Tunnen olevani hiukan outolintu joka paikassa: olen
lähtöisin köyhästä duunariperheestä, jossa oli alkoholingelmaa, olen ainoa lapsi. Olen naimisissa menestyvän johtajan kanssa, jonka vanhemmat ovat akateemisia. Olen koulut kesken jättänyt, mutta silti vakiduunissa ylemäpänä toimihenkilönä ja nyt 35v iässä lapseni tehnyt; ovat jo koulussa. Olen käynyt intin ja harrastan metsästystä ja kalastusta golfin ja lukemisen ohella. Tuntuu välillä että olen sellainen outo hiippari seurassa kuin seurassa :D
Kommentit (4)
kuulosta mitenkään omituiselta, eihän esim. ystävien tarvitse olla elänyt täsmälleen samanlaista elämää voidakseen olla ystäviä?
ja onneksi niitä ystäviä on!
eikä kukaan varmaan ole minkään stereotypian ruumiillistuma - vaikka joku toinen haluaisikin niin määritellä. On kovin helppoa mielessään nakata toinen ihminen johonkin kategoriaan ja olla itse paljon enemmän.
eikä kukaan varmaan ole minkään stereotypian ruumiillistuma - vaikka joku toinen haluaisikin niin määritellä. On kovin helppoa mielessään nakata toinen ihminen johonkin kategoriaan ja olla itse paljon enemmän.
kuin moni muu, koska koulut on kesken ja erityisesti töissä olen hiukan varpaillaan heti kun joku alkaa puhumaan koulutuksesta tms.
t.ap
kuulosta mitenkään omituiselta, eihän esim. ystävien tarvitse olla elänyt täsmälleen samanlaista elämää voidakseen olla ystäviä?