aikuisiksi. Mä olen joutunut eräiden ihmisten "kiusaamaksi". Tosin poistin ne sitten kokonaan mun kaverilistalta. Sitten ihmettelen niiden käytöstä jotka estää mun pääsyn niiden sivuille, vaikka real life, ollaan kuitenkin suht hyviä kavereita vaikka ei kovin usein nähdä, niin soitellaan tasaisin väliajoin, outoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni se jo kertoo riippuvuudesta jos pitää jokin asia täysin jättää pois. En ole riippuvainen Facebookista, vaan käytän siihen ehkä kaksi minuuttia päivässä. En ole riippuvainen alkoholista, ja käytän sitä joskus kun huvittaa. Tupakasta olin riippuvainen, joten lopetin sen kokonaan.
Kenties sinä olit niin riippuvainen Facebookista, että siitä olikin hyvä jättäytyä kokonaan pois.
Toisaalta huono veruke että "pärjättiinhän sitä ennenkin". Noh, minäkin pärjäsin viisitoista vuotte sitten ilman kännykkää, mutta en voisi kuvitellakaan jättäväni sitä pois nyt. Autokin on niin last century, että pärjättiinhän sitä hevoskyydilläkin. Sähkö? Hoh, nykyajan hömpötyksiä.
Sarkasmi sikseen, ja jokainen tekee siltä kuten tuntuu.
Olemme kohta kokonaan sähköisen median kontrolloitavana. Nyt tulee googleltakin jotain uudistuksia. Puhelinnumeroita jo kyseltiin. Ne haluavat läpivalaista meidät, tietää joka askeleemme. Facebook on pahimmasta päästä kontrollisysteemiä. Hyvä te kaikki, jotka uskaltavat nousta vastustamaan tätä big brother is watching you-aikaamme. Itse olin facebookissa noin viikon, se riitti.
en tod. ota jotain facebookia niin vakavasti että täytyisi tehdä sen suhteen jotain ratkaisuja ja hakea sitten vertaistukea nettipalstalta
Vietin siellä aivan liikaa aikaa. En ollut itse mitenkään ahkera päivittämään, enemmän aikaa meni muiden tekstien lukemiseen. Ajankäytön koin ongelmana.
Nyt on olo, etten haluakaan tietää, mitä kukanenkin päivittäin tekee tai suunnittelee tekevänsä. Riittää, kun kuulen sillointällöin kuulumisia ja lähimmille voin aina soittaa tai laittaa sähköpostia - kuten tähänkin asti.
Koen, että totaalikieltäytyminen oli hyväksi tähän saumaan. Katson, miltä puolen vuoden päästä tuntuu.
Uskon, että aika moni on samanlainen FB-riippuvainen kuin minä olin. Se on hyvä tunnistaa. Jos FB alkaa aiheuttaa ahdistuksen tunteita, se ei enää palvele tarkoitustaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tod. ota jotain facebookia niin vakavasti että täytyisi tehdä sen suhteen jotain ratkaisuja ja hakea sitten vertaistukea nettipalstalta
Sinä et, mutta tuhannet muut kyllä. Tästä on kirjoitettu mm. Taloussanomiin monta artikkelia, jos ilmiö on sinulle täysin tuntematon.
Toisaalta riippuvaiset vähättelevät itse ensimmäisenä...
Mutta lähinnä siitä syystä, että tajusin siellä olevan paljon ihmisiä jotka ns. kyttäävät toisten elämiä ja sitten kommentoivat niitä kavereilleen yms.
Ja toisaalta se että toiset pitää yllä siellä sellaista kiiltokuvaelämää, ja kun tietää että asiat on ihan toisin, se ärsyttää.
Toistaiseksi en ole kaivannut takasin. Pääseehän sinne takaisin jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook oli monasti täällä auki ja lueskelin viestejä kavereista tämän tästä koneen ohittaessani. En siis varsinaisesti siellä roikkunut, mutta tuli aina kurkattua olisko nyt joku rupatellut jotain. Olen siis kotiäitinä.
Aloin myös jotenkin kokea velvollisuutta, että piti iltaisin rupatella ystävien kanssa. Kivahan heidän kanssaan oli jutella, mutta se tosissaan alkoi tuntumaan pakolta. Nyt kun lapset on pienet en pääse läheskään niin helposti tai usein tapaamaan ystäviäni, ja face oli siihen sopiva keino. Pystyi ylläpitämään kaverisuhteita kotoa.
Mutta tosiaan alkoi tuntumaan siltä, että se vie liikaa aikaa. Tai ainakin ajatuksia, jos ei aikaa. En ole kokenut riippuvuutta, mutta jotain velvollisuutta ehkä kuitenkin. Yhtäkkiä nyt tuntuu kuin olisi paljon enemmän vapaa-aikaa.
Myös yksityisyys painoi vaakakupissa paljon.
Palasin kerran puoleksi päiväksi takaisin, kun piti erään tutun kanssa käydä keskustelua eräästä kaapista joka meillä on lainassa heiltä. En saanut heidän yhteystietojaan muualta. Ei ollut kiusausta jäädä pidemmäksi aikaa.
Sellaista en koe hakevani. Lähinnä vain kuulostelen, mikä merkitys FB:lla on ihmisten elämässä ja suhteutan siihen käyttämääni aikaa ns. normiin.
Olen itse ollut sieltä nyt parisen viikkoa poissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että heitä ärsyttää suunnattomasti kaikki, jotka pääsevät koukusta tai edes puhuvat mahdollisesta riippuvuudestaan.
Sinulla on kovin paljon samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin minullakin. Joltain velvollisuudelta se alkoi tuntumaan. Ihan niin, että tuntui kuin joku/jotkut olisivat olleet odottamassa siellä päivitystäni. Hullua! :) Chat-toiminnon pidin yleensä pois päältä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin fb:n pari kuukautta sitten. Olin siellä kolme vuotta. En ole kaivannu sitä pätkääkään. Kyllästyin ihmisten vuodatuksiin ja päivityksiin "juon nyt kahvia" - tyyliin. Eniten ärsytti kun kaikki pyrkivät olemaan niin sukkelia, nokkelia ja vitsikkäitä. Itse olen kuiva keski-ikäinen akka :D Päivitin statustani harvakseltaan, enkä juurikaan kommentoinut mitä minulle todella kuuluu. Sen tietävät oikeasti läheiset ystävät ja sukulaiset.
en tod. ota jotain facebookia niin vakavasti että täytyisi tehdä sen suhteen jotain ratkaisuja ja hakea sitten vertaistukea nettipalstalta
Sinä et, mutta tuhannet muut kyllä. Tästä on kirjoitettu mm. Taloussanomiin monta artikkelia, jos ilmiö on sinulle täysin tuntematon.
Toisaalta riippuvaiset vähättelevät itse ensimmäisenä...
ap siis tuossa mietti avauksessaan että onko riippuvainen vai eikö ole
tämä nyt oli siihen aika päivänselvä vastaus
mutta joo, minähän se riippuvainen tässä tietty olen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tulin kirjoittaneeksi sinne elämän pieniä iloja, joskin surujakin, mutta jokunen kaveri päivitteli vain kaikki lomansa, perhejuhlansa ja muut elämän kohokohdat ylitsepursuavin sanakääntein. Ei se minua sanottavammin häirinnyt. Tosin en näitä ihmisiä niin hyvin voi sanoa tunteneeni, että tietäisinkään, mitä heidän elämänsä on FB-julkisivun takana. Osalla varmasti onnellista ja osalla vähemmän kiiltokuvamaista.
Mutta varmastihan siellä moni ainakin hiukan kaunistelee totuutta. FB on myös täynnä ihmelapsien onnellisia vanhempia. ;) Syyllistyin itse samaan.
ap
Mutta lähinnä siitä syystä, että tajusin siellä olevan paljon ihmisiä jotka ns. kyttäävät toisten elämiä ja sitten kommentoivat niitä kavereilleen yms.
Ja toisaalta se että toiset pitää yllä siellä sellaista kiiltokuvaelämää, ja kun tietää että asiat on ihan toisin, se ärsyttää.Toistaiseksi en ole kaivannut takasin. Pääseehän sinne takaisin jos haluaa.
ihmisistä tulee luulosairaita, tai ainakin oireilevat kuin luulosairaat.
Onhan se fb vähän korni paikka ja herkät ihmiset ahdisuvat kun kuvittelevat kaiken todellisuudeksi.
Ei se ahdista, mutta kauheaa jos alkaa ahdistamaan koska sen avulla on hyvä yhteys tiettyihin ihmisiin.
Se minua vähän harmittaa kun muualla kuin fb:ssä haukutaan ihan kaikenlaiset päivitykset. Jos et ole tylsä, olet olevinasi nokkela ja vitsikäs. Jos kerrot rehellisesti miltä tuntuu, olet valittaja tai todellisuuden kiillottaja. Jne jne.
Mietin joskus kuinkahan montaa fb-kaveria ärsytän. Onneks en päivitä edes joka viikko.
Fb on myös ihana. On tavallaan seuraa ulottuvilla aina :)
Mua ei jostain syystä edes se haittaa jos joku seuraa millä sivuilla liikun. Mä oon niin tylsä että mua ei haittaa jos joku seuraa elämääni, varmaan vaan haukottelee että aha, taas se on vauvalehden sivulla...
Eihän hyväksikokemaansa yhteydenpitovälinettä kannata toki sinun tapauksessasi jättää! Pystyt selvästikin riittävään itsekontrolliin. Toisilla vain asiat menevät liiallisuuksiin ja vaikka itse oleen vapaa kaikista yleensä riippuvuutta aiheuttavista asioista (esim. tupakka tai alkoholi), totuus on, että FB:ssa meni liikaa aikaa.
Ehkä tärkeintä onkin tunnistaa itse riippuvuutensa. Minä olen sen nyt tehnyt ja myöntänyt itselleni.
ap
Mulla ei ole facebook riippuvuutta. Mutta vauvapalsta riippuvuus on paha.
Mä lopetin facessa tilapäivitysten tekemisen noin reilu vuosi sitten. Siksi, koska se alkoi tuntua rasitteelta ja velvollisuudelta ja monesti en keksinyt mitään fiksua kirjoitettavaa. Niinpä päätin jättä tilapäivitykset kokonaan pois.
Käyn facessa kerran viikossa. Lähinnä katsastan yleisen seinän parissa minsassa ja laitan parit peukut, jos on peukutettavaa, siis "tykkää" nappia painan.
Laitan valokuvia luonnosta tai lapsista parisen kertaa vuodessa, ne olen rajannut vain lähipiirilleni.
Lähinnä olen facebookissa sen takia, että mulla on siellä ne yhteydet TARVITTAESSA muihin. Mulla on noin 4 kaveria, joiden kanssa käydään "kirjeenvaihtoa" inboxissa. Kun kaverilta on tullu tällainen privaviesti, se näkyy myös mun sähköpostissa. Eli ei tarvi kirjautua faceen erikseen katsoakseen onko joku kirjoittanu mulle.
Mulla on tosi paha riippuvuus siis näihin keskustelupalstoihin. Se vie suuren osan päivästä.
Kertokaa, miten pääsen näistä eroon. Näistä ei voi erota samalla tapaa.
että heitä ärsyttää suunnattomasti kaikki, jotka pääsevät koukusta tai edes puhuvat mahdollisesta riippuvuudestaan.
mutta facebook on minulle muistutusväline, en muistaisi kenenkään nimeä ilman sitä, siellä on myös miltei kaikki tulevat tapahtumat jotka unohtaisin helposti, lisäksi suljetut harraste/sukulais/kiinnostusryhmät pitävät minut ajan tasalla. En ole ikinä käynyt kuikuilemassa toisten profiilia syvästi saatika juoruillut muiden tekemisistä. Mutta kaikki käyttävät sitä erilailla, minulle se on hyödyllinen sovellus. Enkä tunne olevani riippuvainen.
Että jos jättäisin sen kokonaan. Mitenkään paljon en siellä aikaa vietä mutta ärsyttää suunnattomasti tietyt asiat. Lähinnä ne ihmiset jotka ei ole vieläkään kasvaneet aikuisiksi. Mä olen joutunut eräiden ihmisten "kiusaamaksi". Tosin poistin ne sitten kokonaan mun kaverilistalta. Sitten ihmettelen niiden käytöstä jotka estää mun pääsyn niiden sivuille, vaikka real life, ollaan kuitenkin suht hyviä kavereita vaikka ei kovin usein nähdä, niin soitellaan tasaisin väliajoin, outoa!