Pitäisikö huolestua? Raskausmyrkytys?
Rv 39+3 ja pidemmän aikaa jo käynyt kontrolleissa raskausmyrkytysoireiden takia. Oireet ovat kuitenkin helpottaneet ja kolme viikkoa verenpaineet olleet normaalin rajoissa eikä muitakaan oireita ole juuri enää ollut. Paitsi hirveä turvotus joka puolella kehoa. Nyt kuitenkin silmissä vilisee.. Sellaisia pieniä hopeisia palloja. Vähän kuin jotain glitteriä. Tarviiko huolestua?
Kommentit (8)
Soita synnärille ja kysy. Nyt heti. Siellä osannevat auttaa parhaiten.
Soita synnärille ja kysy. Nyt heti. Siellä osannevat auttaa parhaiten.
soita heti lääkäriin päivystävään tai siihen 112 siellä ohjaavat päivystävälle vastaat vauvasi hengestä parempi varoa kuin katua
4000 IU/day (100µg/vrk( is recommended for pregnant women as safe and effective in producing a 50% reduction in many comorbidities of pregnancy such as preeclampsia and preterm labor. These results are from a randomized clinical trial done by Dr. Carol Wagner and Dr. Bruce Hollis of the Medical University of South Carolina. Dr. Wagner is interviewed here about that trial.
Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 µg päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm
Itselläni verenpaineet alkoivat nousta viikolla 33 eikä niihin neuvolassa kiinnitetty sen suurempaa huomiota.. Kun alapaine alkoi jatkuvasti olla yli 90 pyysin lähetettä Jorviin tarkempia tutkimuksia varten. Siellä sanottiin kaiken olevan kunnossa. Alapaine oli korkeimmillaan yli sata.
Viikko ennen laskettua aikaani sain kotimittauksella alapaineen lukemaksi 119 ja soitin jorviin ja he pyysivät minua käymään. Kun pääsin sinne minusta otettiin virtsatesti mikä oli kahdella plussalla, siis selvä raskausmyrkytyksen oire. Sen lisäksi minusta otettiin myös verikokeita, mutta ennen niiden valmistusta kehoni alkoi kramppaamaan ja minut kiikutettiin kiireelliseen sektioon. Vauva syntyi vain minuutteja myöhemmin (2740g) Vauvan pienuuden ajateltiin johtuvan siitä, ettei istukka ollut loppuvaiheissa enään toimunut kunnolla.
Itse menin sektion jälkeen huonompaan kuntoon, turposin etenkin kasvoista ja käsistä. Minut vietiin heräämöstä teholle jossa olin 6 päivää.(kova turvotus, johtui ilmeisesti kallopaineesta mikä vei myös näkökyvyn hetkellisesti) Minulla oli siis vaikea pre-eklampsia eli raskausmyrkytys.
Lääkäri oli vakaasti sitä mieltä, että jos emme mieheni kanssa olisi tulleet juuri niillä hetkillä sairaalaan niin minä sekä vauvani oltaisiin menehdytty.
Kun pääsin teholta osastolle minunkin silmissä vilisi, ihan kun olisi jotain ohuita nauhoja roikkunut silmien edessä, juuri sen kaltaiset oireet liittyvät usein raskausmyrkytykseen, minun tapauksessani oireet tulivat vasta synnytyksen jälkeen. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen minulla oli myös kovia päänsärkyjä, jotka ovat myös yksi raskausmyrkytyksen oire.
Minusta siis sinun kannattaa olla yhteydessä neuvolaasi ja kertoa tarkoin oireesi, toivottavasti pääsisit lääkärille joka tarvittaessa laittaisi lähetteen synnytyssairaalaan tarkempia tutkimuksia varten:)
Toivottavasti kaikki sujuu hyin!:)
Kerroin tarinani vain siksi, että pienetkin raskausmyrkytyksen oireet täytyy ottaa vakavasti ja seurata tilannetta tarkoin.
Todellakin raskausmyrkytys pitää ottaa vakavasti. Synnytin hätäsektiolla 2003 myrkytyksen seurauksena,mutta oma tilane paheni sektiosta huolimatta. Teholle vietiin heräämöstä; punasolut alkoivat hajoamaan, munuaiset lakkasivat toimimasta ja neste alkoi kerääntyä joka puolelle, suurin huoli oli aivoihin kerääntyvä neste. Pahimmassa kohtaa 3 päivää synnytyksen jälkeen lääkärit antoivat paranemismahdollisuudeksi enää 40 %. Jostain syystä sain kuitenkin jatkaa elämääni,teholla äitini vaatimuksesta aloitettiin dialyysihoito, vaikka lääkärit epäilivät, että kuntoni ei hoitoa kestäisi. Toipuminen kestää henkisesti vieläkin, fyysisesti pahinta n. 6 kk. En halua pelotella, olin varmasti sen 1% sisällä, joille myrkytys kehittyy vakavaksi. Mutta todellakin ottakaa raskausmyrkytys vakavasti. Minä sain jatkaa elämääni ja ihana tyttärenikin on terve hätäsektiosta ja meidän molempien viimehetken happivajeesta huolimatta, mutta olimme molemmat "reunalla". Vaatikaa hoitoa ja olkaa tarkkana omasta voinnistanne. En tiennyt, mitä myrkytyksestä voi seurata. Siksi haluan tarinani jakaa, jos voin jonkun säästää samalta. Vointeja.
tai siis synnytetä? Näin mulle sanottiin, kun kyselin että mikä ihmeen kiire tässä on mennä saliin johonkin tippaan. Saivat myrkytyksen lopetettua juuri ennenkuin noin verijutut alkoi. Yksi arvo oli huono muut ok mutta matkalla huonoiksi.
Todellakin raskausmyrkytys pitää ottaa vakavasti. Synnytin hätäsektiolla 2003 myrkytyksen seurauksena,mutta oma tilane paheni sektiosta huolimatta. Teholle vietiin heräämöstä; punasolut alkoivat hajoamaan, munuaiset lakkasivat toimimasta ja neste alkoi kerääntyä joka puolelle, suurin huoli oli aivoihin kerääntyvä neste. Pahimmassa kohtaa 3 päivää synnytyksen jälkeen lääkärit antoivat paranemismahdollisuudeksi enää 40 %. Jostain syystä sain kuitenkin jatkaa elämääni,teholla äitini vaatimuksesta aloitettiin dialyysihoito, vaikka lääkärit epäilivät, että kuntoni ei hoitoa kestäisi. Toipuminen kestää henkisesti vieläkin, fyysisesti pahinta n. 6 kk. En halua pelotella, olin varmasti sen 1% sisällä, joille myrkytys kehittyy vakavaksi. Mutta todellakin ottakaa raskausmyrkytys vakavasti. Minä sain jatkaa elämääni ja ihana tyttärenikin on terve hätäsektiosta ja meidän molempien viimehetken happivajeesta huolimatta, mutta olimme molemmat "reunalla". Vaatikaa hoitoa ja olkaa tarkkana omasta voinnistanne. En tiennyt, mitä myrkytyksestä voi seurata. Siksi haluan tarinani jakaa, jos voin jonkun säästää samalta. Vointeja.
kukaan osaa mitään kommentoida?