Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te, jotka ette päätyneetkään eroon (vaikka aioitte)

Vierailija
21.01.2012 |

Olen tässä ehkä 10 kk miettinyt avioeroa (jotta en tekisi mitään hätiköityä). Haluaisin niin, että jatkaisimme yhdessä, myötä-ja vastamäessä, mutta kun tunnun kadottavani täsyin minuuteni, oman elämän, elämäniloni.

Mieheni jotenkin käyttää minua vain hyväkseen, kaikessa. Hänessä on hyviä puolia, mutta harvoin ne tulevat esiin. On myös hyvin harvoin kotona.

Mä en usko, että hän muuttuu (eikä tarvitsekaan), mutta täytyykö minun tyytyä tähän ikuiseen odotukseen ja ikuiseen yksinäisyyteen? Vai olenko oikeutettu johonkin muuhun? Tiedän, että pärjäisin yksin, käytännössähän niin teenkin.

Kertokaa, miten te olette ratkaisseet vaikeita tilanteitanne. En usko, että mistään pariterapiasta olisi apua. Työnarkomaniaa se tuskin parantaisi.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
21.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on lapsia, niin puhut miehen kanssa tiukasti siitä, mitä isyys on, olitte sitten yhdessä tai eronneet.



Minusta on selvää, että jos miestä ei kiinnosta yhtään sinun hyvinvointisi, on se eron paikka.



Minulla tilanne on monimutkaisempi, kun on lapsia ja mies on hyvä isä. Häntä ei vain yhtään kiinnosta ottaa minun tunteeni ja tarpeeni huomioon. Esim. tekstarilla ilmoittaa iltaisin jäävänsä ylitöihin tai saapuu kyllä ajoissa syömään ruokaa (jonka syö aina tv:n tai tietokoneen ääressä, vaikka me muut olisimme pöydässä) mutta linnoittautuu sen jälkeen työhuoneeseensa. Häntä ei kiinnosta, että minunkin pitäisi tehdä töitä tai minulla on migreeni enkä jaksaisi lasten touhuja. Minun on vain jaksettava, koska se kuuluu minun rooliini. Hän voi sitten lasten nukkumaanmenoaikaan mennä tekemään lumityöt, koska se kuuluu hänen rooliinsa. Ehdotti minulle eilen, kun olin päänsäryssä ja flunssainen ja näytin tympääntyneeltä, kun ilmoitti taas lasten nukkumaanmenoaikaan tekevänsä lumityöt, että kyllähän hän voi toki laittaa lapset nukkumaan, jos minä teen lumityöt. Niinpä, hänen velvollisuuksiinsa kuuluu lumityöt, joita tänä talvena on tietysti nyt vähän useammin ja kesäisin nurmikon leikkuu kerran viikossa, kunhan minä hoidan

- lasten syömiset

- lasten pukemiset

- lasten nukkumaanmenon

- ruoan

- ostokset

- siivouksen

- tiskit

- pyykit

- lääkäriajat, neuvola-ajat, vanhempainillat, syntymäpäivät, lahjat yms.

Ja kun en ole jaksanut sairaana hoitaa, katselee hän vaitonaisena pyykkivuoria, tiskikasoja, leluvuoria ja pölyjä nurkissa ja ehdottelee, että nostaisin persettäni tuolista...



Mutta kaiken tämän vastapainoksi järjestää lapsille kivoja juttuja esim. vietti tuntikaupalla ulkona aikaa tekemässä lapsille lumilinnaa ja tunneleita, leikkii, pelaa, vie elokuviin, uimaan ja on ylipäätään se ihana ja hauska viikonloppuisä, kun kurja ja tylsä arkiäiti raataa ja nääntyy, tiuskii ja kiukuttelee...



Eroa siis, ennen kuin olet tässä jamassa.

Vierailija
2/7 |
21.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todella arvostan sitä. Meillä on lapsia (nimenomaan mies halusi, ensin yhden ja sitten vielä neuvottelimme toisesta (hän lupasi hoitaa myös)).

Mieheni EI TODELLAKAAN vietä aikaansa lasten kanssa kuin kerran kuussa max 3 tuntia. Ylennsä yhden tunnin. Hän ei vaan osaa (opastanut olen).



Utopistisesti kuvittelen, että lapsemme hyötyisivät avioerosta, jos mieheni haluaisi esim. kaks kertaa kuussa heidät luokseen.

Mieheni ei koskaan tule päivälliselle (vaikka soitan/ tekstaan, että ruokaa olisi). Hän tekee normaalisti töitä ad 20.00 usein myöhemminkin. Eilen kävin yhdellä ystäväni kanssa (viimeksi kävin heinäkuussa äitin hoitaessa lapsia). Kun tulin kotiin n klo 23.00 mieheni ilmoitti, että lähtee aamulla polttareihin, josta kotiutuu huomenna klo: 20.00. Alistavaako?



Haluaisin jo päästä tästä vihasta, jota tunnen hänen toimintaansa kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
21.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehen rahankäyttö holtitonta- olen lainannut hänelle yritykseensä enemmän kuin auervaarojen tyttöystävät eli yht 60 000 e-

----------

sairastuin vakavasti ja olen saamassa lainani könttäsummana takaisin - siksi peruin eron- mies yllättyi, kun olin yksin vienyt erohakemuksen

Vierailija
4/7 |
21.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksi lapsistamme on nyt todella vakavasti sairas. Toinen lapsi oireillee(ei tottele, karkaa puolialasti ulos pakkaseen, uhkaa itsarilla)

Itse käyn terapiassa ja yritän kestää niin kauan kuin vakavasti sairas lapsi on elossa. Minulla nyt vain ei ole voimia eroon.

Sairas lapsi ei nyt kestäisi eroamme ja toista lasta en nyt voi jättää isänsä vastuulla.

Eron syynä on mm työnarkomania, vähättely, alistaminen ja pettäminen

Vierailija
5/7 |
21.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

...eniten tässä kaikessa paskassa ottaa aivoon se, että puolisoni ei pysty mitenkään asettumaan mun asemaani. Vaikka olen tuhat kerta sanonut, että olisi kiva munkin joskus saada olla itekseni/ vapaalla niin häen ratkaisunsa on tulla ilta klo: 21.00 kotiin ja sanoa, että lähde nyt sinne jumppaan.

Parasta on kun hän vetoaa kaveriensa tunteisiin "miltä Jonista sekin tuntuisi, jos mä en menis sinne". Helevetti, miltäköhän musta tuntuu, kun olenn lasten kanssa yksin 6/7 päivää viikosta ja sunnuntait hän nukkuu tai näpyttelee konetta.

Kotona mä en ole minkään arvoinen, mutta muualla hän kehuu mut paikalla olessani ylimpään taivaaseen. Sairasta? Joskus teksi kyllä mieli heittää viinit hänen naamalleen.

Ohareita hän on tehnyt meille kymmeniä. jossain paikoissa kun liikutaan, niin muistan kuinka täälläkin taas isää odotettiin.

Esikoisella on isää ikävä koko ajan. Piirtelee jatkuvasti hänen kuviaan.

I'm so done!

Vierailija
6/7 |
21.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sinun se, että annat talloa itseäsi?



Ei tarvitse erota vaan harjoittaa oman minuutensa pitämistä liitossa. Miehen pitää myös harjoitella kunnioittamaan sinua. Uskotko sen olevan mahdollista?



Mitä sinä odotat? Että joku tulee ja pelastaa? Elätkö suhteessa sellaista elämää kuin haluaisit?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
22.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jep, mies on työnarkomaani. Mulla on myös työ, jossa tosiaan haluaisin kehittyä, mutta olen sitä mieltä, että lapsia ei voi heitteille jättää. Eikä alvariinsa muiden hoitoon.

Mä oon samaa mieltä, että pitäisi oppia kunnioittamaan, mutta eipä taida tuon aika riittää opetteluun. En todellakaan odota pelastajaa, en tarvitse pelastusta. Haluaisin vain, että meitä olisi kaksi hoitamassa näitä yhteisiä asioita.

Kun ei ole ja saamme lasten kanssa vain tyhjiä lupauksia, niin miksi elän tässä?

Kävin muuten Oikotiellä katsastamassa kolmioita ja siellä tosiaan olisi pari loistavaa ja mun kukkarolle sopivaa. Unelmieni täyttymys!

ja sinun se, että annat talloa itseäsi?

Ei tarvitse erota vaan harjoittaa oman minuutensa pitämistä liitossa. Miehen pitää myös harjoitella kunnioittamaan sinua. Uskotko sen olevan mahdollista?

Mitä sinä odotat? Että joku tulee ja pelastaa? Elätkö suhteessa sellaista elämää kuin haluaisit?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän yksi