Oliko mummolta hyvä veto?
Komensin lapseni huoneeseensa ja takasin tullessa jatkoi mutinaa, olin menossa uudestaan lähettämässä koululaisen huoneeseensa kun äitini meni väliimme ja halasi lastani joka tietysti porasi ja vastusti ajatusta.
Tekisitkö noin itse mummona?
En osaa kuvitella että menisin itse toimimaan noin.
Siinä halatessaan mummoa, poikani vilkuili minua voitonkiilto silmissään. Kun olivat halaneet niin meni huoneeseensa.
Teki mieli hyllyttää mummokin hetkeksi.
Kommentit (7)
Ainakin mun omien lapsien. "älä nyt huuda niille, älä nyt ole liian ankara, pitikö nyt.." jne.
Onneksi ne osaa kyllä tarvittaessa ymmärtää minuakin ja tajuavat joskus pitä sen suunsa kiinni jos lapset on oikein toilailleet.
Oma mummi oli myös ihana. Mä muistan lapsena kun riitelin äidin kanssa, niin menin mummille ja mummi lohdutti. Ei mun äidin tai isänkään auktoriteetti kadonnut mummin lohdutuksen takia.
Käytit aikuisen valtaa asiassa, jossa se oli tarpeetonta eli vain osoittaaksesi, kuka on pomo. Kaltaisesi äidit ovat niitä, jotka tulevaisuudessa saavat yksin mädäntyä paskoihinsa vanhainkodissa, koska kukaan ei halua välittää.
Mitä poika oli tehnyt? Mä ymmärrän että jos on pahojaan tehnyt niin sitten voi komentaa, mutta jos ilman mitään syytä komentaa omaan huoneeseen niin sitten se on jo toinen juttu.
Mutta noin yleensä, kai nyt lasta saa komentaa?
Oikein naurattaa se lapsesi katse ja sua sit varmaan harmittaa kovasti.
Hävisit!
vaimo melskaa ja komentaa ja rääkyy. Mä meen ja halaan ja sanon että "voi iskän pieni ihana" + jotain tilanteeseen sopivaa ja aika usein lapset menevät kiltisti tyytyväisiä sinnne (tai tekevät sen) mitä äiti on jankuttanut jo pitkään.
Kyse on siitä miten lapsia käsitellään ja johdetaan.
Riittävä määrä auktoriteettia (jota ei meluamalla saa ja pitää osata vetää oikeasta narusta lapsen persoonan tuntien (tässä siis tulee mukaan nuo sanavalinnat ym. ym.).
Todennäköisesti mummolla oli elämänkokemusta. Lapsia ohjaillaan taitavasti johtamalla, ei huutamalla tai komentamalla.
Toki tulee itsekin komennettua, mutta raja komentamisen ja psykologian ja kyvyn saada muut tekemään mitä haluan on eri kuin vaimolla (tässä tapauksessa). Elämässä on paljon mielenkiintoisia asioita, jotka oppi vain opettelemalla ja tekemällä. Lapsista taas oppii paljon johtamista, jos vain laittaa itsensä alttiiksi ja heittäytyy siihen mukaan.
Toisaalta en tiedä koko kuviota, mutta ymmärsin, että lapsi jatkoi kiellettyä käytöstä jäähynsä jälkeenkin, ja siksi äiti oli aikomassa komentaa. Mummo tunki kuitenkin väliin, nakersi äidin auktoriteettia ja sai lapsen ajattelemaan, että hän pystyy pyörittämään ketä vaan ja että äitiä ei tarvitse totella.
Ihan sama, tekikö ap komentelunsa mummon mielestä väärin. Kun tungetaan väliin, siinä nimenomaan nakerretaan auktoriteettia ja sitä, että tuollaista käytöstä ei suvaita. Nythän se suvaittiin ja siitä sai palkkioksi halin. Ja mummokin oli lapsen puolella. Äiti siis oli väärässä.
Todella ärsyttävää. Jos mummon mielestä ap oli kohtuuton, hän olisi voinut sanoa siitä silloin kun lapsi ei ole kuulemassa tai halata lasta silloin, kun lapsi pääsee pois huoneestaan. Tilanteeseen ei mennä väliin, koska siinä lapsi kokee olleensa oikeassa ja jatkaa sitä epätoivottua käytöstä, kun kerran mummokin on hänen puolellaan.
Oma anoppini on juuri tuollainen väliin tulija. Jos lapsi kiukkuaa, että ei takuulla pue villasukkia tai ulkovaatteita itse, mummo säntää väliin ja pukee ne. Jos lapsi kitisee, että ei syö salaattia, mummo kaataa salaatin omalle lautaselleen. Ihan sama, olenko itse ehtinyt jo sanoa, että se salaatti pitää syödä tai villasukat laittaa itse. Sitten mummo ihmettelee, kun lapsi ei tottele häntä. Miksi tottelisi, kun pienellä vinkumisella saa aina tahtonsa läpi?
Mummon mielestä varmaan sinä olit kohtuuttoman ankara. Meni siksi välillä lohduttamaan lasta. Itsensä hillitsi, eikä sanonut sinun olevan kohtuuton eikä yrittänyt rangaistusta estää.
Poika meni huoneeseen ja mummo oli lohduttanut. Hyvä juttu.