Erityisesti luokanopettajat! Miten lukemisen oppiminen määritellään?
Kaukana ollaan ns. lukutaitoisen määritelmästä, mutta jos lapsi osaa itse lukea yksinkertaisia sanoja esim kassi, hyvä, kattila mutta ei osaa vielä esim sanaa matkalahjakortti sen pituuden takia, niin osaako lapsi lukea?
Eikä osaa vieleä kaikkia äänteitä esim nk ja ng. Samoin erityisesti soinnittomia kaksoiskonsonantteja ei osaa esim kk sanassa kukka.
Kommentit (8)
on se kuinka lyhyt tahansa, niin lapsi osaa lukea. Toisaalta jos osaa "lukea" lyhyitä sanoja, mutta ei pidempään, niin herää kysymys osaako niitä toisiakaan lukea vai tunnistaako ne näöltä. Erityisesti jos osaa suoraan sanoa sanan ilman mitään äänteitä tai niiden liuttamista tai kirjan kirjaimelta menemistä tai hetkittäistä miettimistä. Yleensä kun osaa lukea osaa sitten lukea sanan kuin sanan, jos ei ole ihan hirveästi vaikeita äänteitä tai äänneyhtymiä, mutta ei välttämättä itse kuule, mikä sana se on, vaikka sen osaakin lukea - eli osaa lukea matkalahjakortti niin että toinen kuulee sen ihan hyvin, mutta kun kysyy mikä sana se oli , ei osaa sanoa...
mutta esim rasvapurkeistani on tänään lukenut sanoja Erisan, Erioil jne. Eli sanoja, joita on tuskin kuullut aikaisemmin.
Lapsi on siis päiväkodissa ja kukaan ei tunnusta häntä opettaneen lukemaan. On vain välillä kysellyt, että mikä on tuo ja tuo kirjain. Samalla on kerrottu sekä kirjain että äänne. Siksi ei siis osaa vielä niitä äng-äänteitä ym.
Pitkistä sanoista huomasin tänään, ettei kykene laittamaan sitä osiin. Ei hahmota, missä tavu tai yhdyssanan eri osat alkavat.
Lapsen pihakaverille, joka on jo koulussa, pidettiin kotona pienet juhlat, kun oppi lukemaan. Lapseni haluaa tietenkin samaa. Mietin vain, että olisikohan niiden juhlien aika nyt jo vai vasta myöhemmin.
ap
juhliin on, että valitsette yhdessä jonkun kirjan, missä on vain muutamia sanoja per sivu ja vain muutamia sivuja ja sovitte, että sitten kun lukee koko kirjan, pidetään juhlat. Meillä on toiminut hyvin.
Ja on selkeä sitten seuraavillekin lapsille sama "sääntö"/rajapyykki juhlien suhteen.
Hienoa, että on oppinut noin hyvin jo, mutta juhlia varten on ehkä hyvä, että taito vähän sujuvoituu. Yleensäkin vältän aika pitkään sanomasta, että nyt osaat lukea, koska sekä lapset että vanhemmat helposti kokevat sen merkiksi, että harjoittelun voi lopettaa... Sano vaikka, että kun pienim pätkä helppoa rwkstiä menee sujuvasti, voidaan juhlat pitää.
Hienoa, että on oppinut noin hyvin jo, mutta juhlia varten on ehkä hyvä, että taito vähän sujuvoituu. Yleensäkin vältän aika pitkään sanomasta, että nyt osaat lukea, koska sekä lapset että vanhemmat helposti kokevat sen merkiksi, että harjoittelun voi lopettaa... Sano vaikka, että kun pienim pätkä helppoa rwkstiä menee sujuvasti, voidaan juhlat pitää.
lapset lopettaa herjoittelun heti jos niille vähänkään antaa ymmärtää että ne on hyviä tai kehittyy. Kannattaa aina mieluummin vähän haukkua ja selittää, ettei tämä vielä oikeasti mihinkään riitä.
Tätä mieltä on opettajat suomalaisissa kouluissa ihan yleisesti.
Vaan vältän sanomasta, että osaat jo. Koska miksi harjoitella sellaista, jonka jo osaat. Sen sijaan sanon, että osasitpas läksyn hyvin tai oletpa edistynyt hienosti tai hyvin tehty tai mahtavaa tai voi, miten ope on iloinen, kun lukeminen meni noin hienosti. Tapoja kehua ja kiittää on paljon, on ammattitaitoa valita se oikea tapa. Ikinä en hauku enkä moiti kenenkään lapsen taitoa, saatan ehkä sanoa, että luitkos läksyn hyvin ja pitäisikö ensi kerralla harjoitella hiukan enemmän, jos ei yhtään osaa.
jos kerran on päiväkodissa.