Oletko tasapuolinen lapsiasi kohtaan?

Mitä pahaa siinä on?



Toki pitää mennä tilanteen mukaan eli jos lapsi ollut tottelematon, voi jäädä paitsi jostain, mutta noin pääpiirteittäin en voisi suosia yhtä lasta ja jättää toisia vähemmälle.



Joku kerta joku lapsi voi saada jotain enemmän, mutta seuraavalla kerralla on toisen vuoro.

välillä toinen saa enempi, välillä toinen. mut jouluna yhtä paljon jne.

en tiedä olenko oikeasti.

toinen harrastaa enemmän ja kalliisti.

toinen saa enemmän aikaani.



jos tulee tilanne että toinenkin haluaa harrastaa enemmän ja kalliisti, niin hänenkin on saatava.

yritän tarjota toiselle aikaani yhtä paljon. sille joka sitä ei osaa vaatia eikä pyytää.

Mieheni mielestä en ole. Mutta tämä ainoastaan lapsien komentamisen suhteen. Mutta minkä sille voin ett 1/3 on selkeästi vilkkaampi ja juuri siinä pahassa iässä ett kiusataan toisia aina ku silmä välttää. No osaa loput jo hieman antaa takaisinkin mutta tää on niin tätä...

Mutta mieheni ei ole paikalla näkemässä tätä kaikkea ku tekee pitkää päivää

Mutta eihän esim. just rahan kanssa tuo mene oikeasti noin. Joskus kiva lahja maksaa vähemmän, joskus enemmän.

Kasvatan lapsiani heidän luonteensa mukaan, en yhtenä laumana.



Sitä joka riekkuu eikä sanomista usko, komennan ääntäni korottamalla ja rangaistuksella.

Sille joka ei rieku ja uskoo yhdestä sanasta en huuda.



5-vuotias ei saa valvoa kuin klo 20 mikä on hänestä äärimmäisen epiä, koska 12- vuotias saa valvoa 21.30.



13- vuotiaalle ostin synttärilahjaksi oma läppäri, mutta 2-vuotias sai vain palapelin, kirjan ja karkkipussin.



Epäreilua? Kyllä. Tasapuolista? Ei.

Mutta sitähän tämä elämä on ja haluaisin sen lastenikin oppivan, että sitä saa mitä tilaa niin hyvässä kuin pahassakin.



Hellyys, halit, suukot, oma aikani ym. jaan niin tasapuolisesti kuin vain ikinä osaan, erittelemättä lapsia iän tai käyttäytymisen mukaan.

mietipäs sitä, että miksi ihan ite