Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsen rakastamisen vaikeudesta

Vierailija
13.01.2012 |

Ennen lapsia kuvittelin että omia lapsia rakastaa sellaisella äidin vakaalla rakkaudella joka ei murennu mistään. Kuvittelin että omiensa puolta pitää leijonaemon lailla, oli mikä oli. En kuvitelllut olevani pullantuoksuinen aina hyväntuulinen äiti mutta rakkaudessani vakaa.

Nyt on sitten kolme lasta, iältään 4-10v. Kaikki terveitä, fiksuja ja vauhdikkaita kuten lasten pitääkin olla. Minä taas olen päivästä toiseen lapsiini kyllästynyt, jatkuvasti ärtynyt ihmisraunio. Erityisesti temperamenttinen esikoinen koettelee, on aina koetellut. Tämä lapsi on niin erilainen kuin me vanhemmat: aina äänessä, aina vaatimassa, kiihtyy nollasta sataan hetkessä, kiljuu ja itkee. Käyttäytyy huonosti,huutaa, haukkuu kaikesta kasvattamisesta ja tuhannesta toistosta huolimatta. Sisarusten kanssa rajuja yhteenottoja, joskus pieniä hyviä hetkiä. Päivä voi sujua hyvin tai sitten siinä on tuhat kompastuspaikkaa. Koulussa pärjää hyvin. On tutkittu, ei erityislapsi mutta herkkä ja tulinen. Hän on mikä on. Minun ongelmani on tämä kyllästyminen erit. tähän lapseen. Hän on minulle tietysti tärkeä, huolehdin hänestä parhaani mukaan, pidän hänen puoliaan mutta lämmintä tunnetta on aina ollut vaikea häntä kohtaan löytää. Lapsi varmasti huomaa tämän, vakuutan että hän on rakas, yhtä tärkeä kuin muut, hyvä sellaisena kuin on. Pelkät sanat ilman tunnetta ovat kuin kaivoon kannettua vettä kun arki on niin hankalaa. Olen vuosien kuluessa kuluttanut itseni loppuun, mikään ei tunnu voimaannuttavan minua enää. Isän ja esikoisen suhde myös hankala, isä on minua suoraviivaisempi rajaamisessa, saan olla diplomaattina välissä.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmi että olet tehnyt nuo 3 lasta. Yritä elää asian kanssa.

Vierailija
2/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut ihmiset vaan on hankalampia, eikä sille voi mitään. Minunkin esikoinen on tosi erilainen kuin minä (esim. ei kunnianhimoa piirun vertaa, ei keskity hyvin jne.) ja koen sen joskus todella hankalaksi, joskus ärsyttäväksi ja joskus ihan siedettäväksi. Aina yhtä ihmeelliseksi, miten voikin olla että hän on niin erilainen.

Toinen tyttö sen sijaan on temperamentikas mutta verbaalisesti lahjakas ja kunnianhimoa ja yritteliäisyyttäkin löytyy. Koen hänen luonteensa helpommaksi itselleni kun muistuttaa enemmän omaani.

Kun olin lapsi, olin itse se, jota äitini ei "ymmärtänyt". Kyllähän lapsi sen aistii, eipä sille mitään voi, mutta toisaalta olen kyllä viimeistään aikuisena ymmärtänyt, että äitini silti rakasti sekä minua että siskoani (jota hän käsitti paremmin) "yhtä paljon" ts. rakasti kumpaakin.

Uskon kyllä, että rakastat kaikkia lapsiasi. Joillekin se vain on helpompi näyttää kuin toisille. Arkeahan se elämä yleensä on ja jos se ei oikein suju, tuntuu että kaikki tökkii.



Lapsesi kannalta hänelle voisi olla iloksi jos läheltä löytyisi aikuinen/sia jo(t)ka arvostaisivat juuri hänen kaltaistaan erityisesti. Minulla oli molemmat mummini, joille koin olevani "erityinen" ja se auttoi paljon.

Hankala tilanne toki voi olla, jos ei sellaisia ihmisiä läheltä löydy/lapsen luonne nyt vaan on kertakaikkisen hankala -kaipa semmoisiakin ihmisiä on (ainakin itselleni kaikkein hankalin kategoria on ns. "pomottajat besserwisserit" jotka tietävät kaiken kaikesta jo kymmenvuotiaina).

Mutta joskus jos mahdollista ota lapsesi kanssa puheeksi tämä vaikeus, vaikka vuodenkin päästä tai odota sopivaa rauhallista hetkeä.

Kannattaa olla rehellinen itselleen ja samalla armollinen, ihmisiähän me kaikki olemme eikä kukaan meistä täydellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä elämä korjaa jäljet...niin äidissä kuin tyttäressäkin.

ap

Vierailija
4/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harmi että olet tehnyt nuo 3 lasta. Yritä elää asian kanssa.

Jotka siis krijoittavat tällaisia juttuja täällä jokaiseen ketjuun. Ymmärrän että provosointia ja lapsellista sellaista, mutta silti tulee aina paha mieli kun lukee tällaisen.

Miksi näitä ei saada kiinni ja vastuuseen :/

Vierailija
5/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, ja äärettömän inhimillisiä sun äidin tunteet. Uskon että jokaisella äidillä on näitä lapsia joita on helppo rakastaa ja sitten niitä joita jostakin syystä vaikeampi. Ei sitä aina tiedä mikä on syy.



En tiedä muuta neuvoa kuin että tee juuri niinkuin olet tehnyt, kerro että rakastat vaikka sinusta tuntuisi miltä, ja kiinny niihin hetkiin kun oikeasti tunnet kiintymystä ja rakkautta.



Tsemppiä! Elämä on rosoista, ainakin niille jotka uskaltavat katsoa sitä suoraan silmiin :)

Vierailija
6/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä olen tänään erit.herkällä mielellä.. Oma lapsuuteni oli rakkaudeton. Siksi olen halunnut antaa lapsillenne vahvaa rakkautta ja jnkv pettynyt itseeni kun en ole siihen pystynyt. Silloin sortuu myös suorittamiseen ja pinna asteittaiseen kiristymiseen. Armollisuus itseä kohtaan vielä oppimatta. Mukava kuulla teitä jotka olette samoja asioita kipuilleet ja selvinneet vahvoiksi :-)

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

parin vuoden kuluttua suhteenne on aivan erilainen. Meillä äideillä saattaa olla oma kukoistuskautemme (kuka on erityisen hyvä vauvojen kanssa, kuka leikki-ikäisen, kenestä kuoriutuu mahtava teinin ymmärtäjä) ja sinun lapsesi luonne ja tavat muovautuvat vielä moneen kertaan. Odota tulevaisuutta innolla ja optimistisesti!

Vierailija
8/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitityteen liittyy kamalsti turhia myyttejä, pehmeästä, rakastavasta aina ymmärtävästä äidistä. Ihan varmasti toisten lasten kanssa voi esim. olla helpompaa luoda tiivis tunneside sekä vanhemman että lapsen luonteesta riippuen. Älä ole liian ankara itsellesi. Äitiyden vaikeuksista ei puhuta ettei leimaudu "huonoksi äidiksi" tai ettei rakasta lapsiaan. Ennen äidiksi tuloa on helppoa kuvitella millainen äiti on, koska lapset kuvittelee silloin omien ideaaliensa mukaisiksi tai eivät saa kasvoja.Elämä on haastavaa eikä sitä aina kannata verrata ideaaliin. Hyvä muista, että sellaista ihmistä, jolla ei ole jotain vaikeutta ei ole. Tsemppiä. Älä ole liian ankara itsellesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

paitsi että oma enkelini on alle 2v.. ja hän on ainoa lapseni.



Olen viime aikoina ärtyisä äiti. kun haen hänet hoidosta, hän itkee ja kiukuttelee nukkumisen asti. aamull herää ja jatkaa kiukuttelua päiväkodin asti. Ei tykkää mistään.. ei saa ottaa vaippaa pois, ei saa katsia häneen, ei saa ottaa kädestä, ei SAA MITÄÄN. Jokainen rappunen mitä me laskemme alas tai nousemme ylös on vain itkua ja kiljumista...



Pienet lapset, pienet ongelmat. Isot lapset-isot ongelmat.



Minä en jaksaa tätä jatkuvaa väittelyä vastaan. Tunnen itseäni kauheaki äidiksi, en ees halua yrittää...



Vierailija
10/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

hoitoon, olisko sitä kun ei osaa sanoa asiaansa? Ystävälläni oli tälläine lapsi ja kieltämättä se oli kauheaa. Sitten minulta meni päreet vieraalta ihmiseltä ja karjaisin rumasti suu kiinni ja heti!



Ja se suu meni! lapsi nukahti ja herättyään oli ihan toinen lapsi. Jälkeenpäin ajattelin tarvitskiko lapsi vain rajat.



Minusta karjuminen on pahempi asia kuin pieni tukistus. Ja koska lainlaatija ei ota vastuuta laistaan niin minä olisin omaani tukistanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toiset lapset (ja aikuiset, ihmiset ylipäätään!) vaan on käytökseltään enemmän tai vähemmän hankalia ja rasittavia, toiset taas suorastaan hurmaavia, useimmat siltä väliltä. Olishan se kumma, jollei lapsen vanhempi huomaisi omissa lapsissaan piirteitä, jotka muutkin huomaa jo parissa minuutissa. Kyllä oman lapsenkin käytökseen voi ärsyyntyä, turhaantua ja kyllästyä, todellakin. On aika outoa, jos tästä syyllistetään.



Mutta etenkin kun kyseessä on oma lapsi, kannattaa tietysti nähdä vaivaa että saisi ongittua lapsesta ne hyvät puolet esiin. Tuskin lapsi ihan tahallaan on ärsyttävä ja hankala, se vaan kumpuaa hänen temperamentistaan, jolle lapsi ei juurikaan voi mitään. Onneksi lapset kehittyvät koko ajan ja sinunkin lapsesi voi olla parin vuoden päästä jo paljon kypsempi tyyppi.



Keksitkö jotain mukavaa tekemistä, josta te molemmat tykkäätte? Jonka parissa lapsen mukavammat puolet pääsevät esiin? Jos joku tekeminen löytyisi mitä voisitte yhdessä harrastaa ilman jatkuvia ristiriitoja ja pinnan palamista, se voisi olla aika terapeuttista teille molemmille. Tsemppiä! Ja kyllä, omaa kokemusta on ärsyttävästi käyttäytyvästä lapsesta (jonka ärsyttävyys on kuitenkin vuosien varrella kovasti karissut - nykyään jo nautin hänen seurastaan).

Vierailija
12/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus on hankalaa nähdä toisesa hyviä piirteitä ja toisinaan taas voi tuntea ylitsevuotavaa rakkautta. Sitä se äiitnä olo on :) Pääasia on, että aina yrität nähjdä lapsessasi kaikesta huolimatta ne hyvät puolet ja tukea niitä ja jos vituttaa niin menet kiroilemaan pihalle. Täydellinen ei äidinkään tarvitse olla ja kyllä ne omatkin lapset ovat välillä niin saamarin ärsyttäviä.



t. lähi-äitipuoli ja äiti :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

täyden huomion hänelle enkä vaadi mitään. Näen silloin hänet ihanimillaan. Toivon että muutkin näkevät hänestä tämän puolen, olen alituiseen huolissani hänen kaverissuhteistaan kun hän ei ole perinteisen mukautuvat tyttökaveri. Ehkä yllättävintä äitinä olossa on ollut se miten vähän voi kasvatuksella vaikuttaa. Aluksi sitä ajatteli että tämä on tätä vauva/uhma/tms.vaihetta. Sitten tajusi ettei toinen isosti muutu mutta toivottavasti oppii pärjäämään maailmassa. Ja miten epäkiitollista hommaa on olla jatkuvana hiomapintana toiselle.

Ap

Vierailija
14/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

täyden huomion hänelle enkä vaadi mitään. Näen silloin hänet ihanimillaan. Toivon että muutkin näkevät hänestä tämän puolen, olen alituiseen huolissani hänen kaverissuhteistaan kun hän ei ole perinteisen mukautuvat tyttökaveri. Ehkä yllättävintä äitinä olossa on ollut se miten vähän voi kasvatuksella vaikuttaa. Aluksi sitä ajatteli että tämä on tätä vauva/uhma/tms.vaihetta. Sitten tajusi ettei toinen isosti muutu mutta toivottavasti oppii pärjäämään maailmassa. Ja miten epäkiitollista hommaa on olla jatkuvana hiomapintana toiselle.

Ap

hän näkee sen, että ainakin on yksi ihminen joka välittää kaikesta huolimatta. Kyllä siperia opettaa ja elämää hioo pahimipia särmiä. Toiset vaan lyö päätänsä seinään enemmän kuin toiset eikä aina edes tarvitse mennä massan mukana. Tue lapstasi ja hänen parhaimpia puoliaan, vahvuuksiaan jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kirjoittanut tänne itse, niin oli tuttua tekstiä ap! :0) Lapsia tosin eri määrä ja itse nautin äitiydestä ja rakastan jokaista ihan valtavasti, mutta esikoisemme on täsmälleen kuvailemasi esikoisesi kaltainen ja kyllä vaan kysyy hermoja ja kärsivällisyyttä ja vaikka mitä! Tosin pienenä hän oli helppo ja kiltti, mutta viimeiset 5-6 vuotta aika samanmoinen kuin sinun tyttäresi!



Koulussa ongelmia ei ole, on lahjakas kympintyttö ja olenkin ajatellut, että ehkä tämä lahjakkuuden toinen puoli?



Mutta oli todella lohdullista lukea viestisi!



Tsemppejä ja halauksia Sinulle ap samanlaisen draamakuningattaren äidiltä!

Vierailija
16/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin ja isän ja esikoisen suhde juuri kuten teillä!

Vierailija
17/19 |
13.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet varmasti hyvä äiti ja lasten kasvatus ei ole helppoa. Itselläni oli joskus erittäin rankka vaihe kun olisin ollut valmis luopumaan lapsistani ja lähtemään mielisairaalaan kun en tiennyt missä on vika kun paha olo. No minulta löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta joka oli väsyttänyt minua ja aiheuttanut aivoissa kaikkien eri aineiden normaalia kulkeutumista ja kun paranin siitä niin elämämmekin muuttui. Joskus itsessään olevat ongelmat ovatkin jotain fyysisiä vikoja vaikka tuntuu henkisiltä. Ainakin suosittelen vahvoja vitamiinilisiä kun ahertaa noin monen lapsen kanssa. Mivitotal auttaa mua jaksamaan:)

Vierailija
18/19 |
14.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tässä jaksaa. Pinnan pituus on välillä kovin lyhyt perhe- ja työelämän yhteensovittamisen ikuisessa ristipaineissa. Stressi tuo minulle onnettomuutta kuten tänään... Tsemppiä meille kaikille rosojen hiojille!

Vierailija
19/19 |
14.01.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

se on ääretön rakkauden lähde eikä ehdy koskaan. Jumala rakastaa myös meitä epätäydellisiä äitejä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kolme