Mitä teistä jää kun kuolette?

Asunto menee varmasti myyntiin. Ehkä tytär myy mökinkin, jolloin jää vain muistot.

eli miehen isovanhempien perustamassa kodissa. Sitten täällä asuivat miehen vanhemmat ja nyt me. Huonekalut ovat pitkälti samat eli jos Irja-mummo meille nyt tulisi, hämmästelisi hän vain lastenhuoneita ja uusia tapetteja.



MInusta jää kuoltuani jäljelle melkoinen kirjeenvainto ja paljon tutkimuspapereita.

Ja rakkaus, toivottavasti.

Kasa tuhkaa, lapset (toivottavasti), jonkin verran rahaa ja kasa maalaamiani tauluja.

Blääh. Niitä on tullut keräiltyä....

ja muistot läheisille. Kirjoituksiani. Istuttamiani kasveja takapihalle.

Kasa päiväkirjoja, valokuvia, kirjakokoelma. Ne ovat ominta itseäni. Niin ja tietysti lapset

Lapsetkin on omia persooniaan, eivät sinänsä osa mua, vaikka heidät olenkin odottanut ja synnyttänyt.



Mutta oikeesti, mä olen ajatellut elää elämäni niin, etten kerää omaisuutta, rahaa tai muuta sellaista, joka todennäköisesti aiheuttaisi vain riitaa jälkipolvissa. En ole vielä tehnyt testamenttia, mutta aion senkin tehdä lähiaikoina - mistäs minä tiedän, milloin minä kuolen. Jos jotain nyt sattuu jäämäänkin, niin onpahan sitten selvät sävelet senkin jakamisen suhteen. Tosin testamentissa tullaan määrittelemään myös esim. hautaamiseen liittyviä asioita, joten ei tarvitse jälkipolvien sitäkään sitten arvuutella, että oliskohan se halunnut sitä vai tätä, siitä kun on mustaa valkoisella.



Toki jää tiedostoja koneelle ja vaatteita ja sellaista hömppää, mutta eiköhän nekin tuhota aika pian kuolemani jälkeen. Eivätkä ne ainakaan ole arvokkaita.